12v pojan loma kuluu pelatessa ...
Paitsi ei tietenkään silloin kun minä kiellän sen. Pelaisi kyllä vaan.
Viime kesänä vielä meni kavereiden kanssa pihalla. Nyt? Ei minnekään. Tuntuu että se "huoleton kesälapsi" on ollutta ja mennyttä. Ei kiinnosta uiminen, ei jalkapallon peluu. Eikä niitä kavereitakaan näy niitäkään, liekö nekin vaan pelaa (niinkuin jätkä väittää).
Onneksi sentään on lähtenyt mukaani mökille ja mummolaan. Mutta kotona...huokaus. Sitten se narisee että "mitä mä sit muka teen!!". Siltikään ei mun kanssa lähde mihinkään, ei pyöräilemään vaikka sitäkin viime kesänä tehtiin paljon. Ei kukaan kuulemma enää ÄITIN kanssa mene minnekään.
Täyttää kohta 13v ja pelkään että syrjäytyy. On tosin aina ollut sellainen rauhallinen, ei - niin - sosiaalinen poika joka kuitenkin koulussa pidetty kaveri.
Vaadinko liikoja. Ei kaipaa kaveteita YHTÄÄN. Mutta ei sit halua tehdä mitään muuta kuin pelata. Huokaus:/
Muistelen itseäni tuossa iässä ja toki pelasin päivät ja yötkin jos sain.
Kommentit (24)
Meil sama homma 12v pojan kanssa. Onneksi kutsuttiin ja halusi mennä kaverin mökille viikoksi. Siel ei mitään pelejä!
Kotona pelais aamusta iltaan. Lähtee kyllä pyöräilemään tai käymään jossain, mut hirvee kiire heti kotiin pelaamaan. Ei hirveesti kaverit kiinnosta. Se mökkikaverikin asuu niin pitkällä et näkevät harvoin. Mutta ei mun mielestä ole hyvä pelata joka päivä tuntikausia.
Ap täällä, kiitos vastauksistanne :)
Helpottaa kuulla etten ole ainoa saman asian kanssa painiskeleva. Oikeesti tuntuu välillä oikein teettävän työtä että saa pojan pidettyä irti pelilaitteista.
Saa mielestäni pelatakin PALJON ja onneksi edes yksi peli on sellainen peli missä pelataan yhdessä toisten kanssa suunnitellen ja strategioiden.
Ap
Pelikone kiinni vaan pariksi päiväksi niin alkaa lapsi taas keksimään tekemistä kun on "pakko". Jos aina on vaihtoehtona pelaaminen niin ei tietenkään valitse muuta. Aikuinen vois taas olla se joka päättää ei lapsi..
Menikö ap porvooseen?