Lue keskustelun säännöt.
Johtuuko someriippuvuus/kännykkäriippuvuus siitä, että muuten omat ajatukset ahdistaa?
16.06.2017 |
Tarkoitan siis, että onko ihmiset koko ajan nenä kiinni kännykässä / facessa siksi, että jos ei ole niin alkaa ajattelemaan, ja ne omat ajatukset, joita tulee mieleen, alkaa ahdistaa liikaa? Tai tuntuu ihan liian tylsiltä, ja sitten tuntuu että on tylsä ihminen ja se harmittaa. Onko se siis omien ajatusten pakenemista, kun koko ajan kaivaa kännykän esiin, jos on pienikin tauko jossain äksönissä?
Kommentit (26)
Jatkuva somessa roikkuminen on henkistä laiskuutta. Ja ihan oma valinta ja syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että he ovat vain sosiaalisesti lahjattomia ja hieman yksinkertaisia, eivät siksi selviä edes pientä hetkeä ilman jotain viihdykettä tai osaa jutella/ottaa kontaktia muihin ihmisiin somen ulkopuolella.
mikfi putäisi oytaa kontaktis muihin?
Mies, miksi et ole käynyt armeijaa?
Ahdistiko?
Ihan varmasti on osalle juur tuota. Ei kestetä kohdata vaikeita juttuja.
Itse notkun puhelimella koska tarvitsen lepoa ja mitä muutakaan tekisin levätessä kuin olisin puhelimella tai katsoisin telkkua. Puoliso haluaa myös omaa aikaa. Käyn myös ulkoilemassa ja liikun päivittäin, mutta puhelin on sosiaalisen elämän korvike. Kaverit on kiireisiä perheidensä parissa ja lähimpien ystävien kanssa oli pakko laittaa välit poikki heidän päihdekuvioidensa takia.
Mulla ei yksinkertaisesti ole juuri ketään kenen kanssa säännöllisesti viettää aikaa yhdessä. Kotoa poistuminen yksin muualle kuin salille ja lenkille, niin on turhaa. Olen kokeillut eikä mitään järkeä, siinä melkein sekoaa siihen järjettömyyteen hengailla siellä täällä ilman tarkoitusta. Puoliso ei ole ratkaisu yksinäisyyteen koska ihmisellä tulisi olla muutakin elämää kuin puoliso.
Toisen kanssa kun asuu 24/7 ja viettää liikaakin aikaa yhdessä, niin yhteinen kahvilakäynti tai ravintolassa käynti ei välttämättä tunnu juuri miltään.
Ahdistavien ajatusten pakenemista. Välilä pääsen pitkäksikin aikaa irti, kunnes trauma taas aktivoituu.
Ikävä kyllä on olemassa henkilö, joka tietoisesti ja tahallisesti aktivoi traumaani, eli pyrkii juuri lamaannuttamaan.
Kun pääsen välillä irti, elämä ei ole todellakaan tylsää vaan täynnä iloa.
- traumatisoitunut