Kun puoliso osoittautuukin kusipääksi
Se tavallinen tarina.. Alussa huomaavainen, kiltti, iloinen ja ystävällinen. Näin menee muutama vuosi, ja suhde vakiintuu. Ei mitään ongelmia, arjessa molemmat ottaa toisensa huomioon, tekee kaikkea pientä kivaa toiselle, kehuu ja kiittää. Sitten puoliso muuttuu kusipääksi. Vai oliko se aina, ja onnistui vain peittämään kusipäisyytensä? Muuten voisi luulla että pettää tai on kyllästynyt suhteeseen, mutta ei se sitä ole, koska se on kusipää monelle muullekin kuin vain minulle. Joillekin ystävilleen, perheenjäsenilleen. Ilmeisesti luonteenlaatu siis. Mihin katosi se huomaavainen ja avulias mukava tyyppi? Miksi sainkin kusipään? Kohtalotovereita? Ja neuvoja millä saa sen kivan ihmisen takaisin?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta.. Jotenkin on muuttunut ilkeäksi ja riitaa haastavaksi. Jatkuvasti sellasta piilovittuilua, itsensä korottamista ja silmien pyörittelyä jos teen hänen mielestään jotain väärin tai sählään. Ilo puuttuu kokonaan ja naama on ku petolinnun per $e suurimman osan ajasta. Jos ite on iloisena niin toinen varmasti latistaa sen ilon.
Käsittämätön muutos.
Juuri sellainen täällä on. Jatkuvaa vittuilua ja itsensä korostomista.. Ja sellaisen kanssa kun on tehnyt lapset niin se on melkeinen niin kuin elinkautista kärsimässä.
Kannattaako moiseen haaskata aikaansa? Olet vielä suht nuori.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n mies hoidossa masennuksensa vuoksi? Jos ei, niin suorinta tietä työterveyshoitoon tai mielenterveystoimistoon.
Muutamat kuvauksenne kusipäisistä miehistä tuovat mieleeni narskut, jotka usein ovat aluksi todella huomioon ottavia ja kaikin puolin mukavia, mutta jonkin ajan päästä alkavat muuttua ... niin, kusipäiksi.
Ei kenenkään tarvitse olla yksin toisen pottuilujen maalitauluna, vaikka yhteisiä taakkoja pitääkin pystyä kantamaan. Nyt se taakankanto vain taitaa olla yksipuolista.
Ei ole hoidossa. Olen useamman kerran ottanut asioita puheeksi miehen kanssa, mutta mies itse on sitä mieltä että hänen käytöksessä ei ole ongelmaa ja että ei tarvitse lääkäriä. Mies syyttää muita, esim. niitä kavereitaan, ja kuulemma sitten antaa heille takaisin vain ja ihan oikeutetusti. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n mies hoidossa masennuksensa vuoksi? Jos ei, niin suorinta tietä työterveyshoitoon tai mielenterveystoimistoon.
Muutamat kuvauksenne kusipäisistä miehistä tuovat mieleeni narskut, jotka usein ovat aluksi todella huomioon ottavia ja kaikin puolin mukavia, mutta jonkin ajan päästä alkavat muuttua ... niin, kusipäiksi.
Ei kenenkään tarvitse olla yksin toisen pottuilujen maalitauluna, vaikka yhteisiä taakkoja pitääkin pystyä kantamaan. Nyt se taakankanto vain taitaa olla yksipuolista.
Ei ole hoidossa. Olen useamman kerran ottanut asioita puheeksi miehen kanssa, mutta mies itse on sitä mieltä että hänen käytöksessä ei ole ongelmaa ja että ei tarvitse lääkäriä. Mies syyttää muita, esim. niitä kavereitaan, ja kuulemma sitten antaa heille takaisin vain ja ihan oikeutetusti. Ap.
Mun mies taas on ollut masennuksen takia hoidossa ja sairaslomalla vain ihan pienen pätkän. Olisi mielestäni hyötynyt pitemmästä keskusteluavusta ja olen ottanut asian useamman kerran esille, mutta milläpä kampeat vastahakoisen ihmisen avun piiriin? En pidä keskusteluavun hakemista mitenkään leimaavana, olenhan hyötynyt sellaisesta itsekin, mutta mies haukkuu kaikki mahdolliset hoitotahot aika tasapuolisesti. Eipä taida kukaan olla tarpeeksi älykäs ja vahva, jotta kelpaisi häntä hoitamaan. Ei auta peiliin tuijottelu, sitä olen ihan urakalla tehnyt, eikä heru vinkkejä mieheltä, mitä vielä voisin itsessäni muuttaa. -25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n mies hoidossa masennuksensa vuoksi? Jos ei, niin suorinta tietä työterveyshoitoon tai mielenterveystoimistoon.
Muutamat kuvauksenne kusipäisistä miehistä tuovat mieleeni narskut, jotka usein ovat aluksi todella huomioon ottavia ja kaikin puolin mukavia, mutta jonkin ajan päästä alkavat muuttua ... niin, kusipäiksi.
Ei kenenkään tarvitse olla yksin toisen pottuilujen maalitauluna, vaikka yhteisiä taakkoja pitääkin pystyä kantamaan. Nyt se taakankanto vain taitaa olla yksipuolista.
Ei ole hoidossa. Olen useamman kerran ottanut asioita puheeksi miehen kanssa, mutta mies itse on sitä mieltä että hänen käytöksessä ei ole ongelmaa ja että ei tarvitse lääkäriä. Mies syyttää muita, esim. niitä kavereitaan, ja kuulemma sitten antaa heille takaisin vain ja ihan oikeutetusti. Ap.
Mun mies taas on ollut masennuksen takia hoidossa ja sairaslomalla vain ihan pienen pätkän. Olisi mielestäni hyötynyt pitemmästä keskusteluavusta ja olen ottanut asian useamman kerran esille, mutta milläpä kampeat vastahakoisen ihmisen avun piiriin? En pidä keskusteluavun hakemista mitenkään leimaavana, olenhan hyötynyt sellaisesta itsekin, mutta mies haukkuu kaikki mahdolliset hoitotahot aika tasapuolisesti. Eipä taida kukaan olla tarpeeksi älykäs ja vahva, jotta kelpaisi häntä hoitamaan. Ei auta peiliin tuijottelu, sitä olen ihan urakalla tehnyt, eikä heru vinkkejä mieheltä, mitä vielä voisin itsessäni muuttaa. -25
Tuo onkin se ehkä vaikein, kun puolisolta ei tule mitään kommenttia tai vinkkiä, että mitä minä voisin itsessäni muuttaa tai mitä minä olen tehnyt väärin. Se pelkkä yksin peiliin tuijottaminen ei tunnu tuovan ratkaisua. Ap.
Jos joku osaisi kommentoida vielä jotain, niin olisin otettu. Minua hävettää miehen käytös, ja siksi en halua puhua siitä ystävieni kanssa. Nettipalsta on ainoa paikka jossa uskallan käsitellä asiaa. Kun mies ei siis itse halua aiheesta keskustella. Ap.
Onko ap:n mies hoidossa masennuksensa vuoksi? Jos ei, niin suorinta tietä työterveyshoitoon tai mielenterveystoimistoon.
Muutamat kuvauksenne kusipäisistä miehistä tuovat mieleeni narskut, jotka usein ovat aluksi todella huomioon ottavia ja kaikin puolin mukavia, mutta jonkin ajan päästä alkavat muuttua ... niin, kusipäiksi.
Ei kenenkään tarvitse olla yksin toisen pottuilujen maalitauluna, vaikka yhteisiä taakkoja pitääkin pystyä kantamaan. Nyt se taakankanto vain taitaa olla yksipuolista.