Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso osoittautuukin kusipääksi
16.06.2017 |
Se tavallinen tarina.. Alussa huomaavainen, kiltti, iloinen ja ystävällinen. Näin menee muutama vuosi, ja suhde vakiintuu. Ei mitään ongelmia, arjessa molemmat ottaa toisensa huomioon, tekee kaikkea pientä kivaa toiselle, kehuu ja kiittää. Sitten puoliso muuttuu kusipääksi. Vai oliko se aina, ja onnistui vain peittämään kusipäisyytensä? Muuten voisi luulla että pettää tai on kyllästynyt suhteeseen, mutta ei se sitä ole, koska se on kusipää monelle muullekin kuin vain minulle. Joillekin ystävilleen, perheenjäsenilleen. Ilmeisesti luonteenlaatu siis. Mihin katosi se huomaavainen ja avulias mukava tyyppi? Miksi sainkin kusipään? Kohtalotovereita? Ja neuvoja millä saa sen kivan ihmisen takaisin?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla se on kusipää? Jos vaikka on rahahuolia, masennusta, ikäkriisiä?
On noita kaikkia mitä luettelit. Mutta kusipäistä on purkaa ne muiden ihmisten niskaan olemalla piittaamaton, ilkeä jne. Yhden kaverin jo menettänyt sillä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten suhtaudut hänen masennukseensa ja näköalattomuuteensa? Voisitte ehkä keskustella kuin aikuiset.
Minulla on kokemusta tästä:
Mies oli alussa todella mukava ja ihana - ei nyt mikään superhuomioiva, mutta hauska/rento tyyppi. Mies oli päässyt armeijasta niihin aikoihin kun tavattiin (meni vähän myöhemmin kuin muut) ja ihmettelin vähän kun puhui siitä, että hänestä kirjoitellaan vessaan/häntä vältellään. Vuosi vierähti ja mies sai ylennyksen ja alkoi pikkuhiljaa menettämään kavereita.. Eräs yhteinen tuttumme + miehen alainen kertoi minulle varoivaisesti, ettei oikein kukaan enää pidä hänestä, kun on muuttunut kusipäiseksi. En uskonut/ymmärtänyt miksi porukat sanoivat näin.
Vuosi eteenpäin ja kohtasin tämän saman. Mies on kusipää. Ei minkäänlaista empatiaa, kohtelee ihmisiä ylimielisesti, pitää itseään parempana kuin muut ja asenne oli monesti niin outo.
Jotenkin vain mietin. Olinko sokea, vai peittelikö sitä niin hyvin vuosia?
Eron jälkeen se kusipäisyys oikein räjähti käsiin, ja nykyään vain ällöttää kokoihminen... :(
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudut hänen masennukseensa ja näköalattomuuteensa? Voisitte ehkä keskustella kuin aikuiset.
Olen yrittänyt suhtautua ymmärtäväisesti ja kannustavasti. Mutta se on pidemmän päälle vaikeaa, kun saa vain veetuilua vastaukseksi. Miten saada puoliso keskustelemaan kuin aikuiset? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs kirkon seurakunnan diakoni on myös kusipää.
Millainen hänen kotinsa on? Osaavatko hänen vanhempansa keskustella, kun on vaikeaa, ahdistaa tai suututtaa? Malli käsitellä asioita tulee yleensä sieltä kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen hänen kotinsa on? Osaavatko hänen vanhempansa keskustella, kun on vaikeaa, ahdistaa tai suututtaa? Malli käsitellä asioita tulee yleensä sieltä kotoa.
Puoliso ei ole halunnut yrityksistäni huolimatta keskustella tuosta aiheesta, joten totuutta en tiedä, mutta mitä olen sivusta seurannut hänen vanhempia niin mielestäni eivät oikein osaa. Ap.
Ilmeneekö teidän mielestä masennus siis kusipäisyytenä? Että jos kohtelias ja kiva ihminen masentuu, niin hän muuttuu sen masennuksen takia kusipääksi? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko tuo " muutama vuosi" oli? Kauanko seurustelitte ennen yhteen muuttoa, noin esimerkiksi?
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudut hänen masennukseensa ja näköalattomuuteensa? Voisitte ehkä keskustella kuin aikuiset.
Tähän yläpeukku. Ei suostunut äsken peukuttamaan vaikka kuinka painoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeneekö teidän mielestä masennus siis kusipäisyytenä? Että jos kohtelias ja kiva ihminen masentuu, niin hän muuttuu sen masennuksen takia kusipääksi? Ap.
No haukutko sinä masentunutta kusipääksi ja ihmettelet miksi on kärttyinen?
Vastaus: et varmasti ole ainoa. Varmaan 90% kokee jossain vaiheessa parisuhdetta olevansa kusipääksi muuttuneen kanssa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeneekö teidän mielestä masennus siis kusipäisyytenä? Että jos kohtelias ja kiva ihminen masentuu, niin hän muuttuu sen masennuksen takia kusipääksi? Ap.
Miehillä usein joo. Toinen tyypillinen ilmentymä on aggressiivinen käytös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko tuo " muutama vuosi" oli? Kauanko seurustelitte ennen yhteen muuttoa, noin esimerkiksi?
Kaksi vuotta seurusteltiin ennen yhteenmuuttoa. Nyt ollaan asuttu yhdessä kaksi vuotta., neljä vuotta nyt siis yhdessä. Tämän viimeisimmän vuoden ajan on ollut enenevästi kusipää. Olemme noin 33-vuotiaita molemmat, ja molemmilla takana aiempia pitkiä suhteita. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen hänen kotinsa on? Osaavatko hänen vanhempansa keskustella, kun on vaikeaa, ahdistaa tai suututtaa? Malli käsitellä asioita tulee yleensä sieltä kotoa.
Puoliso ei ole halunnut yrityksistäni huolimatta keskustella tuosta aiheesta, joten totuutta en tiedä, mutta mitä olen sivusta seurannut hänen vanhempia niin mielestäni eivät oikein osaa. Ap.
Et kai tosissasi luule, että appivanhempasi keskustelevat tuollaisista arkaluontoisista asioista sinun kuullen? Eiköhän he puhu keskenään, kuten suurin osa ihmisistä.
Millaisia sanoja mahtaisikaan kuulla AP:n puolisolta AP:sta. Asiat harvoin ovat noin mustavalkoisia kuin AP esittää. Oletko varma, ettet itse ole syyllistynyt puolisollesi kusipäisyyteen, AP?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeneekö teidän mielestä masennus siis kusipäisyytenä? Että jos kohtelias ja kiva ihminen masentuu, niin hän muuttuu sen masennuksen takia kusipääksi? Ap.
No haukutko sinä masentunutta kusipääksi ja ihmettelet miksi on kärttyinen?
Vastaus: et varmasti ole ainoa. Varmaan 90% kokee jossain vaiheessa parisuhdetta olevansa kusipääksi muuttuneen kanssa yhdessä.
No en hauku kusipääksi enkä muuksikaan. Mutta ihmettelen kyllä välillä ääneen että miksi on kärttyinen, koska muuttuu niin yllättäen kärttyiseksi ilman että tilanteessa mikään mielestäni sitä aiheuttaisi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudut hänen masennukseensa ja näköalattomuuteensa? Voisitte ehkä keskustella kuin aikuiset.
Olen yrittänyt suhtautua ymmärtäväisesti ja kannustavasti. Mutta se on pidemmän päälle vaikeaa, kun saa vain veetuilua vastaukseksi. Miten saada puoliso keskustelemaan kuin aikuiset? Ap.
Kutsut häntä kusipääksi? Onkohan tuo kaikki nyt taas totta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen hänen kotinsa on? Osaavatko hänen vanhempansa keskustella, kun on vaikeaa, ahdistaa tai suututtaa? Malli käsitellä asioita tulee yleensä sieltä kotoa.
Puoliso ei ole halunnut yrityksistäni huolimatta keskustella tuosta aiheesta, joten totuutta en tiedä, mutta mitä olen sivusta seurannut hänen vanhempia niin mielestäni eivät oikein osaa. Ap.
Et kai tosissasi luule, että appivanhempasi keskustelevat tuollaisista arkaluontoisista asioista sinun kuullen? Eiköhän he puhu keskenään, kuten suurin osa ihmisistä.
En tarkoittanutkaan heidän keskinäisiä parisuhdeasioita vaan sitä miten he puhuvat vaikeista asioista lapsensa (eli puolisoni) kanssa. Ap.
Millä tavalla se on kusipää? Jos vaikka on rahahuolia, masennusta, ikäkriisiä?