Miten joku voi polttaa raskaana ollessaan?

Mitä helkkaria sä nalkutat???:D

Ei tässä oikeasti muuta voi kysyä. Mitä helvettiä se sulle kuuluu? Hanki oma elämä.

Mä onnistuin aikoinaan lopettamaan tupakanpolton sähkötupakan avulla, siitä lähtien sähkötupakka onkin ollut kädessä melkein 24/7. Sen lopettaminen oli vielä vaikeampaa, koska tosiaan kokoajan oli tottunut sitä imemään, ei ollut enää kerran tunnissa/kahdessa röökille meno, vaan pystyi imemään koska vain. Jos joskus tupakan poltti välissä, ei tehnyt ollenkaan enää sitä mieli, vain sähkötupakkaa. Siihen jäi jotenkin enemmän koukkuun mitä tupakkaan.

Tulin raskaaaksi, tiesin että oli pakko lopettaa ja siihen lopetin. Muutaman viikon käsi hamuili sohvalla sähkötupakkaa, kunnes muistin etten enää polta, se tuli vain automaattisesti. Tai sellainen ajatus, että imempä eikä käsi edes ehtinyt hamuamaan kunnes muistin.

Mä en ymmärrä, että miten ei vain voi olla menemättä sinne tupakalle? Tekee mieli juu ja itsellä vielä vaikeampaa oli koska sitä veti kokoajan, mutta jättää vain menemättä. Ei se mieliteko loputtomiin kestä ihan järkyttävänä.

Itse ainakin lopetin kun seinään kun huomasin raskauden. Ei kertakaikkiaan mahdu käsitykseen miten voi polttaa raskaana! Ehkä se on välinpitämättömyyttä ja tiedon puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo, addiktio on mielensairaus jossa ei pysty lopettaa vaikka haluaa! Oikealla avulla ja kovalla työllä lopettaminen on mahdollista mutta kaikki ei siihen pysty.

Toki tätä on vaikea ymmärtää, miksi anorektikotkin jatkavat laihduttamista jopa kuolemaan asti tai masentunut ei jaksa nousta sängystä..

Miksi monet kuitenkin lopettavat raskaaksi tultuaan? Jos se on kerran mahdotonta?

Kirjoittaja ei sanonut sen olevan mahdotonta. Hän sanoi, etteivät kaikki siihen pysty.

Kaikki haluaisivat lopettaa, suuri osa yrittää lopettaa, osa onnistuu, osa retkahtaa tai lopettaa aina "ensi viikolla" tai "tämä aski on viimeinen". Sellaista se addiktio on. Se on kaikille erilainen. Mitään yleispätevää sääntöä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä onnistuin aikoinaan lopettamaan tupakanpolton sähkötupakan avulla, siitä lähtien sähkötupakka onkin ollut kädessä melkein 24/7. Sen lopettaminen oli vielä vaikeampaa, koska tosiaan kokoajan oli tottunut sitä imemään, ei ollut enää kerran tunnissa/kahdessa röökille meno, vaan pystyi imemään koska vain. Jos joskus tupakan poltti välissä, ei tehnyt ollenkaan enää sitä mieli, vain sähkötupakkaa. Siihen jäi jotenkin enemmän koukkuun mitä tupakkaan.

Tulin raskaaaksi, tiesin että oli pakko lopettaa ja siihen lopetin. Muutaman viikon käsi hamuili sohvalla sähkötupakkaa, kunnes muistin etten enää polta, se tuli vain automaattisesti. Tai sellainen ajatus, että imempä eikä käsi edes ehtinyt hamuamaan kunnes muistin.

Mä en ymmärrä, että miten ei vain voi olla menemättä sinne tupakalle? Tekee mieli juu ja itsellä vielä vaikeampaa oli koska sitä veti kokoajan, mutta jättää vain menemättä. Ei se mieliteko loputtomiin kestä ihan järkyttävänä.

Eli siis henkisen puolen lisäksi mukana on myös lihasmuisti ja yksinkertaisesti tottumus? Asiasta on tullut ikään kuin rutiini? Mutta mainitsit olleesi koukussa niin onko silloin myös fyysisiä oireita, jos ei polta? 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo, addiktio on mielensairaus jossa ei pysty lopettaa vaikka haluaa! Oikealla avulla ja kovalla työllä lopettaminen on mahdollista mutta kaikki ei siihen pysty.

Toki tätä on vaikea ymmärtää, miksi anorektikotkin jatkavat laihduttamista jopa kuolemaan asti tai masentunut ei jaksa nousta sängystä..

Miksi monet kuitenkin lopettavat raskaaksi tultuaan? Jos se on kerran mahdotonta?

Kirjoittaja ei sanonut sen olevan mahdotonta. Hän sanoi, etteivät kaikki siihen pysty.

Kaikki haluaisivat lopettaa, suuri osa yrittää lopettaa, osa onnistuu, osa retkahtaa tai lopettaa aina "ensi viikolla" tai "tämä aski on viimeinen". Sellaista se addiktio on. Se on kaikille erilainen. Mitään yleispätevää sääntöä ei ole.

Se on ihan tahdonvoimasta kiinni. Mutta jos ei edes oman lapsensa terveyden takia pysty, niin ei ole sopiva vanhemmaksi.

Pakkohoitoon tommoset yksilöt kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pannaan tupakka suuhun, sytytetään ja imetään sauhut.. Ei mulla ainakaan taito hävinnyt raskausaikana. Hyvin saatoin polttaa raskausaikana.

Mutta eikö äidillä ole mitään tunteita lastaan kohtaan ennen kuin se on elävänä sylissä? Mitä jos raskausajan tupakointi sitten vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen? Miten sen voi ikinä antaa itselleen anteeksi? 

Ei ole vaikuttanut.. Et voi voi.

Niin mutta riski on olemassa? Ja mistä sitä huomaa? Voihan se ilmetä myöhemmin elämässä tai ei ole vain niin näkyvä, mutta selväähän on, että ei se kehitystä ainakaan edistä.

AP

Niin, mäkin oon tässä miettinyt mistä sen huomaa!:D

Mulla on täysin terveitä lapsia toisin kuin muilla. Et sori vaan. Siinä ei isoa juttua tarvi tapahtua kun se lapsi onkin sairas, tupakoi tai ei. Et voi voi.

Niin, mutta miksi lisätä riskiä tietoisesti? 

AP

Koska häntä ei kiinnosta, näkeehän tuon jo kirjoitustyylistä "voivoi mukuloiden terveys, mua kato kiinnostaa vaa imee spadduu aah höngin savut niinku sun silmille." hyi hitto. Ja millainen äiti tästä tulee? Niin..

Ei. Mä teen kaiken muun aivan täydellisesti. Olen kaikessa muussa pedantti, paitsi tässä asiassa.

Jep, altistat lapsesi hengenvaarallisille aineille oman nautintosi takia, mut muuten olet kyllä ihan täydellinen äiti ;)

Joo, kyllä. Eikä nautinto vaan rauhoittaa. Moni voisi koittaa hypätä mun saappaisiin ja tehdä asiat näin hienosti vaikka on paljon murheita. Suon itselleni tuon muutaman savukkeen.

Juu tuli selväksi. Rakastat röökiä enemmän kuin lapsiasi, mitään muuta syytä ei ole raskaana tupakointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet raskaana olevista pystyy lopettamaan tupakoinnin. Tämä on todella suuri onnistumisprosentti kaikkiin muihin elämäntilanteisiin verrattuna eli motivaatio on kova. Miksi ap ei voi ymmärtää, että osa silti epäonnistuu lopettamisessa?

Tähän kaikkia muita tilanteita huimasti korkeaampaan onnistumisprosenttiin ei julkisuudessa kiinnitetä mitään huomiota vaan naisia lytätään. Itse en polta (enkä ole koskaan polttanut), mutta ärsyttää suunnattomasti nämä äiteihin kohdistuvat täydellisyysvaatimukset.

Kuinka suuri osa tulevista isistä lopettaa? Tupakkahan heikentää siittiöiden laatua, joten vammaisten lasten osuus kasvaa miesten tupakoinnin vuoksi. Samoin kuin alkoholia käyttävillä. Miksi miesten sallitaan saastuttaa kehoaan, kun he yrittävät saada lasta alulle? Raitis ja savuton isä on myös hyvä roolimalli lapsilleen, joten miesten olisi lasten alullepanon jälkeenkin hyvä pysyä savuttomana ja raittiina.

En ymmärrä kummankaan vanhemman tupakointia yhtään sen paremmin, mutta äidin tupakointi vaikuttaa suoraan lapseen. Isä voi lähteä muualle, vaikka se ei tietenkään tue kovin hyvin äidin tupakoinnin lopettamista. 

Mutta kuitenkin kyse aikuisista ihmisistä ja siis oikeasti pahimmissa tapauksissa lapsi saa kehitysvamman tai jopa kuolee. 

En siis itse ole ollut riippuvainen, mutta onko se riippuvuus oikeasti niin kova, että oma tahto ja halu ei todellakaan riitä lopettamiseen? Vai eikö sitten vain todella jaksa taistella?

AP

Miksi muissa elämäntilanteissa tupakoinnin lopettaminen onnistuu niin paljon epätodennäköisemmin kuin raskaanaolevilta? Miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota mihinkään positiiviseen asiaan, kun kyse on raskaudesta vaan keskitytään syyllistämään naisia. Miksei kannusteta ja sanota, että nyt on elämäsi tilaisuus onnistua tupakanpolton lopettamisessa? Tuomitseminen johtaa vain tupakoinnin salailuun.

Muistuttaisin myös, että tupakointi on muuta väestöä paljon yleisempää mt-ongelmaisilla. Kun he tulevat raskaaksi, lääkitystä joudutaan usein säätämään raskauden vuoksi (jolloin psyykkinen tila yleensä heikkenee). Silloin tupakoinnin lopettaminen on todella vaikeaa.

Tarkoituksenani ei ole tuomita ihmisiä vaan juurikin yrittää ymmärtää. Mutta jos haluaa lopettaa, mutta ei siihen yksin pysty niin miksi ei hakisi apua vai onko sosiaalinen paine ja häpeä silloin suuremmassa roolissa?

AP

Raskaana olevat hakevat ja saavat apua tupakoinnin lopettamiseen aktiivisesti. Kaikki eivät silti onnistu. Hyvin harva äiti haluaa polttaa raskausaikana. Jankutat loputtomiin samaa, eikä mikään syy kelpaa sinulle tupakoinnin lopettamisen epäonnistumiseen

Onko ap elämäntilannetta, jolloin sinusta olisi ymmärrettävää, että raskaanaollessa epäonnistuu tupakoinnin lopettamisessa? Esim. jos näkee vaikka läheisen kuolevan väkivaltaisesti tai vaikka sairastuu vakavasti psyykkisesti?

Mainitsisitko meille muutaman.

En nyt mielestäni ole saanut mitään selkeää syytä... Vain sen, että vaikutukset jotenkin kielletään tai niihin suhtaudutaan ylimielisesti, kuten vain että voi voi. Tai sitten esitetään muita lapselle haitaksi olevia asioita. En kyllä ymmärrä miten se tupakointiin liittyy, pahaksi nekin ovat... 

Vaikeassa elämäntilanteessa en todellakaan hyväksy päihteiden käyttöä. Silloin se on mielestäni avunhuuto. Itse, jos tiedän tällaisen tapauksen, hankin hänet avun piiriin. Suosittelenkin ammattiapua päihteiden käytön sijaan ja läheisten tukea. Ymmärrän kyllä, että silloin tekisi mitä tahansa päästäkseen tietoisuutensa ulkopuolelle ja ollakseen kohtamaatta tilannetta. 

AP

Siis eikö susta selkeä syy ole se, että ihminen on riippuvainen tupakasta?

Voit jeesustella ihan miten paljon haluat, mutta kyseessä on addiktio ja sitä on kai sitten vaikea selittää sellaiselle, joka kieltäytyy ymmärtämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet raskaana olevista pystyy lopettamaan tupakoinnin. Tämä on todella suuri onnistumisprosentti kaikkiin muihin elämäntilanteisiin verrattuna eli motivaatio on kova. Miksi ap ei voi ymmärtää, että osa silti epäonnistuu lopettamisessa?

Tähän kaikkia muita tilanteita huimasti korkeaampaan onnistumisprosenttiin ei julkisuudessa kiinnitetä mitään huomiota vaan naisia lytätään. Itse en polta (enkä ole koskaan polttanut), mutta ärsyttää suunnattomasti nämä äiteihin kohdistuvat täydellisyysvaatimukset.

Kuinka suuri osa tulevista isistä lopettaa? Tupakkahan heikentää siittiöiden laatua, joten vammaisten lasten osuus kasvaa miesten tupakoinnin vuoksi. Samoin kuin alkoholia käyttävillä. Miksi miesten sallitaan saastuttaa kehoaan, kun he yrittävät saada lasta alulle? Raitis ja savuton isä on myös hyvä roolimalli lapsilleen, joten miesten olisi lasten alullepanon jälkeenkin hyvä pysyä savuttomana ja raittiina.

En ymmärrä kummankaan vanhemman tupakointia yhtään sen paremmin, mutta äidin tupakointi vaikuttaa suoraan lapseen. Isä voi lähteä muualle, vaikka se ei tietenkään tue kovin hyvin äidin tupakoinnin lopettamista. 

Mutta kuitenkin kyse aikuisista ihmisistä ja siis oikeasti pahimmissa tapauksissa lapsi saa kehitysvamman tai jopa kuolee. 

En siis itse ole ollut riippuvainen, mutta onko se riippuvuus oikeasti niin kova, että oma tahto ja halu ei todellakaan riitä lopettamiseen? Vai eikö sitten vain todella jaksa taistella?

AP

Miksi muissa elämäntilanteissa tupakoinnin lopettaminen onnistuu niin paljon epätodennäköisemmin kuin raskaanaolevilta? Miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota mihinkään positiiviseen asiaan, kun kyse on raskaudesta vaan keskitytään syyllistämään naisia. Miksei kannusteta ja sanota, että nyt on elämäsi tilaisuus onnistua tupakanpolton lopettamisessa? Tuomitseminen johtaa vain tupakoinnin salailuun.

Muistuttaisin myös, että tupakointi on muuta väestöä paljon yleisempää mt-ongelmaisilla. Kun he tulevat raskaaksi, lääkitystä joudutaan usein säätämään raskauden vuoksi (jolloin psyykkinen tila yleensä heikkenee). Silloin tupakoinnin lopettaminen on todella vaikeaa.

Tarkoituksenani ei ole tuomita ihmisiä vaan juurikin yrittää ymmärtää. Mutta jos haluaa lopettaa, mutta ei siihen yksin pysty niin miksi ei hakisi apua vai onko sosiaalinen paine ja häpeä silloin suuremmassa roolissa?

AP

Raskaana olevat hakevat ja saavat apua tupakoinnin lopettamiseen aktiivisesti. Kaikki eivät silti onnistu. Hyvin harva äiti haluaa polttaa raskausaikana. Jankutat loputtomiin samaa, eikä mikään syy kelpaa sinulle tupakoinnin lopettamisen epäonnistumiseen

Onko ap elämäntilannetta, jolloin sinusta olisi ymmärrettävää, että raskaanaollessa epäonnistuu tupakoinnin lopettamisessa? Esim. jos näkee vaikka läheisen kuolevan väkivaltaisesti tai vaikka sairastuu vakavasti psyykkisesti?

Mainitsisitko meille muutaman.

En nyt mielestäni ole saanut mitään selkeää syytä... Vain sen, että vaikutukset jotenkin kielletään tai niihin suhtaudutaan ylimielisesti, kuten vain että voi voi. Tai sitten esitetään muita lapselle haitaksi olevia asioita. En kyllä ymmärrä miten se tupakointiin liittyy, pahaksi nekin ovat... 

Vaikeassa elämäntilanteessa en todellakaan hyväksy päihteiden käyttöä. Silloin se on mielestäni avunhuuto. Itse, jos tiedän tällaisen tapauksen, hankin hänet avun piiriin. Suosittelenkin ammattiapua päihteiden käytön sijaan ja läheisten tukea. Ymmärrän kyllä, että silloin tekisi mitä tahansa päästäkseen tietoisuutensa ulkopuolelle ja ollakseen kohtamaatta tilannetta. 

AP

Siis eikö susta selkeä syy ole se, että ihminen on riippuvainen tupakasta?

Voit jeesustella ihan miten paljon haluat, mutta kyseessä on addiktio ja sitä on kai sitten vaikea selittää sellaiselle, joka kieltäytyy ymmärtämästä.

No siis en itse ole ollut riippuvainen, joten minun on todella vaikeaa ymmärtää miten riippuvuus psyykkisellä, sosiaalisella ja fyysisellä tasolla ilmenee. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pannaan tupakka suuhun, sytytetään ja imetään sauhut.. Ei mulla ainakaan taito hävinnyt raskausaikana. Hyvin saatoin polttaa raskausaikana.

Mutta eikö äidillä ole mitään tunteita lastaan kohtaan ennen kuin se on elävänä sylissä? Mitä jos raskausajan tupakointi sitten vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen? Miten sen voi ikinä antaa itselleen anteeksi? 

Ei ole vaikuttanut.. Et voi voi.

Niin mutta riski on olemassa? Ja mistä sitä huomaa? Voihan se ilmetä myöhemmin elämässä tai ei ole vain niin näkyvä, mutta selväähän on, että ei se kehitystä ainakaan edistä.

AP

Niin, mäkin oon tässä miettinyt mistä sen huomaa!:D

Mulla on täysin terveitä lapsia toisin kuin muilla. Et sori vaan. Siinä ei isoa juttua tarvi tapahtua kun se lapsi onkin sairas, tupakoi tai ei. Et voi voi.

Niin, mutta miksi lisätä riskiä tietoisesti? 

AP

Koska häntä ei kiinnosta, näkeehän tuon jo kirjoitustyylistä "voivoi mukuloiden terveys, mua kato kiinnostaa vaa imee spadduu aah höngin savut niinku sun silmille." hyi hitto. Ja millainen äiti tästä tulee? Niin..

Ei. Mä teen kaiken muun aivan täydellisesti. Olen kaikessa muussa pedantti, paitsi tässä asiassa.

Jep, altistat lapsesi hengenvaarallisille aineille oman nautintosi takia, mut muuten olet kyllä ihan täydellinen äiti ;)

Joo, kyllä. Eikä nautinto vaan rauhoittaa. Moni voisi koittaa hypätä mun saappaisiin ja tehdä asiat näin hienosti vaikka on paljon murheita. Suon itselleni tuon muutaman savukkeen.

Juu tuli selväksi. Rakastat röökiä enemmän kuin lapsiasi, mitään muuta syytä ei ole raskaana tupakointiin.

Taitaa neidillä itsellään nyt huono omatunto painaa jostakin.;)

Harmillista että olet huono äiti vaikka et polta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo, addiktio on mielensairaus jossa ei pysty lopettaa vaikka haluaa! Oikealla avulla ja kovalla työllä lopettaminen on mahdollista mutta kaikki ei siihen pysty.

Toki tätä on vaikea ymmärtää, miksi anorektikotkin jatkavat laihduttamista jopa kuolemaan asti tai masentunut ei jaksa nousta sängystä..

Miksi monet kuitenkin lopettavat raskaaksi tultuaan? Jos se on kerran mahdotonta?

Kirjoittaja ei sanonut sen olevan mahdotonta. Hän sanoi, etteivät kaikki siihen pysty.

Kaikki haluaisivat lopettaa, suuri osa yrittää lopettaa, osa onnistuu, osa retkahtaa tai lopettaa aina "ensi viikolla" tai "tämä aski on viimeinen". Sellaista se addiktio on. Se on kaikille erilainen. Mitään yleispätevää sääntöä ei ole.

Se on ihan tahdonvoimasta kiinni. Mutta jos ei edes oman lapsensa terveyden takia pysty, niin ei ole sopiva vanhemmaksi.

Niin, se on nimenomaan tahdonvoimasta kiinni. Kaikilla sitä ei ole.

Olen samaa mieltä siitä, että moni asia tekee ihmisen soveltumattomaksi vanhemmuuteen, tämä on vain yksi esimerkki niistä. En millään tavalla väitä, että tupakointi raskaana olisi hyväksyttävää. Yritän vain vastata kun sanotaan, ettei ymmärretä.

Jos haluaa auttaa tai muuttaa asioita niin ensimmäinen askel on olla tuomitsematta ja yrittää ymmärtää. Sitä kautta on helpompi oikeasti auttaa ja etsiä ratkaisuja eikä vain taivastella ja kiillottaa omaa sädekehää "Mutta en määä kyllä ikinä voisi..!!" Ok. Tämä ei ratkaise yhtään ongelmaa maailmassa.

Tai ymmärrän ehkä ilmenismuodot/-tavat tietyillä osa-alueilla, mutta minun on vaikea hahmottaa miltä se itse yksilöstä tuntuu. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet raskaana olevista pystyy lopettamaan tupakoinnin. Tämä on todella suuri onnistumisprosentti kaikkiin muihin elämäntilanteisiin verrattuna eli motivaatio on kova. Miksi ap ei voi ymmärtää, että osa silti epäonnistuu lopettamisessa?

Tähän kaikkia muita tilanteita huimasti korkeaampaan onnistumisprosenttiin ei julkisuudessa kiinnitetä mitään huomiota vaan naisia lytätään. Itse en polta (enkä ole koskaan polttanut), mutta ärsyttää suunnattomasti nämä äiteihin kohdistuvat täydellisyysvaatimukset.

Kuinka suuri osa tulevista isistä lopettaa? Tupakkahan heikentää siittiöiden laatua, joten vammaisten lasten osuus kasvaa miesten tupakoinnin vuoksi. Samoin kuin alkoholia käyttävillä. Miksi miesten sallitaan saastuttaa kehoaan, kun he yrittävät saada lasta alulle? Raitis ja savuton isä on myös hyvä roolimalli lapsilleen, joten miesten olisi lasten alullepanon jälkeenkin hyvä pysyä savuttomana ja raittiina.

En ymmärrä kummankaan vanhemman tupakointia yhtään sen paremmin, mutta äidin tupakointi vaikuttaa suoraan lapseen. Isä voi lähteä muualle, vaikka se ei tietenkään tue kovin hyvin äidin tupakoinnin lopettamista. 

Mutta kuitenkin kyse aikuisista ihmisistä ja siis oikeasti pahimmissa tapauksissa lapsi saa kehitysvamman tai jopa kuolee. 

En siis itse ole ollut riippuvainen, mutta onko se riippuvuus oikeasti niin kova, että oma tahto ja halu ei todellakaan riitä lopettamiseen? Vai eikö sitten vain todella jaksa taistella?

AP

Miksi muissa elämäntilanteissa tupakoinnin lopettaminen onnistuu niin paljon epätodennäköisemmin kuin raskaanaolevilta? Miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota mihinkään positiiviseen asiaan, kun kyse on raskaudesta vaan keskitytään syyllistämään naisia. Miksei kannusteta ja sanota, että nyt on elämäsi tilaisuus onnistua tupakanpolton lopettamisessa? Tuomitseminen johtaa vain tupakoinnin salailuun.

Muistuttaisin myös, että tupakointi on muuta väestöä paljon yleisempää mt-ongelmaisilla. Kun he tulevat raskaaksi, lääkitystä joudutaan usein säätämään raskauden vuoksi (jolloin psyykkinen tila yleensä heikkenee). Silloin tupakoinnin lopettaminen on todella vaikeaa.

Tarkoituksenani ei ole tuomita ihmisiä vaan juurikin yrittää ymmärtää. Mutta jos haluaa lopettaa, mutta ei siihen yksin pysty niin miksi ei hakisi apua vai onko sosiaalinen paine ja häpeä silloin suuremmassa roolissa?

AP

Raskaana olevat hakevat ja saavat apua tupakoinnin lopettamiseen aktiivisesti. Kaikki eivät silti onnistu. Hyvin harva äiti haluaa polttaa raskausaikana. Jankutat loputtomiin samaa, eikä mikään syy kelpaa sinulle tupakoinnin lopettamisen epäonnistumiseen

Onko ap elämäntilannetta, jolloin sinusta olisi ymmärrettävää, että raskaanaollessa epäonnistuu tupakoinnin lopettamisessa? Esim. jos näkee vaikka läheisen kuolevan väkivaltaisesti tai vaikka sairastuu vakavasti psyykkisesti?

Mainitsisitko meille muutaman.

En nyt mielestäni ole saanut mitään selkeää syytä... Vain sen, että vaikutukset jotenkin kielletään tai niihin suhtaudutaan ylimielisesti, kuten vain että voi voi. Tai sitten esitetään muita lapselle haitaksi olevia asioita. En kyllä ymmärrä miten se tupakointiin liittyy, pahaksi nekin ovat... 

Vaikeassa elämäntilanteessa en todellakaan hyväksy päihteiden käyttöä. Silloin se on mielestäni avunhuuto. Itse, jos tiedän tällaisen tapauksen, hankin hänet avun piiriin. Suosittelenkin ammattiapua päihteiden käytön sijaan ja läheisten tukea. Ymmärrän kyllä, että silloin tekisi mitä tahansa päästäkseen tietoisuutensa ulkopuolelle ja ollakseen kohtamaatta tilannetta. 

AP

Siis eikö susta selkeä syy ole se, että ihminen on riippuvainen tupakasta?

Voit jeesustella ihan miten paljon haluat, mutta kyseessä on addiktio ja sitä on kai sitten vaikea selittää sellaiselle, joka kieltäytyy ymmärtämästä.

Minä olen lopettanut tupakoinnin eli ymmärrän täysin mitä se on. Sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo, addiktio on mielensairaus jossa ei pysty lopettaa vaikka haluaa! Oikealla avulla ja kovalla työllä lopettaminen on mahdollista mutta kaikki ei siihen pysty.

Toki tätä on vaikea ymmärtää, miksi anorektikotkin jatkavat laihduttamista jopa kuolemaan asti tai masentunut ei jaksa nousta sängystä..

Miksi monet kuitenkin lopettavat raskaaksi tultuaan? Jos se on kerran mahdotonta?

Kirjoittaja ei sanonut sen olevan mahdotonta. Hän sanoi, etteivät kaikki siihen pysty.

Kaikki haluaisivat lopettaa, suuri osa yrittää lopettaa, osa onnistuu, osa retkahtaa tai lopettaa aina "ensi viikolla" tai "tämä aski on viimeinen". Sellaista se addiktio on. Se on kaikille erilainen. Mitään yleispätevää sääntöä ei ole.

Se on ihan tahdonvoimasta kiinni. Mutta jos ei edes oman lapsensa terveyden takia pysty, niin ei ole sopiva vanhemmaksi.

Niin, se on nimenomaan tahdonvoimasta kiinni. Kaikilla sitä ei ole.

Olen samaa mieltä siitä, että moni asia tekee ihmisen soveltumattomaksi vanhemmuuteen, tämä on vain yksi esimerkki niistä. En millään tavalla väitä, että tupakointi raskaana olisi hyväksyttävää. Yritän vain vastata kun sanotaan, ettei ymmärretä.

Jos haluaa auttaa tai muuttaa asioita niin ensimmäinen askel on olla tuomitsematta ja yrittää ymmärtää. Sitä kautta on helpompi oikeasti auttaa ja etsiä ratkaisuja eikä vain taivastella ja kiillottaa omaa sädekehää "Mutta en määä kyllä ikinä voisi..!!" Ok. Tämä ei ratkaise yhtään ongelmaa maailmassa.

Joo ei kyllä ratkaise sekään että ymmärretään "voivoi no eihän se haittaa.. Stressihän on pahempi.. Ei se ole vaaraksi lapselle.."

Tupakoinnin lopetus ei edes aiheuta mitään järin suuria fyysisiä oireita. Se on ainoastaan tahdonvoimasta kiinni. Ei ole parempaa syytä lopettaa kuin raskaus.

Jos tupakoijilta kysyisi synnytyksen jälkeen, että laittaisivatko palavan tupakan vastasyntyneen suuhun joka kerta kun käyvät tupakalla, vai lopettaisivatko, niin tässä tapauksessa suurinosa lopettaisi. Ehkei sitä tajuta, että se sama vauva on siellä mahassa ollut ja tupakoinut joka ikinen kerta kun äitikin

Ap on itse epäonnistunut nyt jossain täydellisesti.

En itsekään ymmärrä tupakointia ylipäänsä ja vielä vähemmän raskausaikana, mutta ap on kyllä sellanen jankkaaja että melkein haluan itse alkaa puolustaa tupakoitsijoita... Tässä ketjussa on nimittäin kyllä musta perusteltu ihan hyvinkin tota addiktio-asiaa ja erilaisia syitä jotka voi vaikuttaa lopettamisen vaikeuteen. Itse en ole koskaan polttanut, mutta nyt raskausaikana on ollut vaikea olla syömättä hitosti sokeria, koska on ollut vähän masennusta ja en saa itseäni niskasta kiinni syömisen kanssa. Paska mutsi, vai?

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse epäonnistunut nyt jossain täydellisesti.

Jaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet raskaana olevista pystyy lopettamaan tupakoinnin. Tämä on todella suuri onnistumisprosentti kaikkiin muihin elämäntilanteisiin verrattuna eli motivaatio on kova. Miksi ap ei voi ymmärtää, että osa silti epäonnistuu lopettamisessa?

Tähän kaikkia muita tilanteita huimasti korkeaampaan onnistumisprosenttiin ei julkisuudessa kiinnitetä mitään huomiota vaan naisia lytätään. Itse en polta (enkä ole koskaan polttanut), mutta ärsyttää suunnattomasti nämä äiteihin kohdistuvat täydellisyysvaatimukset.

Kuinka suuri osa tulevista isistä lopettaa? Tupakkahan heikentää siittiöiden laatua, joten vammaisten lasten osuus kasvaa miesten tupakoinnin vuoksi. Samoin kuin alkoholia käyttävillä. Miksi miesten sallitaan saastuttaa kehoaan, kun he yrittävät saada lasta alulle? Raitis ja savuton isä on myös hyvä roolimalli lapsilleen, joten miesten olisi lasten alullepanon jälkeenkin hyvä pysyä savuttomana ja raittiina.

En ymmärrä kummankaan vanhemman tupakointia yhtään sen paremmin, mutta äidin tupakointi vaikuttaa suoraan lapseen. Isä voi lähteä muualle, vaikka se ei tietenkään tue kovin hyvin äidin tupakoinnin lopettamista. 

Mutta kuitenkin kyse aikuisista ihmisistä ja siis oikeasti pahimmissa tapauksissa lapsi saa kehitysvamman tai jopa kuolee. 

En siis itse ole ollut riippuvainen, mutta onko se riippuvuus oikeasti niin kova, että oma tahto ja halu ei todellakaan riitä lopettamiseen? Vai eikö sitten vain todella jaksa taistella?

AP

Miksi muissa elämäntilanteissa tupakoinnin lopettaminen onnistuu niin paljon epätodennäköisemmin kuin raskaanaolevilta? Miksi koskaan ei kiinnitetä huomiota mihinkään positiiviseen asiaan, kun kyse on raskaudesta vaan keskitytään syyllistämään naisia. Miksei kannusteta ja sanota, että nyt on elämäsi tilaisuus onnistua tupakanpolton lopettamisessa? Tuomitseminen johtaa vain tupakoinnin salailuun.

Muistuttaisin myös, että tupakointi on muuta väestöä paljon yleisempää mt-ongelmaisilla. Kun he tulevat raskaaksi, lääkitystä joudutaan usein säätämään raskauden vuoksi (jolloin psyykkinen tila yleensä heikkenee). Silloin tupakoinnin lopettaminen on todella vaikeaa.

Tarkoituksenani ei ole tuomita ihmisiä vaan juurikin yrittää ymmärtää. Mutta jos haluaa lopettaa, mutta ei siihen yksin pysty niin miksi ei hakisi apua vai onko sosiaalinen paine ja häpeä silloin suuremmassa roolissa?

AP

Raskaana olevat hakevat ja saavat apua tupakoinnin lopettamiseen aktiivisesti. Kaikki eivät silti onnistu. Hyvin harva äiti haluaa polttaa raskausaikana. Jankutat loputtomiin samaa, eikä mikään syy kelpaa sinulle tupakoinnin lopettamisen epäonnistumiseen

Onko ap elämäntilannetta, jolloin sinusta olisi ymmärrettävää, että raskaanaollessa epäonnistuu tupakoinnin lopettamisessa? Esim. jos näkee vaikka läheisen kuolevan väkivaltaisesti tai vaikka sairastuu vakavasti psyykkisesti?

Mainitsisitko meille muutaman.

En nyt mielestäni ole saanut mitään selkeää syytä... Vain sen, että vaikutukset jotenkin kielletään tai niihin suhtaudutaan ylimielisesti, kuten vain että voi voi. Tai sitten esitetään muita lapselle haitaksi olevia asioita. En kyllä ymmärrä miten se tupakointiin liittyy, pahaksi nekin ovat... 

Vaikeassa elämäntilanteessa en todellakaan hyväksy päihteiden käyttöä. Silloin se on mielestäni avunhuuto. Itse, jos tiedän tällaisen tapauksen, hankin hänet avun piiriin. Suosittelenkin ammattiapua päihteiden käytön sijaan ja läheisten tukea. Ymmärrän kyllä, että silloin tekisi mitä tahansa päästäkseen tietoisuutensa ulkopuolelle ja ollakseen kohtamaatta tilannetta. 

AP

Siis eikö susta selkeä syy ole se, että ihminen on riippuvainen tupakasta?

Voit jeesustella ihan miten paljon haluat, mutta kyseessä on addiktio ja sitä on kai sitten vaikea selittää sellaiselle, joka kieltäytyy ymmärtämästä.

No siis en itse ole ollut riippuvainen, joten minun on todella vaikeaa ymmärtää miten riippuvuus psyykkisellä, sosiaalisella ja fyysisellä tasolla ilmenee. 

AP

Eli mitä oikeastaan haluat tältä keskustelulta? Jos haluat ymmärtää riippuvuutta, ehkä joku jaksaa kaivaa googlesta jonkun päihderiippuvuuskuvauksen sulle. Riippuvuus on kuitenkin sellainen asia, joka saa pahimmassa tapauksessa ihmisen tuhoamaan koko elämänsä, työnsä, perheensä, kaiken. Minusta sitä ole millään tavalla vaikea ymmärtää vaikka sitä ei ole itse kokenut, tämä on kuitenkin niin yleinen ilmiö ja esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla, monilla ihan lähipiiristä.