Lue keskustelun säännöt.
7,4 keskiarvolla lapsi ei päässyt yhteenkään kouluun :(
15.06.2017 |
Helsingissä asutaan.
No, vielä on vähän toivoa. 10 luokka tai varapaikka!
Harmittaa silti. Kaikkien piti saada paikka ja opokin lupaili että kyllä jossain tärppää.
Paikkoja rajallisesti ja aina jää ilmeisesti joku ilman. Nyt osu se arpa meille.
Suorastaan itkettää!
Kommentit (270)
Ap:n poika on sentään kesätöissä. Tuossa iässä sekin jo saavutettu etu. Hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se lapsi aikuislukioon. Hae lausunto vaikka koulukiusaamisesta ja ota yhteyttä johonkin aikuislukioon. Kymppiä ei ole järkeä tuolla todistuksella käydä.
Vierailija kirjoitti:
Lukioiden eriarvoisuus on outoa. Mielestäni lukio kuukuu jokaiselle sinne haluavalle ja jokaisella pitäisi olla keskiarvosta huolimatta mahdollisuus päästä vähintään viereisten kuntien lukioihin. Ymmärtäisin jos jonkun linjan takia vaaditaan hyvää arvosanaa kyseisestä aineesta, mutta en tajua mitä väliä koko keskiarvolla on.
Haluaisitko itse jotakin peruskoulun takapenkin lusmua hidastamaan omaa oppimistasi, kun ei ihan levelit kohtaa? Oli onni päästä eroon niistä ja keskittyä lukuihin omalla osaamistasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettaa että apeen lapsi on poika?
Kaikki (muut kuin sinä) on ilmeisesti lukenut koko ketjun.
Ap itse ei ainakaan maininnut että lapsi olisi poika!?
Ei välttämättä suoraan mutta kommentoi muun tekstiä jossa kertoi pojan valinnoista. Oletettavasti tämä oli ap vaikkei lukenut.
Lainaa tämä viesti
Yläaste loppuun asti on aika vitsi älykkäälle nuorelle. Jää aikaa kaikkeen muuhun, kun lukuja ei vaadita. Siinä sitten opettelet pänttäämään yliopistossa jonkun tuhatsivuisen tenttikirjan lyhyessä ajassa. Ei menekään sanakokeisiin luku välitunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niiden pissaliisojen ja poikien puheista jo kuulee, kun arjessa seuraa, ettei hyvää seuraa. Joku ala-asteikäinen kehuskelee parikymppisellä poikakaveria. Jatkoa seuraa, huostaanottoja jne. Ei ole myöhemmin yllätys, jos kuulee olevan vankilassa.
Vaan missä on meidän vanhempien vastuu? Minä ainakin kieltäydyn uskomasta, että kukaan syntyy tähän maailmaan omana aikomuksenaan halu syrjäytyä ja päästä huostaanottoon. Nuorelle on erinomaisen tärkeä saada olla nuori, mutta se onnistuu llultavasti van, jos hänen rinnallaan on välittäviä aikusia tai edes yksi välittävä aikuien. Se voi olla nuoren isä tai äiti naapurin herra tai rouva jne. Mutta jos nuori on tullut kouluun asti, niin odotus tai minusta vaatimuksena pitäsi olla, että häneen suhatudutaan kannustavasti ja rohkaisevasti, eikä leimaamalla häntä "pissisliisaksi" tai "tulevaski huostaanottotapauksesksi." Tiedän tai arvaan, ettei e aina helppoa ole, kun huomoinkipeydessään ja maailmantuskassaan varmasti kokeilevat ja välillä nämä nuoret ylittävät rajojaan ja jälki ei aina ole kaunista ja miellyttävää. Mutta on hyvin pelottavaa, jos hvin varhain lyömme nuoreen leiman ja annamme hänen ymmärtää ja uskoa, että odotamme, että hänestä ei koskaan voi tulla kerrassaan yhtään mitään muuta kuin -pelksitäen- nyt: kaikin tavoin tai muutoin vain kelvoton.
Jäi sitten opinnoista pois se fakta, että pari-kolme prosenttia syntyy tähän maailmaan psykopaatteina. Pää kipeä jo valmiiksi. Narsisteja vielä enemmän.
On jo toistamiseen pelottavaa ja arveluttavaa myös, jos lyömme kovin herkästi kehenkään nuoreen yhtään mitään leimaa. Jokainen pahanarsisti tai psykopaatti on liikaa. Mutta on myös äärimmäisen harmillista jos kovin herkästi nuoreen iskostetaan varhain mikä hyvänsä leima. Siis ikäänkuin me vanhemmat ja muut -nuoren kohdalla koulussa opettajat määrittäsimme, mitä nuori on. - Sen sijaan, että yrittäsimme kannustaa, rohkaista ja tukea häntä kasvamaan ja oppimaan.
Jos nuoressa sitten on "pois kitkettäviä" piirteita tai arveluttavia piirteitä enemmän tai jotenkin, voiko sanoa erityisen poikkeavasti, niin minusta niiden kohtaamiseen tarvitaan muutakin kuin vain kenties yksittäisten opettajien aprikointia ja mutua.
Tosin kylmä tosiasia lienee se, että moni todellinen ongelma saatetaan kyllä tunnistaa, mutta se jää tai jätetään käveleväksi aikapommiksi, koska ei tiedetä, kuinka asian kanssa tulisi edetä. Tai vaikka tiedettäsiin, niin ei löydetä resursseja tai kanavia, joita pitkin -yksinkertaisten" nuori saatettaisiin kuntoon, niin että hänestä saattaisi muodostua (suunnilleen) tasapainoinen ja itsensä ja ympäristönsä kanssa oleva kanssa ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista!
Opoon ollaan jo oltu yhteyksissä. Tavataan ensi viikolla. Peli ei ole tosiaankaan menetetty.
Lapsi, joka siis tosiaan on poika, on kesän töissä.
Ei lähde pääkaupunkiseutua kauemmaksi opiskelemaan, eikä lukio ole hänen mielenkiinnon numero yksi.
Lähinnä haluaisi lukemaan sitä liiketaloutta.Kymppiä nyt pohdiskelee vakavasti, mitä tänään juteltiin.
Lapsia on kannustettu opiskelemaan. Vanhempi poika on lukiossa alppilassa.
Kiitän myös tsemppaavista viesteistä ja olen pahoillani niistä viesteistä jotka ihanaa ja mukavaa poikaa olisivat voineet lannistaa jos niitä olisi lukenut.
Hyvää kesää kaikille ja onnea lastenne koulutaipaleelle ja opintoihin!
-ap
Mitä käytännössä tarkoittaa rttä "on kannustettu opiskelemaan", kun se perheen välkyinkin on kuitenkin suunnilleen Helsingin heikoimmassa lukiossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukio on vielä pientä. Odottakaas sitten jälkikasvun pääsykokeisiin jännitystä. Sinne jos pääsee, niin tenttiangsti, seminaarit, gradut. Mahdollinen väitöskirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niiden pissaliisojen ja poikien puheista jo kuulee, kun arjessa seuraa, ettei hyvää seuraa. Joku ala-asteikäinen kehuskelee parikymppisellä poikakaveria. Jatkoa seuraa, huostaanottoja jne. Ei ole myöhemmin yllätys, jos kuulee olevan vankilassa.
Vaan missä on meidän vanhempien vastuu? Minä ainakin kieltäydyn uskomasta, että kukaan syntyy tähän maailmaan omana aikomuksenaan halu syrjäytyä ja päästä huostaanottoon. Nuorelle on erinomaisen tärkeä saada olla nuori, mutta se onnistuu llultavasti van, jos hänen rinnallaan on välittäviä aikusia tai edes yksi välittävä aikuien. Se voi olla nuoren isä tai äiti naapurin herra tai rouva jne. Mutta jos nuori on tullut kouluun asti, niin odotus tai minusta vaatimuksena pitäsi olla, että häneen suhatudutaan kannustavasti ja rohkaisevasti, eikä leimaamalla häntä "pissisliisaksi" tai "tulevaski huostaanottotapauksesksi." Tiedän tai arvaan, ettei e aina helppoa ole, kun huomoinkipeydessään ja maailmantuskassaan varmasti kokeilevat ja välillä nämä nuoret ylittävät rajojaan ja jälki ei aina ole kaunista ja miellyttävää. Mutta on hyvin pelottavaa, jos hvin varhain lyömme nuoreen leiman ja annamme hänen ymmärtää ja uskoa, että odotamme, että hänestä ei koskaan voi tulla kerrassaan yhtään mitään muuta kuin -pelksitäen- nyt: kaikin tavoin tai muutoin vain kelvoton.
Jäi sitten opinnoista pois se fakta, että pari-kolme prosenttia syntyy tähän maailmaan psykopaatteina. Pää kipeä jo valmiiksi. Narsisteja vielä enemmän.
On jo toistamiseen pelottavaa ja arveluttavaa myös, jos lyömme kovin herkästi kehenkään nuoreen yhtään mitään leimaa. Jokainen pahanarsisti tai psykopaatti on liikaa. Mutta on myös äärimmäisen harmillista jos kovin herkästi nuoreen iskostetaan varhain mikä hyvänsä leima. Siis ikäänkuin me vanhemmat ja muut -nuoren kohdalla koulussa opettajat määrittäsimme, mitä nuori on. - Sen sijaan, että yrittäsimme kannustaa, rohkaista ja tukea häntä kasvamaan ja oppimaan.
Jos nuoressa sitten on "pois kitkettäviä" piirteita tai arveluttavia piirteitä enemmän tai jotenkin, voiko sanoa erityisen poikkeavasti, niin minusta niiden kohtaamiseen tarvitaan muutakin kuin vain kenties yksittäisten opettajien aprikointia ja mutua.
Tosin kylmä tosiasia lienee se, että moni todellinen ongelma saatetaan kyllä tunnistaa, mutta se jää tai jätetään käveleväksi aikapommiksi, koska ei tiedetä, kuinka asian kanssa tulisi edetä. Tai vaikka tiedettäsiin, niin ei löydetä resursseja tai kanavia, joita pitkin -yksinkertaisten" nuori saatettaisiin kuntoon, niin että hänestä saattaisi muodostua (suunnilleen) tasapainoinen ja itsensä ja ympäristönsä kanssa oleva kanssa ihminen.
Jos yhtään olet tutustunut edes muutamiin tutkimuksiin koko joukosta, tiedät, että vanhemmilla on taipumus hyssytellä ja tukea jo varhain lapsena ilmenevää toimintaa. Ei auta, vaan pahenee. Joku saattaa tappaa oman sisarensa. Eläimillä harjoitellaan. Ei mitään hätää, kaikki hyvin, kun toimintaan voisi vielä yrittää puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut sitä mieltä, että lapset jotka saavat alle 8 keskiarvot tulevat perheestä, jossa aikuiset eivät oikein yritä olla mukana lapsen oppimisessa ja auttamassa oppimaan. Eli aina sanotaan vain että "tee läksysi ja lue kokeeseen" sen sijaan, että opeteltaisiin asioita yhdessä. Näin eivät myöskään näe, jos lapsella vaikeuksia oppia.
Itse tulin tälläisestä perheestä, ei kertaakaan kumpikaan vanhemmista istunut kysymään "mitäs opiskelet tänään, voinko auttaa/opiskella kanssasi." vaikka omasin oppimisvaikeuksia.
Ihan opettajan mielipide on ettei vanhemmst käy koulua eli lapsella vastuu koulunkäynnistä ja vanhempien vastuu olla kiinnostunut.
Ei kuitenkaan ole kokeisiin luku vanhempien urakka.
Ystäväni on aina tehnyt lasten kanssa läksyt ja nyt molemmat lapset ihan uunoja ilman äitiä.
Äiti teki myös amk pääsykoe tehtäviä lapsen puolesta
Vierailija kirjoitti:
Onpa harmillista. Älytöntä, että ihan kaikissa oppilaitoksissa on maadeudulla helppo päästä ja kaupungissa vaikea. Sitten niitä kaupungin lapsia joutuu lähtemään maaseudulle kouluun.
Suurin syy tähän lienee se, että maalta tungetaan väkisin kaupungin kouluihun, eli paikat menee ulkopaikkakuntalaisille.
Pakko maalta on tunkea väkisin kaupungin kouluihin, kun maalla ei ole linjoja tarpeeksi. Paikkoja ehkä riittäisi, mutta kun ei kaikki halua asentajaksi tai hoitajaksi.
Johan minä olen ihmetellyt, miksi Helsingistä lähdetään kouluun Muonioon, Utsjoelle ja Kemijärvelle. Suoraan sanoen olisi varmaan kaikille helpompaa, jos eräät olisivat jättäneet lähtemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä yritys. Opettaja ei osaa yhdys_sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut sitä mieltä, että lapset jotka saavat alle 8 keskiarvot tulevat perheestä, jossa aikuiset eivät oikein yritä olla mukana lapsen oppimisessa ja auttamassa oppimaan. Eli aina sanotaan vain että "tee läksysi ja lue kokeeseen" sen sijaan, että opeteltaisiin asioita yhdessä. Näin eivät myöskään näe, jos lapsella vaikeuksia oppia.
Itse tulin tälläisestä perheestä, ei kertaakaan kumpikaan vanhemmista istunut kysymään "mitäs opiskelet tänään, voinko auttaa/opiskella kanssasi." vaikka omasin oppimisvaikeuksia.
Ihan opettajan mielipide on ettei vanhemmst käy koulua eli lapsella vastuu koulunkäynnistä ja vanhempien vastuu olla kiinnostunut.
Ei kuitenkaan ole kokeisiin luku vanhempien urakka.
Ystäväni on aina tehnyt lasten kanssa läksyt ja nyt molemmat lapset ihan uunoja ilman äitiä.
Äiti teki myös amk pääsykoe tehtäviä lapsen puolesta
Ope täällä, että nykyinen opsikin velvoittaa vanhempia osallistumaan aktiivisesti lasten koulunkäyntiin.
Itse en sekaannu läksyjentekoon, mutta kokeisiin valmistautumiseen kyllä yleensä. Samaten lukuharrastukseen on ohjattu jo han pienestä. Ja kieliä olen "opettanut" kotona aina.
Seuraan tarkasti lasteni edistymistä ja tarkistan aina kokeet ja jos jokin on mennyt kehnosti, kertaan sen kohdan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lukion suurin syysahdistus oli, millä maksaa ne vanhan markka-ajan parin tonnin kurssikirjat vuodeksi. Säännöllisesti uudistettiin vaatimuksia ja painoksia, ettei voinut ostaa käytettyjä. Perheellä rahat muutenkin tiukassa. Ei ollut yliopiston tapaan mahdollisuutta lainata kirjastosta. Sinne pääsy maksoi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niiden pissaliisojen ja poikien puheista jo kuulee, kun arjessa seuraa, ettei hyvää seuraa. Joku ala-asteikäinen kehuskelee parikymppisellä poikakaveria. Jatkoa seuraa, huostaanottoja jne. Ei ole myöhemmin yllätys, jos kuulee olevan vankilassa.
Vaan missä on meidän vanhempien vastuu? Minä ainakin kieltäydyn uskomasta, että kukaan syntyy tähän maailmaan omana aikomuksenaan halu syrjäytyä ja päästä huostaanottoon. Nuorelle on erinomaisen tärkeä saada olla nuori, mutta se onnistuu llultavasti van, jos hänen rinnallaan on välittäviä aikusia tai edes yksi välittävä aikuien. Se voi olla nuoren isä tai äiti naapurin herra tai rouva jne. Mutta jos nuori on tullut kouluun asti, niin odotus tai minusta vaatimuksena pitäsi olla, että häneen suhatudutaan kannustavasti ja rohkaisevasti, eikä leimaamalla häntä "pissisliisaksi" tai "tulevaski huostaanottotapauksesksi." Tiedän tai arvaan, ettei e aina helppoa ole, kun huomoinkipeydessään ja maailmantuskassaan varmasti kokeilevat ja välillä nämä nuoret ylittävät rajojaan ja jälki ei aina ole kaunista ja miellyttävää. Mutta on hyvin pelottavaa, jos hvin varhain lyömme nuoreen leiman ja annamme hänen ymmärtää ja uskoa, että odotamme, että hänestä ei koskaan voi tulla kerrassaan yhtään mitään muuta kuin -pelksitäen- nyt: kaikin tavoin tai muutoin vain kelvoton.
Jäi sitten opinnoista pois se fakta, että pari-kolme prosenttia syntyy tähän maailmaan psykopaatteina. Pää kipeä jo valmiiksi. Narsisteja vielä enemmän.
On jo toistamiseen pelottavaa ja arveluttavaa myös, jos lyömme kovin herkästi kehenkään nuoreen yhtään mitään leimaa. Jokainen pahanarsisti tai psykopaatti on liikaa. Mutta on myös äärimmäisen harmillista jos kovin herkästi nuoreen iskostetaan varhain mikä hyvänsä leima. Siis ikäänkuin me vanhemmat ja muut -nuoren kohdalla koulussa opettajat määrittäsimme, mitä nuori on. - Sen sijaan, että yrittäsimme kannustaa, rohkaista ja tukea häntä kasvamaan ja oppimaan.
Jos nuoressa sitten on "pois kitkettäviä" piirteita tai arveluttavia piirteitä enemmän tai jotenkin, voiko sanoa erityisen poikkeavasti, niin minusta niiden kohtaamiseen tarvitaan muutakin kuin vain kenties yksittäisten opettajien aprikointia ja mutua.
Tosin kylmä tosiasia lienee se, että moni todellinen ongelma saatetaan kyllä tunnistaa, mutta se jää tai jätetään käveleväksi aikapommiksi, koska ei tiedetä, kuinka asian kanssa tulisi edetä. Tai vaikka tiedettäsiin, niin ei löydetä resursseja tai kanavia, joita pitkin -yksinkertaisten" nuori saatettaisiin kuntoon, niin että hänestä saattaisi muodostua (suunnilleen) tasapainoinen ja itsensä ja ympäristönsä kanssa oleva kanssa ihminen.
Jos yhtään olet tutustunut edes muutamiin tutkimuksiin koko joukosta, tiedät, että vanhemmilla on taipumus hyssytellä ja tukea jo varhain lapsena ilmenevää toimintaa. Ei auta, vaan pahenee. Joku saattaa tappaa oman sisarensa. Eläimillä harjoitellaan. Ei mitään hätää, kaikki hyvin, kun toimintaan voisi vielä yrittää puuttua.
Tätä -osittain- yritin myös sanoa. Huomautin, että ongelma(nuori) kyllä saatetaan tunnistaa, mutta ei ole resursseja ja tai keinoja (kanavia) joilla nuori saatettaisiin kuntoon. Niinpä nuoresta muodostuu minun tulkintani mukaan käveleväaikapommi, joka saattaa milloin tahansa räjähtää (kuten tappaa oman sisarensa) tai "vain" syrjäytyä ja pudota "tavallisen elämän" ulkopuolelle. Jottai tarttis tehä.
Jos ei jaksanut lukea, menee pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen lukioon tai ammattikouluun. Ne jotka jaksoivat, menevät pks lukioihin. Ihan oikein palkita yrittäviä nuoria. Varmaan lukio menee paremmin, kun matkalla ehtii ajatella, miksi ei huvittanut lukea. Motivaatio kasvaa ja ka myös. Tai amiskin on hyvä valinta.
Vierailija kirjoitti:
Lukio on vielä pientä. Odottakaas sitten jälkikasvun pääsykokeisiin jännitystä. Sinne jos pääsee, niin tenttiangsti, seminaarit, gradut. Mahdollinen väitöskirja.
Tämän kirjoitti äiti, joka ei muista
Ei kannata olla tolla pettyneellä asenteella, sano lapselle että ei se mitään ja ehkä ensikerralla tärppää. Ei tolla oikeesti oo mitään väliä, nyt saa käydä vaikka kymppiluokan ja nostaa arvosanoja. Yks vuosi on aika lyhyt aika ihmisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Missä Oulunkylän lukion alin ka jolla pääsi. Yleensä se on ollut siinä 8,60
Ei, vaan 9 pintaan. Oulunkylän lukio on hyvä lukio.
Jäi sitten opinnoista pois se fakta, että pari-kolme prosenttia syntyy tähän maailmaan psykopaatteina. Pää kipeä jo valmiiksi. Narsisteja vielä enemmän.