Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vuosien pettymysten ja yksinäisyyden jälkeinen katkeruus ja suru
14.06.2017 |
Kokemukseni miesten kanssa on olleet ainaisia pettymyksiä. Kun on selvinnyt edellisestä ja ajattelee vuoden-parin jälkeen, et uskaltaa taas luottaa ja heittäytyä niin juokseekin kohti samanlaista pettymystä. Nyt en enää yksinkertasesti jaksa, voimat on loppuneet näitten jatkuvien pettymysten jälkeen. Viimeinen niitti oli viimeisin mies, kai se samalla laukaisi vuosien yksinäisyyden taakan. Luulin todella löytäneeni sen miehen, jonka kanssa olisin onnellisessa parisuhteessa ja yleensäkin olisin viimein onnellinen. Se tunne, kun joku todella välittää niin pyyteettömästi ja kun joku todella ilahtuu MINUN olemassaolosta niin paljon. Sitten vain yhtäkkiä mies kyllästyikin ja hyvin kierrellen lopetti suhteemme ("ehkä vois jatkaa tai sitten ei"). Ei kuulemma haluakaan vielä näin vakavaksi mennyttä juttua. OIkeasti ei vain viitsinyt sanoa, että ei halunnut sitten kuitenkaan seurustella MINUN kanssani.
Siinäpä onkin minun elämäntarinani. Tää oli kolmas kerta peräkkäin, tosin tämä sattui eniten, koska ei kukaan aiemmin ole pitänyt minusta noin. Ja sitten vain yhtäkkiä heitti roskiin niinkuin minulla ei olis mitään merkitystä. Minulla ei yksinkertasesti ole enää voimia siihen, että joudun katsomaan vierestä miten mies, joka joskus välitti minusta niin paljon ja joka sitten kyllästyi, on toisen kanssa. Miten minut hylätään ja tilalle otetaan toinen, jonka kanssa sitten voi käydä parisuhteeseen, kun minä en siihen kelpaa. En ymmärrä mikä minussa on vialla, kun minä oon aina se välivaihe ennen sitä seuraavaa vakavampaa parisuhdetta. Tän takia oon niin katkera ja vihanen ja surullinen, tunnen ihan älytöntä vihaa, kun en ymmärrä miten minulle käy aina näin. Tiedän, että maailmassa on suurempiakin ongelmia, mut en voi sille mitään, et vuosien yksinäisyys ja jatkuvat pettymykset on ajaneet minut aivan loppuun.
En voi kertoa tätä ystävilleni, koska he eivät ymmärrä ollenkaan. Tsemppaavat vain: "Unohda se paska mies, löydät kyllä paremman!" Mutta kun en enää halua! En enää halua yrittää, koska en enää jaksa yhtäkään pettymystä. Heidän on hyvä pitkissä parisuhteissa olevana sanoa, et kyllä se siitä ja kyllä niitä miehiä löytyy. Kun he eivät ymmärrä yhtään mitä oon käynyt niiden vuosien aikana läpi, kun he ovat olleet koko ajan onnellisesti parisuhteessa. Rakastan ystäviäni ihan yli kaiken, mut tää on sellanen asia mistä en voi heille puhua, kun ajattelevat, että tää on vaan pikku juttu eivätkä ymmärrä, et oon aivan loppu.
Enkä oo oikeesti vihanen tai katkera ihminen ja inhoan itsessäni tätä, että kiukkuan tai itken koko ajan ja yritän vaan sinnitellä päivät läpi räjähtämättä täysin. Se viha mitä tunnen on jotain sellasta mitä en oo aiemmin tuntenut ja siksi on pakko päästä edes johonkin kertomaan. En halua olla tällainen, ei tää ole se mitä oon.
Se, että ehti pienen hetken olla onnellinen ja yhtäkkiä se vain vietiin pois. Kun pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että näki selvästi miten paljon välittää. Ja yhtäkkiä se katse muuttui kylmäksi eikä siinä näkynyt enää minkäänlaista tunnetta, ei enää ilahtunut minut nähdessään. Mikä voi olla niin pahasti vialla, että saa niin suuren tunteen katoamaan sormen napautuksella. En halua tarrautua tai miettiä koko asiaa enää, mutta en voi sille mitään, että inhoan tulla kotiin, kun tiedän, ettei enää ole mitä odottaa. Samaa paskaa vain päivästä toiseen. Nää pettymykset ja yksinäisyys vaan seuraa mukana, vaikka miten yrittää päästä arkeen kiinni ja piristyä edes jostain. No, sainpa edes johonkin avauduttua, tuntemattomille se on helpompaa.
Kommentit (38)
Käyttäjä3933 kirjoitti:
Jos tämä mielestäsi ei koske lainkaan sinua niin ignooraa tämä viesti täysin. Kommentoin vain mitä itselleni tulee avauksestasi mieleen, kun on kokemusta vastaavasta. Luultavasti kuitenkin kaipaat muitakin näkökulmia kuin sitä "joo, mies on tyhmä."
Yksi vaihtoehto tietysti on, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Vaikea sanoa kun ei tiedä kauanko olitte yhdessä. Mutta jos hän on jo nopeasti löytänyt toisen niin ehkä tämä kielii siitä, että ehkä hän ei alun alkaenkaan kovin tosissasi kanssasi ollut.
Ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta, jos useammat suhteet päättyvät niin, että mies vain yhtäkkiä päättää lähteä niin ei kai siitä haittaakaan ole, jos myös analysoi sitä omaa käytöstä vai onko oikeasti vain käynyt niin huono tuuri, että kaikki miehet ovat yhtäkkiä muuttuneet.
Tekstissäsi kerrot miehestäsi pelkästään itsesi kautta. Siis tarkoitan näitä virkkeitäsi: "kukaan ei ole välittänyt minusta ikinä niin." " joku todella välitti pyyteettömästi minusta." "joku todella ilahtui olemmassaolostani." "ehti pienen hetken olla onnellinen." "pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että oikeasti välitti." Sitten lopussa kerrot pettymyksistä ja yksinäisyydestä. Et kuitenkaan sanallakaan mainitse mitä mies esim. merkitsi sinulle. Ja suhteen loppu oli taas yksi epäonnistuminen sinulle lisää ja yksinäisyys jatkuu.
Näistä asioista tulee mielikuva, että välitit miehestä, koska hän välitti sinusta. Olit kiinnostunut miehestä, koska hän oli kiinnostuntu sinusta. Et kuitenkaan välttämättä ollut kiinnostunut miehestä miehenä tai ihmisenä. Ikään kuin oli suuri ihme, että kukaan kiinnostuu sinusta ja alkaa suhteeseen kanssasi. Kenties aiempien kokemustesi perusteella olet rikkäinen ja huono itsetuntoinen ja koit, että mies tekee sinut onnelliseksi. Kun suhde päättyi niin oletkin taas se sama rikkinäinen ihminen, etkä välttämättä miehen perään haikaile vaan sen onnellisuuden.
Minäkin havahduin tähän. Kaikki pyörii apn itsensä ympärillä ja mies/miehet ovat olleet välineitä, joilla kohotetaan apn itsetuntoa, mielihyvää jne.
Ap, tutustu ensin itseesi. Opettele olemaan yksin JA nauttimaan siitä. Vasta sitten voit kohdata muita tasa-arvoisina ihmisinä eikä välineinä. Vasta sitten voit antaa itsestäsi kuitenkaan menettämättä palaa omaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä3933 kirjoitti:
Jos tämä mielestäsi ei koske lainkaan sinua niin ignooraa tämä viesti täysin. Kommentoin vain mitä itselleni tulee avauksestasi mieleen, kun on kokemusta vastaavasta. Luultavasti kuitenkin kaipaat muitakin näkökulmia kuin sitä "joo, mies on tyhmä."
Yksi vaihtoehto tietysti on, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Vaikea sanoa kun ei tiedä kauanko olitte yhdessä. Mutta jos hän on jo nopeasti löytänyt toisen niin ehkä tämä kielii siitä, että ehkä hän ei alun alkaenkaan kovin tosissasi kanssasi ollut.
Ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta, jos useammat suhteet päättyvät niin, että mies vain yhtäkkiä päättää lähteä niin ei kai siitä haittaakaan ole, jos myös analysoi sitä omaa käytöstä vai onko oikeasti vain käynyt niin huono tuuri, että kaikki miehet ovat yhtäkkiä muuttuneet.
Tekstissäsi kerrot miehestäsi pelkästään itsesi kautta. Siis tarkoitan näitä virkkeitäsi: "kukaan ei ole välittänyt minusta ikinä niin." " joku todella välitti pyyteettömästi minusta." "joku todella ilahtui olemmassaolostani." "ehti pienen hetken olla onnellinen." "pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että oikeasti välitti." Sitten lopussa kerrot pettymyksistä ja yksinäisyydestä. Et kuitenkaan sanallakaan mainitse mitä mies esim. merkitsi sinulle. Ja suhteen loppu oli taas yksi epäonnistuminen sinulle lisää ja yksinäisyys jatkuu.
Näistä asioista tulee mielikuva, että välitit miehestä, koska hän välitti sinusta. Olit kiinnostunut miehestä, koska hän oli kiinnostuntu sinusta. Et kuitenkaan välttämättä ollut kiinnostunut miehestä miehenä tai ihmisenä. Ikään kuin oli suuri ihme, että kukaan kiinnostuu sinusta ja alkaa suhteeseen kanssasi. Kenties aiempien kokemustesi perusteella olet rikkäinen ja huono itsetuntoinen ja koit, että mies tekee sinut onnelliseksi. Kun suhde päättyi niin oletkin taas se sama rikkinäinen ihminen, etkä välttämättä miehen perään haikaile vaan sen onnellisuuden.
Tuo on veteen piirretty viiva, kuka jaksaa rakastaa ketään (paitsi omaa lastaan) täysin irrallisesti ja yksipuolisesti. Rakkaushan syntyy siitä, miten toinen suhtautuu itseesi ja millaiseksi hän sinut saa - ulos parhaimmat puolet pahimpien sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehet nyt vain ovat sellaisia.
Yleistykset ja ennakkoasenteet. Mikä mahtava lähtökohta hyvään parisuhteeseen. Ja miksei muuhunkin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Käyttäjä3933 kirjoitti:
Jos tämä mielestäsi ei koske lainkaan sinua niin ignooraa tämä viesti täysin. Kommentoin vain mitä itselleni tulee avauksestasi mieleen, kun on kokemusta vastaavasta. Luultavasti kuitenkin kaipaat muitakin näkökulmia kuin sitä "joo, mies on tyhmä."
Yksi vaihtoehto tietysti on, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Vaikea sanoa kun ei tiedä kauanko olitte yhdessä. Mutta jos hän on jo nopeasti löytänyt toisen niin ehkä tämä kielii siitä, että ehkä hän ei alun alkaenkaan kovin tosissasi kanssasi ollut.
Ei tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa mutta, jos useammat suhteet päättyvät niin, että mies vain yhtäkkiä päättää lähteä niin ei kai siitä haittaakaan ole, jos myös analysoi sitä omaa käytöstä vai onko oikeasti vain käynyt niin huono tuuri, että kaikki miehet ovat yhtäkkiä muuttuneet.
Tekstissäsi kerrot miehestäsi pelkästään itsesi kautta. Siis tarkoitan näitä virkkeitäsi: "kukaan ei ole välittänyt minusta ikinä niin." " joku todella välitti pyyteettömästi minusta." "joku todella ilahtui olemmassaolostani." "ehti pienen hetken olla onnellinen." "pitkästä aikaa joku katsoi minua niin, että oikeasti välitti." Sitten lopussa kerrot pettymyksistä ja yksinäisyydestä. Et kuitenkaan sanallakaan mainitse mitä mies esim. merkitsi sinulle. Ja suhteen loppu oli taas yksi epäonnistuminen sinulle lisää ja yksinäisyys jatkuu.
Näistä asioista tulee mielikuva, että välitit miehestä, koska hän välitti sinusta. Olit kiinnostunut miehestä, koska hän oli kiinnostuntu sinusta. Et kuitenkaan välttämättä ollut kiinnostunut miehestä miehenä tai ihmisenä. Ikään kuin oli suuri ihme, että kukaan kiinnostuu sinusta ja alkaa suhteeseen kanssasi. Kenties aiempien kokemustesi perusteella olet rikkäinen ja huono itsetuntoinen ja koit, että mies tekee sinut onnelliseksi. Kun suhde päättyi niin oletkin taas se sama rikkinäinen ihminen, etkä välttämättä miehen perään haikaile vaan sen onnellisuuden.
Olin kyllä kiinnostunut ja erittäin ihastunut. Meillä synkkasi mielettömän hyvin, samanlainen huumorintaju (sarkastinen) ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet,mielenkiintoset keskustelut enkä ole aiemmin tullut kenenkään kanssa yhtä hyvin toimeen. Sehän se tässä onkin, että en oo pystynyt hautaamaan tunteitani, vaikka oon miten yrittänyt ja nyt joudun katsomaan, kun hän onkin toisen kanssa. Vaikka minulle sanoi eromme syyksi sen, ettei halua seurustella. Eipä mennyt kauaa, kun vieressä onkin jo toinen.
Tiedän täsmälleen mitä käyt läpi. Minulla on ihan samoja kokemuksia. Tosin minä en tunnu pääsevän edes seurustelusuhteeseen, ennen kuin minut lempataan. Itsetuntoni on todella huono, mutta miten sitä muka voisi parantaa, kun kerta toisensa jälkeen sinulle osoitetaan, että et kelpaa suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks just tämä mies vai riittääkö että on joku?
Jotenkin susta huokuu epätoivo.
En tiedä, mutta veikkaan että olet jotenkin epäseksuaalinen. Miehet haluaa seksuaalisen naisen, eikä mitään liian järkevää tyyppiä. Osaatko nauttia tarpeeksi elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta sun tekstissä paistaa, että haluat parisuhteen, hinnalla millä hyvänsä.
Ehkä sun eka kannattaa miettiä kuka sä oot, mitä haluat, millaisen elämän, mitkä on sun arvot. Rakentaa se elämä ja onni yksin.
Itseään voi olla vaikea arvioida, mutta siihen kyllä kannattaa pyrkiä. Esim. Mulle oli tosi kova pala myöntää, että muutun ihan tossuksi suhteessa. Alan miellyttää, enkä omaa enää mitään omaa elämää.
Ne tunteet ei mene ohi jos sä sitä äijää kyyläät tai oot tekemisissä. Kannattaa myös lopettaa se hänen ihailunsa niin tunteiden ohi meneminen nopeutuu.
Niin, kyllähän sitä onnellista parisuhdetta moni itselleen haluaa. Se nyt vaan ei nykypäivänä monien kohdalla sellaisenaan toteudu, valitettavasti. Mutta tavoitellahan sitä saa niin kauan, kun vaan jaksaa ja uskaltaa. Itse kuulun siihen porukkaan, joka ei enää jaksa tavoitella sitä ihannetta. Kyllä ne pettymykset on ollut sitä luokkaa, että se on paljon pahempaa kuin se, ettet sitten saanutkaan sitä ihanaa parisuhdetta. Itselläni ollut nyt viimeiset yhdeksän vuotta melkoista "rallia" ulkomaalaisen miehen kanssa, mutta luulen, että päätän silti tyytyä tähän. Saanhan häneltä silti jotain, mitä haluan ja tarvitsen. Rakastan kyllä häntä. Onneksi sentään olen tässä elämässä saanut lapsetkin, aiemmasta suhteesta, mutta parisuhteen kannalta tietty no mitään. Minun ohjeeni tähän on se, että yritä löytää elämääsi muita kiinnostavia asioita, mistä saat iloa ja mistä nautit. Itsellänikin on elämässä tämmöisiä kiinnekohtia. Ne auttavat jaksamaan elämässä. Voihan olla, että vielä sinun kohdalle osuu se unelmien mies, koska niitä kuitenkin jossain on. Toinen vaihtoehto on sitten se, että tyytyy suosiolla vähempään, ja nauttii täysillä sitten niistä hetkistä. Jokatapauksessa iloa sinä elämääsi tarvitset, mieti vaan, mistä sinä sitä parhaiten saat. Voi olla, että miehetkin helpommin huomaavat myönteisen ja tasapainoisen naisen, varsinkin juuri ne ns "normaalit miehet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitus vois olla kuin omasta suusta. Olen päättänyt, että teen lapset yksin ja en enää satuta itseäni enempää haluamalla parisuhdetta.
Kysyitkö mieheltä itseltään mikä tarkempi syy oli? Tai mitä itse ajattelet syyksi? Kieltämättä kuulostaa hieman oudolta, jos tämä oli kolmas kerta kun mies vain yhtäkkiä päättää lopettaa suhteen. Oletko aiemmin saanut mitään selitystä? Ehkä miehissä vikaa mutta voi myös olla, että kannattaa käydä terapiassa. Jos on jotakin toimintamalleja, joita ei edes itse tiedosta niin silloin yhä uudestaan voi olla, että suhde tulee kaatumaan näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun motto on, että jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Eli ei voi ajatella, että mies tms.tekisi onnelliseksi. En tiedä ajatteletko niin, viestistä sai sen kuvan kyllä.
Olen pahoillani sinun puolestasi ja toivon että löydät hyvän parisuhteen ja onnellisuuden.
❤️
Vierailija kirjoitti:
Mun motto on, että jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Eli ei voi ajatella, että mies tms.tekisi onnelliseksi. En tiedä ajatteletko niin, viestistä sai sen kuvan kyllä.
Olen pahoillani sinun puolestasi ja toivon että löydät hyvän parisuhteen ja onnellisuuden.
❤️
Olen samaa mieltä. Tottakai parisuhteen ja rakakuden pitäisi olla onnea lisäävää. Ei kai nihin muuten kukaan hakeutuisi. Mutta ap:n kirjotuksesta tuli olo, että onni on vain ja ainoastaan tämän miehen ja parisuhteen varassa. Tai että ap oli epäonnistunut sinkkuna ja mies rakkaudellaan eheytti hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö mieheltä itseltään mikä tarkempi syy oli? Tai mitä itse ajattelet syyksi? Kieltämättä kuulostaa hieman oudolta, jos tämä oli kolmas kerta kun mies vain yhtäkkiä päättää lopettaa suhteen. Oletko aiemmin saanut mitään selitystä? Ehkä miehissä vikaa mutta voi myös olla, että kannattaa käydä terapiassa. Jos on jotakin toimintamalleja, joita ei edes itse tiedosta niin silloin yhä uudestaan voi olla, että suhde tulee kaatumaan näihin.
Joka kerta syyksi on kerrottu, ettei haluakaan mitään niin vakavaa. Ja vähän sen jälkeen on parisuhteessa toisen kanssa. Eli se vika on selkeästi minussa, minussa on joku, että kelpaan vain hetkellisesti enkä pysyvämpään suhteeseen. En ole kaivannut parisuhdetta, tämä viimeisin tulikin ihan puskista. En tiennyt pystyisinkö edes vuosien yksin olon jälkeen elämään kenenkään kanssa, jos niin kävisi, jostain syystä tämä suhde kolahtikin täysin.
Ap
Täällä kohtalotoveri! Tekstisi olisi voinut olla kuin mun kirjoittama. Tosin taidat olla vähän nuorempi?
Itse olen nyt 34v ja mulla on yksi ihana 11v lapsi siitä ainoasta kunnon parisuhteesta mikä mulla on ikinä ollut. 2-vuotta sitä onnea kesti. Mutta sit oli pakko kohdata totuus. Oltiin kuin yö ja päivä kirjaimellisesti niin siksi yhteisymmärryksessä erottiin. (Hän oli poke ja valvoi yöt ja nukkui päivät. Lisäksi harrasti kehonrakennusta liian fanaattisesti jne).
Olin aina haaveillut isommasta perheestä ja useammasta lapsesta, mutta pikkuhiljaa olen luopunut toivosta. En jaksa enää uskoa että mulle on kumppania tähän maailmaan luotu. Miesten "välivaiheen lohduttajaksi" en enää jaksa lähteä.
Tsemppiä ap ja toivottavasti molemmat päästään vielä eroon tästä katkeruudesta miesten suhteen.
Onko nämä miehet kuitenkin lähtökohtaisesti olleet ihan normaaleja? Eikö eroa ole siis ikinä mitenkään käsitelty. Ovatko nämä kaikki miehet vain yhtäkkiä pakanneet kamat ja tokaisseet etteivät haluakaan vakavampaa. Etkö ole vaatinut enempää selitystä? On varmasti hankala siirtyä eteenpäin, jos vanhoja suhteita ei ole saanut käsiteltyä, vaan ne ovat loppuneet epätietoisuudessa.
Pettymys näissä asioissa on vaan niin suuri, kun tuntuu ettei koskaan riitä.
"Yksin onnelisena" neuvot tuntuvat ontoilta, kun kaipaa ja haluaa rakkautta.
Alue: Aihe vapaa
Vähän samanlainen olo, mutta mulla on noita pakkeja aika paljon enemmän.
En ole koskaan seurustellut, kukaan mies ei ole ihastunut edes muhun.
Ihan sama mitä on tehnyt. Oli seksiä tai ei ollut seksiä. Kertoi kiinnostuksestaan tai ei.
Ärsyttää, kun ihmiset selittää miten "helppoa" on päätyä suhteeseen.
N31