Lue keskustelun säännöt.
Kenellä täällä olevista on pisin AVIOLIITTO takana? Ei seurustelusuhde, eikä avosuhde vaan nimenomaan avioliitto?
14.06.2017 |
Ja tarkennan vielä senkin verran, että yhtäjaksoisesti saman ihmisen kanssa, ei kaikki avioliitot yhteensä.
Ikäsi?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on pelkkä paperi.
Voi voi. Etkö koskaan päässytkään naimisiin ja ne junat ova jo kohdaltasi menneet?
En ole ylempi, mutta hän silti oikeassa T.25v komea mies, joka ei ole persu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tämän ketjun mittakaavassa avioliitossa vasta 20 v, ikää 43, neljä lasta, joista vanhin jonka syntymän aikoihin tutustuin ensimmäisiä kertoja tähän palstaan lukiossa, nuorin menee tokalle.
Yhdessä ollaan oltu vuoden 1994 kesäkuun toisen viikonlopun jälkeen. 10.6. tavattiin ja vaikea sanoa mikä päivä se tarkalleen on, kun aloimme seurustelemaan oikeasti, käytännössä tällä viikolla vuosipäivä. Ensin oli tapaaminen, seuraavana päivänä yhdessä yhteen tapahtumaan. Kolmantena päivänä lyhyempi tapaaminen, mutta neljäntenä alkoi päivittäiset yhä pitenevät soittelut varmaan osittain, kun emme päässeet sinä päivänä tapaamaan. Sitä ennen en ollut kenenkään kanssa niin intensiivisesti, että joka päivä olisimme soittaneet pariin kertaan pitkät puhelut joiden lisäksi aina mahdollisuuksien mukaan tavanneet. Kesäkuun kolmantena viikonloppuna emme tehneetkään mitään muuta kuin olimme yhdessä.
Koko kesän tapahtumissa käynnit kavereiden kanssa jäi liki kokonaan. Pisin aika sen kesän aikana, jolloin emme voineet pitää yhteyttä oli muutaman päivän partioleiri, jossa olin johtajistossa. Mitähän siitäkin olisi tullut, jos kännykät olisi ollut jo jokaisella? Samana kesänä olin kyllä pt-kisassakin, jossa yhteydenpitovälineet järjestäjien kesken oli muistaakseni ARP-puhelimet, sillä ei vaan olisi voinut soittaakaan tavalliseen puhelimeen.
23 vuotta ensi kuussa. Ikää 44 vuotta, miehellä samoin.
Vierailija kirjoitti:
Heinäkuussa tulee 46 vuotta täyteen, olen 67v. Tapasin mieheni ylioppilaskesänäni, seuraavana vuonna mentiin kihloihin ja vuonna 1971 naimisiin. Lapsia syntyi kolme ja lapsenlapsia on neljä - ihan parasta!
Hyvin on mennyt, juuri rapsuttelin mieheni kutiavaa selkää ja hieroin hartiat notkeiksi mökkitietalkoita varten. Näiden 46 vuoden aikana ei mieheni ole koskaan sanonut minulle todella pahasti; itse joskus nuorempana hormoonihöyryissä tulin laukoneeksi kyllä kaikenlaista. Anteeksi kyllä pyysin heti "selvittyäni".
Mullakin on mies, joka ei ole koskaan sanonut mulle pahasti. Ikää kohta 48v ja avioliittoa 16v. Ja olen mm. lihonut paaaaaljon yhteisen elomme aikana.
Syyskuussa tulee 43 vuotta, ikää 64, miehellä muutama vuosi enemmän. Kolme aikuista lasta 32-40. Seurusteltu vuoden 1972-lopulta, kihloihin seuraavana vuonna ja sitä seuraavana naimisiin.
Kommenttina "susipari"-keskusteluun: kaikki halusivat naimisiin, koska yhdessä asuminen muutoinkin olisi ollut ihan ok, siinä ei ollut mitään uutta tai paheksuttavaa, mutta naimisiinmenolla haluttiin osoittaa sitoutuneisuutta. Avoliitto-sanaa ei ollut vielä tuolloin käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
34v ja sitä ennen saman kanssa 2v avoliitto, ikää 60
Avoliitto 80-luvun alussa? Siihen aikaan "susipareja" paheksuttiin vielä kovin. Saitteko te kuullaksenne "syntisestä suhteestanne"?
No ei se ainakaan Hgissä niin paheksuttu ollut. Minä olin avoliitossa vv1977-1986.
Naimisiin 96, olin silloin 26 ja mies 23 v. Neljä lasta, nuorin 5 v. Kylä pitkän liiton eväät on kompromissien tekeminen ja sen ymmärtäminen, että kukaan ei ole täydellinen. Rakkaus. Kunnioitus. Uskollisuus. Nauru.
Hattua nostan teille 30+ v aviossa pysyneille!