Kertokaapa syitä elää. Muuten vain haluan kuulla mitä muut ajattelevat elossa olemisesta?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Minulla läheinen kuoli äskettäin ja varmaa ei ole oliko itsemurha. Aivan kauhelta tuntuu. Välillä tunnen vihaa siitä että jos tappoikin itsensä. Kuinka kehtasi tehdä niin ajattelematta että mm. minä olisin tarvinnut häntä. Kannattaa siis miettiä muitakin ihmisiä ympärillä.
Jos tietäisit millaista tuskaa voi olla, et itsekkäästi vaatisi ketään kestämään sitä siksi, että SINÄ tarvitset häntä.
Uteliaisuus sen suhteen mitä seuraavaksi tapahtuu.
Itse olen sitä mieltä, että eläminen on yliarvostettua.
Koska itsemurha sattuu. TAI se voi mennä pieleen ja elät loppuelämäsi sen takia halvaantuneena.
Parempi vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan.
Kaikki kuolee joskus, joten mitä väliä sillä on ikuisuuden mittakaavassa jos keikut täällä vielä vaikka 50 vuotta? Ehdit sitten olla kuolleena sen jälkeen. Mitä väliä sillä on jos masentaa, sama se nyt on elää masentuneenakin, jos joka tapauksessa on valmis kuolemaan niin ei ole enää oikein mitään hävittävää.
Vierailija kirjoitti:
Uteliaisuus sen suhteen mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla läheinen kuoli äskettäin ja varmaa ei ole oliko itsemurha. Aivan kauhelta tuntuu. Välillä tunnen vihaa siitä että jos tappoikin itsensä. Kuinka kehtasi tehdä niin ajattelematta että mm. minä olisin tarvinnut häntä. Kannattaa siis miettiä muitakin ihmisiä ympärillä.
Jos tietäisit millaista tuskaa voi olla, et itsekkäästi vaatisi ketään kestämään sitä siksi, että SINÄ tarvitset häntä.
Tottakai toivon että ihminen saa masennuksen taas hallintaan, paremmat päivät olisivat olleet taas edessä. Siitä oli jo aiemminkin selvitty, miksei nytkin. Psykoosissa voi tehdä jotain mitä normaalisti voisi katua.
Syita elaa? Elainten kanssa oleskelu, hyva musiikki, auringonpaahde, pitkaan nukkuminen. Ruoka, viini, matkustelu ja harrastukset. Sirkus ja tanssi. Onhan noita :)
Itsensä tappaminen on ihan ok, huomiohuoraaminen asialla ei ole. Jokainen, joka netissä tai livenä uhoaa elämänsä merkityksettömyydellä, toivoisi oikeasti että joku kiinnostuisi hänestä ja alkaisi anella, ettei hänen pidä tappaa itseään.
Anonyymin anelun tai live-vihjailun sijaan kannattaisi pyytää ihan oikeasti apua. Itsesääli ei tee kenestäkään kiinnostavaa.
Syynä elää on koska elämässä tapahtuu. Asioiden tunteminen on parempaa, kuin kuoleman tuoma tyhjyys.
Mitä jos viina loppuu kuolemme kaikki
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että eläminen on yliarvostettua.
Don´t pitty the dead, Harry, pity the living
Syyt elää. Syyt olla elossa. Syyt olla kuolematta. Kaikki erilaisia ja usein erisyistä. Jos haluat syitä 'Elää', niin elä kokeile tunne iloitse kärsi rakastu tuhoudu synnyuudelleen, suutele sateessa, tee lista asioista joita haaveilet ja toteuta. Ihminen usein haluaa syödä ja hengittää, herätä huomenna. Vaikeina aikoina ihminen siltikin unelmoi muutoksesta, ihminen on selviytyjä ja ihminen on siksi elossa. Ei luonto antanut meille kulmahampaita, nopeutta, paksua turkkia....se -tai mihin kukin uskoo - antoi meille älyn, suunnan, lähimmäisenrakkauden ja vapaan valinnan.
Mies ja hänen kissansa. Jos heitä ei elämässäni olisi, ei olisi mitään syytä eikä järkeä elää...
Mun elämästä tekee elämisen arvoisen ainoastaan matkustelu. Vain suomen ulkopuolella olen elossa. Vihaan suomea ja kaikkea siihen liittyvää, elän täällä vain koska mulla on täällä töitä ja töitä teen vain rahan takia ja kaikki ylimääräiset vähät rahani käytän matkusteluun.
No mun mielestä täällä on kivaa. Elämässä on niin paljon kivoja asioita, että mua harmittaisi kuolla jo ennen aikoja. En mä osaa eritellä että mitkä asiat on kivoja, mun mielestä elämässä vaan koko ajan on jotain niin mukavaa, että mieluummin olen elossa kuin kuolen. Ja olen kyllä ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, kohtaan säännöllisesti ongelmia ja suruakin elämässäni, mutta silti olen tätä mieltä.
Minulla läheinen kuoli äskettäin ja varmaa ei ole oliko itsemurha. Aivan kauhelta tuntuu. Välillä tunnen vihaa siitä että jos tappoikin itsensä. Kuinka kehtasi tehdä niin ajattelematta että mm. minä olisin tarvinnut häntä. Kannattaa siis miettiä muitakin ihmisiä ympärillä.