lapsen käytös äitipuolta kohtaan
En tiedä mihin purkaa ajatuksia, joten tulin tänne. Seurustelen siis miehen kanssa, jolla on ekaluokkalainen tyttö. Itselläni ei ole lapsia. Olen ollut miehen puolitoista vuotta yhdessä ja tavannut tyttöä silloin tällöin. Alkuun näin häntä lähes joka viikonloppu, mutta nykyään olen usein viikonloppuisin töissä tai sopinut menoa kyseiselle ajankohdalle, sillä vietän viikonloput mielummin muualla kuin kotona.
Tapasin tytön melko aikaisessa vaiheessa suhdettamme ja hän oli todella mukava ja helppo lapsi. Aikaa oli sujuvaa viettää yhdessä ja tyttö kertoili omia juttujaan ja tykkäsi puuhailla yhdessä (leipoa, laittaa ruokaa, pelailla, leikkiä, käydä takapihalla yhteisellä piknikillä, leikkipuistoissa jne) ja oikeasti viihdyimme yhdessä. Sovimme aina etukäteen mitä ensiviikonloppuna yhdessä tehdään ja hän kyseli monesti "onko viikonloppuun vielä pitkä aika" eli ilmeisesti odotti jo tulevaa. Jossain vaiheessa hän alkoi käyttäytymään aivan päinvastaisesti. Välissä oli ehkä 6-8 viikkoa kun olin itse työkiireiden ja ulkomaanmatkojen vuoksi poissa, ja kun tulin takaisin, tyttö oli kuin eri ihminen. Pikkuhiljaa leikit unohtuivat ja hakeutui lähinnä pelkästään isänsä seuraan. Ei kutsu minua enää nimellä, vaan sanoo "sulla, tolla" tai jättää kokonaan asiansa sanomatta. On erittäin hiljainen, vastaa nyökyttämällä, pudistelemalla päätään tai kohauttamalla olkapäitä. Ei moikkaa tai sano moikka lähtiessään tai tullessaan, ei aloita oma-aloitteisesti keskusteluita. Koen itse puheliaana, iloisena ja ystävällisenä ihmisenä todella loukkaavaksi kun sanotaan "onks toi tulos mukaan", tai kun moikkaan eikä vastata takaisin. Olen silti yrittänyt olla asiasta provosoitumatta ja miehellekin olen asiasta sanonut. Hän on sitä mieltä, että lapsi on vain ujo, ja että kyllä se siitä. Ei näe suurta eroa entisen ja vanhan välillä. Olen yrittänyt antaa lapselle tilaa ja viettää viikonloput muualla, mutta rupeaa harmittamaan nykyään pienikin kohtaaminen hänen kanssaan kun on toiselle ilmaa vaan. Onko vinkkejä? Olen ruvennut miettimään jo eroa tai "asumuseroa" (emme ole naimisissa) miehestä, sillä en jaksa pakoilla jokaista viikonloppua muualla.
Kommentit (6)
Ehkä äitinsä on puhunut jotain sinusta tytölle ja kohtelee sinua kuin äitinsä kohtelisi.
Tai kysy suoraan, oletko toiminut jotenkin väärin häntä kohtaan ja pyydä anteeksi jos olet.
Ehdota jotain mukavaa tekemistä. Seuraavan kerran kun tyttö tulee, kysy haluaisiko hän lähteä kanssasi puistoon tai tehdä muuta mukavaa josta tyrtö tykkää.
Pyydä miestäsi myös juttelemaan, jos saisittw vaikka kolmistaan asian korjattua :)
Todennäköisin vaihtoehto että äiti puhunut sinusta jotain pahaa tai antanut ymmärtää että et ole kiva ja hyvä.
Tytöllä on 1,5 äitiä? Outoa! Tyttö voi olla isukista mustis. Yritä jaksaa olla iloinen ja reilu.
Entä jos hänellä olikin vain ollut sinua kova ikävä pitkän reissusi aikana? Meidän lapset on just tuollaisia, kun vanhempi on ollut vaikka työmatkalle, eivät ne osaa ikäväänsä sanoiksi pukea, vaan kiukuttelevat paluun jälkeen aikansa ja sitten tilanne tasoittuu. Auttaa kun aikuinen sanoittaa: "Sinua kiukuttaa, kun minä olen ollut poissa. Se tarkoittaa sitä, että sinulla on ollut ikävä. Se taas tarkoittaa sitä, että me välitämme toisistamme ja se on hyvä asia" jne. Mutta nyt sinä oletkin alkanut vältellä tyttöä, joten tilanne ei ole päässyt tasaantumaan, vaan pahenee entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisin vaihtoehto että äiti puhunut sinusta jotain pahaa tai antanut ymmärtää että et ole kiva ja hyvä.
Tai sitten lapselle tullessa lisää ikää hänen oma ajattelukykynsä kehittyy ja hän hämmentyy kaikesta siitä mitä ero tuo mukanaan. Lapsi on menettänyt arjen jakamisen toisen vanhempansa kanssa, isän luona on nainen joka häärii hänen kanssaan ja sitten hän onkin paljon poissa, jne.
Minusta ap on tehnyt alunalkaen väärin ottaessa noin ison roolin, joka on sitten ollut pois isän ja lapsen ajasta. Lapsi voi ihan luonnollisesti itsekin ajatella, että hän on tehnyt jotakin väärin tai olla loukaantunut kun kun ap oli välillä niin paljon poissa.
Eroaisin.Jos et meinaa kestää nytkään, tilanne on paljon pahempi teini-iässä.