Apteekissa asiointi

Jep, jokaisessa hyllyvälissä seisoo yksi farmaseutti, ja jokainen niistä kuulee aivan hyvin sen, kun kieltäydyt avusta niille toisille, mutta silti joka ainoa niistä tyrkyttää sitä apua kun menet seuraavaan hyllyväliin. Välillä tekee mieli karjaista keuhkojen täydeltä "EN TARVITSE SITÄ APUA S**TANA!!" :D

Välillä lähden ostamatta mitään, kun en saa rauhassa edes vertailla tuotteita ilman että joku kurkistelee olan yli. Enkä kyllä näytä narkkarilta minäkään.

Saman kokenut. Tämä apteekkikäyttäytyminen on muuttunut parissa- kolmessa vuodessa pahemmaksi! Minä toivon myös itsehoitolääkkeitä ruokakauppaan juuri tästä syystä!

No kun ne farmaseutit siellä yrittävät teille buranaa kuin leipää syöville tarjota apua sen takia, että todennäköisesti käytätte niitä lääkkeitä pieleen, kun kuvittelette 1) niiden olevan tosi turvallisia, kun ei tartte reseptiä  ja ootte syönyt jo 30 vuotta, 2) osaavanne kyllä itse valita oikean, vaikka täysin pieleen menee ja ostatte särkylääkettä vatsakipuun, Finrexiniä lapsen kuumeeseen ja närästyslääkettä vaikka vatsa olisi hapoton ja 3) vähintäänkin annostus ja käytön kesto on pielessä, koska hoidatte väärää vaivaa väärällä lääkkeellä tai vaiva on sellainen, että lääkäriin olisi pitänyt mennä viimeistään eilen, mutta eikun pari kuukautta putkeen nasoliinia nenään ja 30 vuotta päivittäin buranaa poskeen, kun kyllä me itse tiedetään ja osataan. 

Mutta ihan rauhassa, kieltäytykää ammattilaisen avusta ja puoskaroikaa kaikkitietävinä itsenne sairaammiksi. 

Yliopiston apteekki muistaakseni myy käsikauppalääkkeitä netin kautta ;) Saattaa sopia teille joille normaali kanssakäyminen on epämukavaa. Itse olen mielissäni kun saan apteekissa ammattilaisen auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

No kun ne farmaseutit siellä yrittävät teille buranaa kuin leipää syöville tarjota apua sen takia, että todennäköisesti käytätte niitä lääkkeitä pieleen, kun kuvittelette 1) niiden olevan tosi turvallisia, kun ei tartte reseptiä  ja ootte syönyt jo 30 vuotta, 2) osaavanne kyllä itse valita oikean, vaikka täysin pieleen menee ja ostatte särkylääkettä vatsakipuun, Finrexiniä lapsen kuumeeseen ja närästyslääkettä vaikka vatsa olisi hapoton ja 3) vähintäänkin annostus ja käytön kesto on pielessä, koska hoidatte väärää vaivaa väärällä lääkkeellä tai vaiva on sellainen, että lääkäriin olisi pitänyt mennä viimeistään eilen, mutta eikun pari kuukautta putkeen nasoliinia nenään ja 30 vuotta päivittäin buranaa poskeen, kun kyllä me itse tiedetään ja osataan. 

Mutta ihan rauhassa, kieltäytykää ammattilaisen avusta ja puoskaroikaa kaikkitietävinä itsenne sairaammiksi. 

Mutta miten se auttaa asiaa, että ylenmääräisellä ahdistelulla karkotetaan asiakkaat asioimaan nettiapteekeissa, missä lääkeneuvonnasta voi kieltäytyä laittamalla rastin ruutuun? Nykyään monet asiakkaat kieltäyvät siitä avusta ihan vain sen takia, että ovat kurkkua myöten täynnä sitä, ettei apteekissa saa sekuntiakaan katsoa tuotteita rauhassa. Jos se "avun tarjoaminen" ei olisi tuollaista vainoamista, niin asiakkaat saattaisivat olla jopa halukkaita kuuntelemaan niitä neuvoja. Mihin niitä kymmentä eri avuntarjoajaa tarvitaan, kun ikinä ei apteekissa näy asiakkaitakaan yhtä montaa kerralla?

Oon käynyt ties kuinka monessa apteekissa pääkaupunkiseudulla, enkä ikinä ole kokenut häirintää farmaseuttien osalta. Aina ei edes tarjota apua vaikka näenkin farmaseutin pyörivän lähistöllä. Usein joku tarjoaa apua, mutta ikinä ei ole kukaan pakosti alkanut neuvomaan, jos olen kieltäytynyt avusta.

No, minua ei yleensä haittaa, mutta tässä taannoin ärsytti niin, että olisin halunnut lyödä päin näköä! Menin apteekkiin, etsin oikean hyllyvälin ja ryhdyin katseellani hakemaan siitä oikeaa tuotetta. Kappas, siinähän se ja samassa viereen tuli F. Hän kysyi tarvitsenko apua, vastasin, että löysinkin jo etsimäni kiitos kumminkin. Menin kassalle. Kassa huomasi paketin olevan hieman rikki, joten veti keuhkot täyteen ilmaa ja huusi koko apteekin läpi "hei Seija, onko siellä toista canestenia kun tää paketti on vähän rikki?". Voi perkele! Olis tehnyt sanoa, että huuda samantien kaikille asiakkaille, että minulla on hiiva!! Todella siis tylyä. Intiimiasioistaan ei mielellään kuuluta kaikkien kuullen.

Olen huomannut saman ilmiön. Yleensä ostan itsehoitopuolelta muutamaa tiettyä tarviketta ja ne saan rauhassa hakea. Haluaisin kuitenkin vähän katsella kosmetiikkaa ja voiteita ja vertailla rauhassa. Aina siihen tulee joku selittäjä joka alkaa lukemaan purkin kyljestä, että tämä on yövoidetta jne. Näänhän minä itsekin sen ja osaan kyllä kysyä neuvoa silloin kun rn tiedä jotain. Sekin ärsyttää kun joskus olen ostamassa hiivalääkettä ja vertailen pakkauksia niin siihen tulee joku 20v nuorempi teinipoika neuvomaan. En halua keskustella hiivavaivoistani keskellä apteekkia jonkun pojanklopin kanssa.

Kyllä mun puolesta saa kysyä, että tarviitseko kenties apua tai onko kysyttävää jostakin. Mutta jos asiakas sanoo, että ei apua tarvitse, niin sitten jätetään rauhaan. Luulisin, että suurin osa ihmisistä kyllä osaa apua tarvittaessa pyytää. 

Haluan minäkin katsella itsekseni valikoimia. Minusta yksityisyyden suoja on nykyään tyhjää puhetta, farmaseutti tulee kimppuun ja kuulustelee, mitä tarvitsen ja mihin käyttötarkoitukseen.

On kiva sitten muiden asiakkaiden kuullen puhua hiivoistaan ja muista peräpään vaivoistaan.

Mitä minun kuuluu sanoa, kun haluan itse lukea tuoteselosteita ja tutkia, mitä apteekin hyllyllä on tarjolla? Kun sitä ei saa rauhassa tehdä, ei tule ostettua mitään muuta kuin hiivatuotteensa.

Buranaa olisin kerran ostanut 2 pakettia. Heti pöntön vieressä vahtinut sanoi, että vain 1 myydään. Eikö apteekin edustajat ymmärrä, ettei se herätä asiakkaassa kuin kiukkua ja hän menee muutaman sadan metrin päässä olevaan toiseen apteekkiin.

Mitä te apteekit haluatte? Liikevaihdon kasvu tuhotaan nykyään niskaanhengittäjillä.

Harvat mummot ovat nistejä

Pierase seuraavan kerran mojovat katkut jos ei usko .

Vierailija kirjoitti:

No kun ne farmaseutit siellä yrittävät teille buranaa kuin leipää syöville tarjota apua sen takia, että todennäköisesti käytätte niitä lääkkeitä pieleen, kun kuvittelette 1) niiden olevan tosi turvallisia, kun ei tartte reseptiä  ja ootte syönyt jo 30 vuotta, 2) osaavanne kyllä itse valita oikean, vaikka täysin pieleen menee ja ostatte särkylääkettä vatsakipuun, Finrexiniä lapsen kuumeeseen ja närästyslääkettä vaikka vatsa olisi hapoton ja 3) vähintäänkin annostus ja käytön kesto on pielessä, koska hoidatte väärää vaivaa väärällä lääkkeellä tai vaiva on sellainen, että lääkäriin olisi pitänyt mennä viimeistään eilen, mutta eikun pari kuukautta putkeen nasoliinia nenään ja 30 vuotta päivittäin buranaa poskeen, kun kyllä me itse tiedetään ja osataan. 

Mutta ihan rauhassa, kieltäytykää ammattilaisen avusta ja puoskaroikaa kaikkitietävinä itsenne sairaammiksi. 

Se koira älähtää jne...

Tutussa apteekissa voi onneksi mennä puolijuoksua oikealle hyllylle, niin paketti on kourassa ennen hyökkäystä.

Mä inhoon tota kans yli kaiken. Niin apteekeissa kuin kaikissa muissakin avuntyrkytys-liikkeissä :D kierrän suosiolla kaukaa kaikki missä tiedän et apua tulevat tarjoamaan.

Viikonvaihteena piti käydä apteekissa hakemassa reseptilääkettä. Samalla reissulla miehen kanssa haluttiin katsella auringonsuojavoiteita.

Apteekissa oli henkilöstöä enemmän kuin asiakkaita ja he kävivät kiivaasti meidän kimppuumme. Ei riittänyt, että parille ekalle sanoi ystävällisesti, ettei tarvitse apua, kiitos vaan. Hetken päästä paikalle pölähti kolmaskin apuri, joka oli pahin.

Katselimme tuotteita ja hän ilmeisesti kuunteli takanamme. Yhtäkkiä hän puuttui meidän keskusteluumme. Aluksi en edes tajunnut, että hän todellakin yritti tunkea siihen mukaan, sillä repliikki "aurinkorasvat on nyt alennuksessa" ei liittynyt siihen, mistä me puhuimme.

Mutta kyllä se ärsytti. Minä en halunnut jäädä keskustelemaan auringonsuojavoiteista farmaseutin kanssa, joten jätin hänet ja miehen keskenään pohdiskelemaan tuotteiden eroja.

Varmasti myyjä oli tyytyväinen itseensä, kun mies lopulta osti jonkin rasvapurnukan. Ja tosiaan, ne aurinkorasvat olivat alennuksessa.

Missään muissa liikkeissä ei sitten enää olekaan henkilökuntaa jolta voisi kysyä. Joku kultainen keskitie olisi hyvä.

Apteekkikosmetiikkaa olisi joskus mukavaa katsella ihan rauhassa, ilman mitään suosittelijoita. Apteekissa se vaan ei useinkaan onnistu.

Tulee ihan mieleen Suomalaisen kirjakaupan myyjät pari vuotta sitten. Silloinhan heillä oli jokin asiakaspalvelun parantamiseen tähtäävä kampanja, minkä ansiosta jokaisen asiakkaan kimppuun käytiin kiivaasti heti kun astui kauppaan. Yhtään ei saanut katsoa rauhassa kirjoja, kun myyjä tuli tyrkyttämään apuansa ja suosittelemaan kirjoja.

No se sitten loppui onneksi aika pian, kun asiakkaat äänestivät jaloillaan. Ehkä tuo apteekkimyyjienkin aggressiivisuus vähenee pikapuoliin.

Ensimmäistä kertaa elämässäni hain Kelan maksusitoumuksella lääkkeeni. Apteekin rouva kohteli minua kuin jotain ameebaa. Ylimielinen ja väheksyvä kohtelu. Tämä Korson apteekissa.

Vihasin tota niin pitkään kunnes muutin Espanjaan ja tutustuin paikalliseen apteekkiin. Kaikki pitää pyytää tiskin takaa, oireita kuvailla yms samalla kun jono takana kasvaa ja sitten kun sen hiivan espanjankielinen nimi ei tulekaan mieleen niin oireita on kiva alkaa demonstroimaan. Nykyään teen joka Suomen lomalla apteekkivierailun ja kasaan kunnon kotiapteekin josta löytyy kaikkea. Samoin toimivat kaikki muutkin suomalaiset tuttuni. :D

Itse työskentelen farmaseuttina ja on ihan totta että koulutuksessa painostetaan lääkeneuvonnan antamiseen "vaikka väkisin". Itse teen niin että kysyn asiakkaalta tarvitseeko hän apua, koska kaikki eivät sitä todellakaan tule itse kysymään vaikka tarvitsisi ja usein vastaus onkin että kyllä. Jos taas vastaus on että "ei kiitos" niin väistyn suosiolla ja annan asiakkaan rauhassa katsella mitä haluaa. Olen kyllä huomannut että usein toinen farmaseutti menee uudestaan kysymään tarvitseeko asiakas apua koska ei ole tiennyt että sitä on jo kysytty. Se taas usein alkaa itseänikin hävettämään. En myöskään ymmärrä sitä ettei selvää vastausta uskota vaan jäädään väkisin väijymään. Silti koen että asiakkaalta ei ole liikaa vaadittu sanoa ystävällisesti "ei kiitos" jos kysyn häneltä että tarvitseeko hän apua ja hän ei sitä halua. Usein onkin vastattu todella ilkeästi että "EI" silmiin katsomatta tai alettu jopa kiroilemaan vaikka en todellakaan ole edes jäänyt mitenkään väijymään vaan nopeasti kysynyt voinko auttaa. Hankalaa kun kaikkia ei voi miellyttää tuossakaan työssä.