Vanhempani ovat alkaneet kertoa kauhutarinoita vauva-ajastani

Eivät kuitenkaan ole haastamassa sinua oikeuteen tai vaatimassa korvauksia kärsimyksistään? Relaa vähän, he luulevat keksineensä hauskan jutun jolla leikkimielisesti kiusaavat sinua. Ehkäpä olet valittanut omien lastesi pilaavan yöunesi...

No jos sun lapsuus on oikeasti ollut pelkkää tota niin miksi eivät saisi muistella? Haluatko heidän vain sulkevan asian kokonaan pois? Hyvä, että pystyvät nyt suhtautumaan huumorilla ja heittämään asiasta vitsiä.

Vierailija kirjoitti:

Saavat vanhempani muistella vaikka mitä, tietenkin, mutta miksi näitä muistoja täytyy nyt eläkeiän kynnyksellä kertoilla kohta nelikymppiselle tyttärelle? Muistelisivat keskenänsä, se olisi tietenkin täysin ok.

Ap

Alkava Alzheimer. Eilisestä päivästä ei muisteta juuri mitään mutta vanhan asiat palaa mieleen kuin ne olisi tapahtunut eilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eivät he muistele lapsuuttani mitenkään muuten kuin pelkädtään kertomalla, kuinka huonost söin ja kuinka huonosti nukuin. Vanhempani kävivät jossain motellissa vuoronperään nukkumassa, kun oli niin kauheita ne yöt vuokseni.

Ei mitään muita muisteluita.

Ap

Jos vauva ei syö, eikä nuku juurikaan, eipä siinä KOKO perheessä ole muuta elämää kuin sen vauvan saaminen syömään ja nukkumaan. Toki ehkä pyykkiä pestään välissä; se vauva huutaa siinä vieressä silloinkin.

Ap:lle varmaan on jo selvää, että se oli kamalaa aikaa. Löytyisiköhän jostain leikki-iästä vaikka jotain kivempaa muisteltavaa. Mitä jos vanhemmat puhuisivat siitä ajasta. Miksi sen vauva-ajan pitää antaa vielä 40 vuotta myöhemminkin pilata omaa ja muiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä harvinaisen kurjasti tehty vanhemmiltasi. Luultavasti eivät itse tajua tuota, eli eivät tahallaan yritä pahoittaa mieltäsi. Ymmärrän että susta tuntuu todella pahalta. Tulee varmasti sellainen olo että et olekaan niin rakas ja tärkeä kun olet kuvitellut. Mun mielestä voisit hyvin sanoa vanhemmillesi että sinulle tulee paha mieli tuollaisesta.

Minä aina silloin tällöin muistelen nyt teini-ikäiselle pojallemme kuinka itkuinen vauva hän oli. Ollaan yhdessä ihmetelty, että miten siitä pikkuruisesta vauvasta, joka ei nukkunut tai syönyt ja joka vaan itki, on voinut tulla tuollainen iso teini, joka ei muuta tekisikään kuin söisi ja nukkuisi. Eikä edes itke/kiukkua juuri koskaan. Olen täysin varma että poikamme tietää että hän on, ja oli silloin kiljukaulanakin, meille todella rakas ja tärkeä. Jos halutaan "hankalan lapsen" palkintoa antaa perheessäämme, niin varmasti kaikki tiedämme perheessämme, että tuo itkuinen vauva ei sitä palkintoa saisi.

Täytyypä kysyä pojalta miten hän on nuo muistelut ottanut.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kuitenkaan ole haastamassa sinua oikeuteen tai vaatimassa korvauksia kärsimyksistään? Relaa vähän, he luulevat keksineensä hauskan jutun jolla leikkimielisesti kiusaavat sinua. Ehkäpä olet valittanut omien lastesi pilaavan yöunesi...

Mäkin ajattelisin, että tuosta on turha loukkaantua. Kyllä munkin vanhemmat ovat kertoneet tyhmiä asioita lapsuudestani.

Masentuneita vanhuksia. Jättäisivät tyttärensä rauhaan. Kokevat mielihyvää kun pahoittavat mielesi. Luulivat saavansa mitalin tuosta, eikä kukaan jakanut sitä.

minäkään en muista äitini koskaan muistelleen mitään positiivsta kun kyseli syntymäajasta - kai se on aika traumaattinen kokemus - mutta voisi sitä nyt edes jonkun positiivisenkin muiston jakaa eikä pelkkää kipua ja tuskaa.

ihan kuin toi sukupolvi panttaisi kaiken positiivisen ja hyvän muistelun - miksi

Miten herkkä voi aikuinen lapsi olla, jos loukkaantuu moisesta, jos  omat vanhempansa muistelevat jo aikuisen lapsensa vauva-ajasta katkelmaa osa nro se ja se, joka on saattanut juurikin olla jossakin vaiheessa vauvaikää  vaikeaa aikaa joltain osin, ja nimenomaan vaikkapa sitä itkuisuutta esim. koliikista johtuvaa?? Ei helkkari, millaisessa pumpulissa tää nykypolvi oikeesti elää, etteivät kestä edes omien vanhempiensa negatiivisiakin tunnelmia muistellessaan lapsensa vauva-ajasta?!?