Äitiäitiäitiäiti...
Äitiäitiäitiäitiäitiäiti äiti kato äiti mikä tää on äiti mutta miksi äiti millon-jotain-mitäoon-kysyny-jo-sadasti, ÄÄÄÄITIIIII, äiti mun vuoro oli puhua, äääiitiii, toi puhu mun päälle äiti kato mitä mä teen kato vielävielävielävielä... äiti mikä tää punainen on (tomaattia), äiti entä mikä tää punainen on (sekin on tomaattia), äiti mikä tää on (sekin tomaattia, kaikki se punainen siinä ruuassa on tomaattia, muru), mut ÄIITIII, mitäs TÄÄ punanen on?
Yleensä rakastan kotiäitiyttä. Nyt on huono päivä.
Kommentit (8)
Hahah, mä niin muista tuon vaiheen...ja niin kuin sitä odotti, että oppivat puhumaan. :D Hali sulle!
Täältä löytyy vertaistukea.
Lapsi puhuu oikeasti lähes tauotta - myös unissaan. Nuorempi lapsi osoittaa sampja merkkejä.
Joskus vaan toivoisi hetken hiljaisuutta.
Mulla kälättää neljä. Ruokapöydässä täytyy viitata sillä muuten ei toimi xD
I feel you! Päivästä toiseen äiti äiti äiti (kaksi alle kolmevuotiasta). Kun saisi edes vessassa käydä ilman että joku roikkuu kahvassa, hakkaa ovea ja huutaa äiti äiti. Sitten olen tästä jatkuvasta pommituksesta kireänä, vaikka en tietenkään haluaisi lapsilleni kiukutella.
Sitten se typerä piirre minussa (vai monessakin äidissä) että sitä vapaa-aikaa janoaa ja kaipaa kamalasti, mutta kun sitä saa, tuntee siitä jotenkin syyllisyyttä.
Jep.
Äitiäitiäiti kato mikä mulla on katokato (kivi, hienoa lapseni) mihin sä meet (vessaan) äitiiii*ränkytiränkyti* tuu jo äiti lenni kiusaa ÄITII mikä tää on miksi tähdet vilkkuu.
Erittäin tuttua. Mulla kolme alle kouluikäistä, mies tekee pelkkää iltavuoroa. Arvatkaas kuka kävi työhaastattelussa tänään? Pääsin jatkoon, huomenna seuraava haastattelu. Pää hajoaa vaikka olen vasta pari vuotta ollut putkeen kotona :) Niin toivon että saan sen työn eli hermolomaa jatkuvasti riitelystä, kyselystä ja kämpän puunauksesta :)
Meillä on kyselyikä. Äiti, miksi meillä on auto? Mitä tarkoittaa melkein? Miksi on kesä? Miksi on aurinko?
Saako tähän heittää sen viisastelun, että joku päivä sun on ikävä tuota.
Voimia <3