Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin loppumaan vai pitääkö mies minua ihan puolustuskyvyttönä idioottina?
11.06.2017 |
Taustaksi pojallamme 14 v on asperger-piirteitä, jotka osin selittää joitakin asioita hänen käyttäytymisessään. Mutta se ei ollu jutun pointti vaan miksi mies aina puuttuu minun ja pojan välisiin asioihin? Esim. Tänää poika kysyi,ei kovin nätillä äänensävyllä (aspeger-piirteisenä ei aina osaa käyttää oikein äänensävyä) yhtä asiaa. No minä siihen vastasin asiallisesti ja vähän huumorilla höystettynä. Niin mies alkoi valittamaan hirveästi, että poika vittuili minulle! Kuulkaa sanoi pojalle vaikka mitä. Ja minä en kokenut sitä vittuiluna. Enkö minä saa itse määritellä miten minä jonkun asian koen? Jotenkin loukkaa tuollainen puuttuminen ja tulee sellainen olo, että mies pitää minua nyhverönä :-(
Puhuin kyllä miehelleni tuosta ettei puuttuisi jne. Mies vaan sanoi annan pojan kohdella rumasti ja että poika ei kunnioita äitiään.
Kommentit (11)
^kysyi olinko ottanut huomioon yhtä juttua, mikä liittyi sen hetkiseen tilanteeseen. Sanoin että joo, mutta riskin otin, elämässä pitää ottaa riskejä. Tarkemmin en voi sanoa tunnistamisen vuoksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^kysyi olinko ottanut huomioon yhtä juttua, mikä liittyi sen hetkiseen tilanteeseen. Sanoin että joo, mutta riskin otin, elämässä pitää ottaa riskejä. Tarkemmin en voi sanoa tunnistamisen vuoksi.
Ap
Voi jessus näitten kanssa, jotka pelkäävät "kiinnijäämistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^kysyi olinko ottanut huomioon yhtä juttua, mikä liittyi sen hetkiseen tilanteeseen. Sanoin että joo, mutta riskin otin, elämässä pitää ottaa riskejä. Tarkemmin en voi sanoa tunnistamisen vuoksi.
Ap
Voi jessus näitten kanssa, jotka pelkäävät "kiinnijäämistä".
En minä miehelle kiinnijäämistä pelkää, jos sitä tarkoitit.
Ap
Eli ilmeisesti mies ei ole lapsen isä? Kuulostaa muuten varsin oudolta.
Olin juuri kanssa kirjoittamassa että kyseessä tekstin perusteella isäpuoli, jolla selkeästi ongelma lapsen kanssa. Onnea kumppanin valinnasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat aloituksessa "pojallamme", mutta miehesi suhtautuminen omaan lapseensa jolla on diagnoosi on perin outo. Asperger on erinomainen esimerkki sairaudesta jossa tälläisiä piirteitä esiintyy, silloin ei ikävä kyllä voi vaatia samanlaisia käytösnormeja, varsinkin kun kyseessä lapsi.
Eli joko mies ei ole vaivautunut paneutumaan taudin kuvaan tai on puhtaasti kusipäinen.
Kyllä hän on isä, ja vaikka kasvatusaiheisenkin kysymyksen tästä olisin voinut tehdä, niin kysymykseni oli tällä kertaa, enkö minä saa itse määritellä mikä minua loukkaa ja mikä ei? Sitä paitsi ei kai se ainainen väliin huutelu kasvatuksellisestikaan mitenkään järkevää ole?
Sanotaan aina, ihmistä ei voi muuttaa, itse voi muuttua. Kaipaisin mieheltä rennompaa asennetta, mitä voisin tehdä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on huolestuttavina että sinä äitinä kysyy tuota etkä sitä miten miehesi lapseesi suhtautuu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on huolestuttavina että sinä äitinä kysyy tuota etkä sitä miten miehesi lapseesi suhtautuu.
Ei minun sellaista nyt tarvitse kysyä. Sanoinkin miehelleni, että en ikinä usko että [poikamme nimi] tahallaan haluaa äidilleen olla ilkeä.
Mutta yhtä kaikki. Haluaisin että kaikilla olisi hyvä olla. Mitä tehdä?
Sen ainakin opin ketjusta, että vielä kerran muistuttelen miehelleni tuosta aspergerista. Lääkäri siis totesi pojalla asperger piirteitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä tässä oli takana se, että enkö edes vetoamalla noihin asioihin, mitä ekassa viestissä kirjoitin, saa mieheni käytöstä loppumaan. Hyvin usein kun lapsiamme pitäisi jollain tavoin opastaa, mies vaan heittäytyy itse lapselliseksi.
Haluaisin nyt avioliittomme kuitenkin pelastaa, onko mitään tehtävissä?
Ap
Antaisitko esimerkin tästä kysymykseen liittyvästä sananvaihdosta?