Tiesittekö lapsiluvun jo avioliiton alussa?
Vai tuliko enemmän lapsia kuin ajattelitte? Vieläkö olisitte valmis lisälapsiin vai eikö missään nimessä?
Kommentit (21)
Teoriassa halusimme 5-6, käytännössä jääkylmä kolmeen. Teoriassa lapset on vaan söpöjä, käytännössä ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksissa oli, että hankitaan kaksi lasta. Sekä mieheni että minä olemme kaksilapsisesta perheestä. Toisen lapsen syntymän jälkeen minulle tuli aivan hillitön vauvakuume ja halusin vielä kolmannen lapsen. Mies ei aluksi ollut kovin innostunut mutta lämpeni ajatukselle pikkuhiljaa. Kolmannen synnyttyä halusin vielä neljännen. Tälle mies sanoi ei. Jälkeenpäin olen ajatellut, että kolme on hyvä määrä lapsia. Olen miettinyt minkä ikäinen se nelonen nyt olisi. En jaksaisi enää.
Ajattele, jos olisitte hankkineet sen neljännen.
Mä nuorena kans kuvittelin että suurperhe joo. Paljooon lapsia ja niin miehen kansaa sovittiin. Toisen jälkeen päädyimme siihen että kyllä piisaa.
Minäkin ihan lapsena, eli parikymppisenä ajattelin että neljä lasta. Sitten kun naimisiin menimme, oli jo järkevämpi ääni kellossa.
Emme koska ei luonnollisestikaan ollut mitään takeita ,että ylipäätään saisimme lapsia.2 lasta saimme <3 Kaikkea ei vaan voi suunitella/päättää eikä lapsia tehdä vaan saadaan.
Olen aina ajatellut, että 1-2 lasta ja kahtees se on sitten jäänyt. En halua käyttää koko elämää pikkulapsiaikaan. Sekin oli ihan kiva vaihe, mutta ei vuosikymmeniä jatkuvana.
Juu, kyllä tiesin. Naimisiin menimme, kun lapset olivat jo teinejä ja omalta osalta lapsensaantikyky oli jo mennyt. Lapsia en nuorempana halunnut ollenkaan, mutta tein sitten elämäni parhaan mielenmuutoksen.
Kylläpä tiesin . Seurustelun alussa nainen sanoi että kohta meille tulee kaksi lasta ja niinhän ne kohta naisen lapset soittivatkin ovikelloa ja tulivat meille.
Teininä ajattelin, että haluan kolme komeeta poikaa. Mies ei alkuun olisi halunnut lapsia ollenkaan, mulla oli siinä vaiheessa yksi. Sain taivuteltua miehen yhteen lapseen ja laitokselta kotiin tullessa sanoi, että olis näitä voinut kaksikin tulla. Mies siis halusi vielä yhden lisää. Kolmannen yhteisen lapsen saamisesta sitten väännettiinkin vuosia ja sekin sai alkunsa miehen vahingosta. Nyt on ne kolme komeeta poikaa ja plussana kaunis tyttö. Mutta avioliitossa oltiin vasta ekan ja takana yhteisen välissä.
Halusin kolme. Mies kaksi. Nyt meillä on kaksi, mies haluaa kolmannen ja minä en.
Että silleen, sanoisin että kaikilla lapsilukusuunnitteluilla voi heittää aikalailla vesilintua. Yksi kerrallaan, ajan kanssa se hyvä luku sitten muotoutuu..
Itse toivoin neljää, mies ajatteli että kolme. Nyt meillä on kaksi ja realiteetit on stopanneet lapsiluvun tähän. Näihin kahteen meillä on varaa ja energiaa.
Molemmat toivoimme saavamme kaksi lasta. Kaksi meillä nyt on. Mies vielä joskus vilauttelee kolmannen mahdollisuuta, mutta minulle riittää nämä kaksi.
Naimisiinmenon aikoihin kuvittelimme, että hankimme ehkä kolme yhteistä lasta. Eipä (onneksi) osattu aavistaakaan, millaisia vastamäkiä elämä toisi. Yksi yhteinen on saatu ja tähän se taitaa jäädäkin.
Kihloihin mentyämme kysyin haluaako mies lapsia ja olin helpottunut kun hänkään ei halunnut,joten
tyytyväisinä olemme edelleen kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Emme koska ei luonnollisestikaan ollut mitään takeita ,että ylipäätään saisimme lapsia.2 lasta saimme <3 Kaikkea ei vaan voi suunitella/päättää eikä lapsia tehdä vaan saadaan.
Lapsia hankitaan tai saadaan.
Vierailija kirjoitti:
Kihloihin mentyämme kysyin haluaako mies lapsia ja olin helpottunut kun hänkään ei halunnut,joten
tyytyväisinä olemme edelleen kahdestaan.
Menitte kihloihin ilman, että olitte puhuneet asiasta? Onneksi olitte samaa mieltä.
Mies halusi kaksi, minä kolme..okei, minä sain kolme ja mies kaksi eli yhteensä viisi, mutta noista kahdesta en ole ihan varma, kuka ne tahtoi. Lapsia kuitenkin seitsemän. Ei ole mitään uskonnollista vakaumusta, mutta minun endometrioosini teki temput, ensin meille uskoteltiin, ettemme saa ainuttakaan ja nyt vain kävi näin. Nyt ei tule enää. Pistin stopin seitsemännen jälkeen. Tämä on hyvä luku, onneksi jo viisi heistä aikuisia.
Asia oli tietysti tapetilla jo seurusteluaikana,kihloihin mennessä varmistin vielä...
Yksi lapsi oli haaveissa ja yksi lapsi tehtiin. Sen jälkeen mies kävi laitattamassa piuhat poikki.
Ajatuksissa oli, että hankitaan kaksi lasta. Sekä mieheni että minä olemme kaksilapsisesta perheestä. Toisen lapsen syntymän jälkeen minulle tuli aivan hillitön vauvakuume ja halusin vielä kolmannen lapsen. Mies ei aluksi ollut kovin innostunut mutta lämpeni ajatukselle pikkuhiljaa. Kolmannen synnyttyä halusin vielä neljännen. Tälle mies sanoi ei. Jälkeenpäin olen ajatellut, että kolme on hyvä määrä lapsia. Olen miettinyt minkä ikäinen se nelonen nyt olisi. En jaksaisi enää.