Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei ole valmis..
11.06.2017 |
Mihinkään ainakaan seuraavaan 5 vuoteen, mitä minun pitäisi tehdä?
Luulin todella että olemme miehen kanssa samalla linjalla kaikesta tulevaisuuteen liittyvässä. Muutimme nopeasti yhteen ja häistä olemme paljon puhuneet. Kuitenkin olen huomannut että mies ottaa monet asiat vitsillä enkä saa mitään kunnollista vastausta. Kyllä sanoo että "sä olet se kenen kanssa tulevaisuuden", mutta mitään aikamääritelmiä en saa.
No nyt, kun olemme olleet muutamia vuosia yhdessä - kilahdin ja vaadin miestä avautumaan että mitä on mieltä tulevaisuudesta ja mies totesi ettei ole mikään kiire mihinkään ja noin viiden vuoden päästä voimme miettiä omaa asuntoa tai esimerkiksi koiraa. Nyt riittää hyvin että avaamme yhteiseisen taloustilin..
Ei tässä muuta, mutta mä henkilökohtaisesti olen valmis nopeammalla tahdilla. En halua 5 vuotta odottaa että se elämä ns. alkaa! Siinä vaiheessa olen 35v ja äh... lapsia siis emme halua, siinä onneksi ollaan samalla linjalla, mutta kaikki muut... oma koti, häät... koiraa olen halunnut jo vuosia ja kohta luulen että sille olisi enemmän aikaa ja tilaa :/
Mitä tekisitte tilanteessani? Odottaisitte kiltisti jos ja kun? Vai siirrytte eteenpäin?
Kokemuksia, vertaistukea! En edes ymmärrä miksi tämä kaikki häiritsee niin paljon. Rakastan tuota kovasti joten eikä pelkkä parisuhde ole tarpeeksi? Apua!
Kommentit (147)
Miksi kiire, jos ei kerta lapsia haluta? Miksi häitä ylipäätään? Asetun miehen kannalle. Ei lapsia, ei kiirettä..katellaan. On helpompi lähteä ilman omistuskämppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ei ole olemassa mitään Virallista Sääntökirjaa minkä mukaan parisuhteen täytyy edetä. Millä perusteella sinun näkemyksesi olisi yhtään sen enemmän oikea kuin mikään muu?
Sen takia näistä pitää keskustella ja yhdessä miettiä mitä suhteelta kumpainenkin haluaa.
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.
Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi hänen joka ei halua päätös on painavampi?
Ei mulla olisi mitään ongelmaa muuten mutta kuvittelin tai luulin keskusteluimme pohjalta että olemme menossa samaan suuntaan. Ja nyt selvisi että olemme niin eri mielellä tässä... tuntuu että minua on huijattu ja en tiedä riittääkö tämä minulle.
Jos mies olisi alusta saakka ollut sitä mieltä että "ehkä joskus sitten 10 vuoden päästä", olisin asennoitunut toisin.
Sama kun joku mies sanoo että haluaa lapsia ja yhtäkkiä vuosien päästä ilmoittaa että ei, eipä enää kiinnosta. Olisiko asia silloin Ok?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.
Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi hänen joka ei halua päätös on painavampi?
No,ei toista voi pakottaa menemään naimisiin.Mitään asioita ei parisuhteessa voi pakottaa toista tekemään.Sen asian joko hyväksyy tai sitten on niin erilainen elämänarvo,että sen vuoksi täytyy erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.
Tuo on juuri se mitä en halua kokea! En halua odottaa ja samalla suhde kärsii siitä. Mitä jos sitä ei koskaan kuulu? Onko se sellainen asia mitä ilman haluaisin elää? Ei. Haluan avioliiton. En häitä vaan ne yhteisen lupaukset ja sitoutumisen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mä en halua tuhlata rahoja vuokraan. Haluaisin kerryttää omaisuutta pikkuhiljaa kun sijoittaa en saa. Asuntokaupat on oikeastaan ainut keino. Ja haluaisin jotain pysyvää jo tässä iässä. Kaipaan varmuutta ja pysyvyyttä.
Ap
Edelleenkään varmuus ja pysyvyys ei ole kiinni omistusasunnosta ja naimisiinmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.
Tuo on juuri se mitä en halua kokea! En halua odottaa ja samalla suhde kärsii siitä. Mitä jos sitä ei koskaan kuulu? Onko se sellainen asia mitä ilman haluaisin elää? Ei. Haluan avioliiton. En häitä vaan ne yhteisen lupaukset ja sitoutumisen.
Ap
Jep. Mies kyllä välillä vitsailee että sitten kun on yhteinen sukunimi jne. Mutta puhe on vaan puhetta. Kaikki vähemmän aikaa seurustelleet ystävät ovat jo kihloissa.. Ehkä en vain ole sitten se oikea hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi hänen joka ei halua päätös on painavampi?
Siksi, että toista ei voi pakottaa toimintaan. Eli samasta syystä, jonka vuoksi seurusteluakaan ei aloiteta, elleivät molemmat halua seurustella. Siis oikeesti daa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.
Tuo on juuri se mitä en halua kokea! En halua odottaa ja samalla suhde kärsii siitä. Mitä jos sitä ei koskaan kuulu? Onko se sellainen asia mitä ilman haluaisin elää? Ei. Haluan avioliiton. En häitä vaan ne yhteisen lupaukset ja sitoutumisen.
Ap
Jep. Mies kyllä välillä vitsailee että sitten kun on yhteinen sukunimi jne. Mutta puhe on vaan puhetta. Kaikki vähemmän aikaa seurustelleet ystävät ovat jo kihloissa.. Ehkä en vain ole sitten se oikea hänelle.
No entä jos menisitte kihloihin sen sijaan, että menisitte naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole kaikille enää tänä päivänä niin tärkeä asia.Kyllä ihan ilman sitä yhtä paperia ja sormustakin voidaan olla yhdessä.Yleensä naiset vouhkaa toin naimisiinmenon tärkeyttä. Olen itse nainen enkä halua naimisiin. Ymmärrän miestäsi.
Myöskään oma omistusasunto ei ole enää mikään " the thing".Jos kerran yhdessä asutte nyt ja muut asiat hyvin,niin anna olla.Älä turhaan riitele miehesi kanssa turhista ja yhdentekevistä asioista.Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi hänen joka ei halua päätös on painavampi?
No,ei toista voi pakottaa menemään naimisiin.Mitään asioita ei parisuhteessa voi pakottaa toista tekemään.Sen asian joko hyväksyy tai sitten on niin erilainen elämänarvo,että sen vuoksi täytyy erota.
Niin. Mutta näissä Keskusteluissa Aina sanotaan "eihän naimisiin meno ole niin tärkeää.." vähätellään toisen haaveita. Kyllä se joillekkin ON tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Varmaan kiva olla tuollaiselle bridezillalle pelkkä kivireki.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla olisi mitään ongelmaa muuten mutta kuvittelin tai luulin keskusteluimme pohjalta että olemme menossa samaan suuntaan. Ja nyt selvisi että olemme niin eri mielellä tässä... tuntuu että minua on huijattu ja en tiedä riittääkö tämä minulle.
Jos mies olisi alusta saakka ollut sitä mieltä että "ehkä joskus sitten 10 vuoden päästä", olisin asennoitunut toisin.
Sama kun joku mies sanoo että haluaa lapsia ja yhtäkkiä vuosien päästä ilmoittaa että ei, eipä enää kiinnosta. Olisiko asia silloin Ok?
Ap
Olisi. Mieli muuttuu. Vastaavasti moni vela huomaa keski-iän kynnyksellä, että lapsi olisikin kiva, ja sit teetetään purkuleikkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksesi. Olen yhden miehen kanssa tapaillut nyt jo yli vuoden ja emme ole kovin pitkälle päässeet. Haluaa tavata yhä 1-2x viikossa ja soitellaan yhä lähes päivittäin. Seksiä harrastettiin ekan kerran 7kk jälkeen tapaamisesta ja muutekin suhteen eteneminen on ollut todella hidasta. Nyt pari viikkoa sitten sanoi ensimmäisen kerran rakastavansa ja haluavansa yhteistä tulevaisuutta, mutta kun kysyin aletaanko suunnitella yhteistä kotia, niin "ei meillä ole mihinkään kiire". Tämän tutustumisvuoden aikana olen meinannut luovuttaa pariin kertaan, mutta hän on aistinut sen ja ryhdistäytynyt. Tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä.
Mä ehkä vain olen niin kovin vanhanaikainen että kaipaan niitä steppejä vähän nopeammalla tahdilla. Sitoutumisen merkkejä, osoitusta että tässä tämä on.. häät on sellainen asia minkä haluaisin tehdä kaksistaan, eli en edes kaipaa mitään prinsessajuttuja. Plääh. Pakottamaan tai kiristämään en ala. Haluan vain ihmisen joka on samalla suunnalla kuin minä. Mitä jos tuo päättääkin sitten 5v päästä, että hyvä näinkin, ei mennä naimisiin tai muuta.
Ap
Ymmärrän.. Minä olen odottanut kosintaa jo vuosia, ensin vihjailin asiasta, mutta enää en. Jos mies haluaa mennä kanssani naimisiin, hän kosii. Nyt ilmeisesti ei ole varma kun ei kosi.. En tiedä tosin kauanko enää odotan. En koko elämääni.
Tuo on juuri se mitä en halua kokea! En halua odottaa ja samalla suhde kärsii siitä. Mitä jos sitä ei koskaan kuulu? Onko se sellainen asia mitä ilman haluaisin elää? Ei. Haluan avioliiton. En häitä vaan ne yhteisen lupaukset ja sitoutumisen.
Ap
Jep. Mies kyllä välillä vitsailee että sitten kun on yhteinen sukunimi jne. Mutta puhe on vaan puhetta. Kaikki vähemmän aikaa seurustelleet ystävät ovat jo kihloissa.. Ehkä en vain ole sitten se oikea hänelle.
No entä jos menisitte kihloihin sen sijaan, että menisitte naimisiin?
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Eikä ole kosintaa kuulunut. Ja turha sanoa kosi itse, ei kuulu kummankaan arvomaailmaan naisen Kosinta.
Alue: Aihe vapaa
"Sä olet se kenen kanssa haluan tulevaisuuden"
Sori pilkkujen vähyys! Kännykällä on ärsyttävä kirjoittaa :)