Pieruvastaavamme päivä

Kuunokalevi kuljeskeli kadulla vailla päämäärää, kun häneltä yhtäkkiä pääsi pitkä, polyfoninen pieru. Kuunokalevi yritti kyyläillä ja mulkata taakseen ikään kuin joku muu olisi pierusta ollut vastuussa, mutta se oli turhaa, sillä kaikki tiesivät jo syyllisen, ja tieto tapahtuneesta alkoikin levitä kulovalkean tavoin.

Iltasella Kuunokalevi asteli sisään kaupungin hämärimpään kapakkaan, sillä niin häntä hävetti, että oli pakko nollata vetämällä lärvit. "Jahas", irvaili baarimikko, "meidän pieruvastaavamme on sitten tullut vetämään perseet olalle". Kuunokalevi tyhjensi nopeahkossa tahdissa viisitoista perustuoppia ja sammui pöydälle. Baarimikko herätti hänet vasta juottolan sulkemisaikaan. Kuunokalevi sai kuulla, että oli unten mailla ollessaan päästellyt oikein raikuvia ja järkyttävän hajuisia kananmunapieruja; baarimikko myös kertoi kaikkien kovasti nauraneen. Kuinka helvetin noloa!