Lue keskustelun säännöt.
Veljen vaimo ignooraa vauvani
10.06.2017 |
Meillä on mieheni kanssa nyt 1-vuotias lapsi ja koko lapsen elinaikana ei veljen vaimo ole kiinnittänyt oikein mitään huomiota vauvaan. Esim. tämä veli kuitenkin leikkii ja viihdyttää lasta ja vauva tykkääkin tosi paljon veljestäni, mutta tätä veljen vaimoa vierastaa ja ihan ymmärrettävästikin, koska hän ei aina edes tervehdi vauvaa. Muuten on siis ihan kohtelias ja kiva, viettää aikaa aikuisten kesken ja on ihan mukava vaikka ehkä vähän hiljainen, mutta ihmetyttää kun ei lapsen asiat kiinnosta yhtään?! Omia lapsia heillä ei ainakaan vielä ole, mutta ihmetyttää kyllä että noin törkeästi jätetään huomiotta ja korkeintaan sanotaan jotain "hei hei" vauvalle, kun ollaan perheen keskeen jossain. Toivottavasti ei omia lapsiaan tule kohtelemaan noin kylmästi.
Kommentit (48)
Minäkään en pitänyt nuorena lapsista ja miehen siskot eivät tämän takia pidä minusta edelleenkään, kun en oikein välittänyt heidän lapsistaan, kun nämä lapset olivat pieniä. Mulle tyrkytettiin väkisin hoitoon ja koetin jotain tehdä, mutta olin ihan poikki sen jälkeen ja varmasti lapsetkin sen vaistosivat. Eivät he nyt aikuisenakaan pidä yhteyttä, enkä oikein sitä kaipaakaan. Ei siis ne siskot, eivätkä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hänen pitäisi kiinnittää vauvaan huomiota? Sanoo kuitenkin joskus hei hei. Eiköhän se riitä.
Parikymppisenä olin tosi kiusaantunut joidenkin vauvoista. Mua kiinnosti lähinnä opiskeluasiat ja jotkut ihan muut jutut. En osannut olla lainkaan luontevasti vauvojen seurassa ja oletin, että lapsen omat vanhemmat hoitavat heidät. Enkä toisaalta käsittänyt sellaista teeskentelevää hössöttämistäkään. Omien lasten myötä osaan olla luontevampi, mutta en mä edelleenkään osaa teeskennellä tai leperrellä, vaan olen luonnollinen, hymyilevä ja lempeä ja pidän kontaktin aika etäisenä olettaen, että omat vanhemmat ovat tärkeämpiä kuin joku aivan vieras ihminen.
Mun mielestä vauvalle riittää kun sanoo "moi", ei monelle se lepertely ja leikkiminen tule luonnostaan. Isommalle lapselle voi sanoa terve, mitä kuuluu ja kuunnella mitä lapsi kertoo vaikka omista jutuistaan. Osa ei halua, eikä osaa oikein olla luonnollisesti tekemisissä pienten lasten kans joiden puheesta ei esim. saa selvää. Isompien lasten kans nämä samat ihmiset taas osaavat olla kuin lasten parhaita kavereita.
Ei tarvitse pitää lapsista, mutta käytöstavat olisi hyvä osata, kuten tervehtiminen. Leikkiä ei tarvitse, eikä lässyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi joku tunteeton psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäis teeskennellä? Sekö ois parempi?
No ei kai nyt sentään teeskennellä tarvi, mutta jos kohtelisi samalla tavalla toista aikuista perheessä niin jo tulisi noottia täälläkin...
- ap
Heti kun lapsi alkaa käyttäytyä niinkuin aikuinen, sitä voi kohdella samoin kuin aikuista. Jotain vuoden ikäistä nyt on ihan turha esim. tervehtiä, kun se ei osaa/uskalla vastata takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei ollut tullut edes mieleenkään että jotain vauvaa pitäisi tervehtiä. Mitä se edes ymmärtää? Huikkaan sille ovelta "terve" ja se huutaa takas? Ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäis teeskennellä? Sekö ois parempi?
No ei kai nyt sentään teeskennellä tarvi, mutta jos kohtelisi samalla tavalla toista aikuista perheessä niin jo tulisi noottia täälläkin...
- ap
Heti kun lapsi alkaa käyttäytyä niinkuin aikuinen, sitä voi kohdella samoin kuin aikuista. Jotain vuoden ikäistä nyt on ihan turha esim. tervehtiä, kun se ei osaa/uskalla vastata takaisin.
Voi tulla yllätyksenä, mutta lapset oppii mallista. Ei vaadi aikuiselta paljoa käydä ottamassa lapseen/vauvaan lyhyt katsekontakti ja sanoa hei, muistatkos minua, odottaa lapsen reaktio ja painua muihin hommiin.
Kun mun miehen sisko sai nelisen vuotta sitten ensimmäisen lapsensa, niin en minäkään osannut huomioida sitä luontevasti. Olen työskennellyt lastenhoitajana ja tullut aina hyvin juttun pienten kanssa, mutta kun mieheni ei välittänyt vauvasta ja kukaan ei tarjonnut vauvaa minulle syliin, en jotenkin uskaltanut olla innoissani. Olin silloin myös itse haaveillut lapsista, mutta mies ei niitä halunnut, joten tunsin oloni usein surkeaksi tämän kyseisen vauvan lähellä senkin takia. Kun lapsi kasvoi ja alkoi ottaa itse kontaktia, helpottui homma huomattavasti ja nyt hän tykkää kanssani puuhailusta, tulee syliin jne. Miestäni hän ujostelee ja vähän pelkää.
Hassua kyllä, siskonsa nuoremmasta lapsesta mies tykkää. Liekö ajankohta nyt sopivampi, kun meillä on oma, melkein samanikäinen vauva nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä on pakko todeta, että lapsettomuus on aivan h*****in kipeä asia ja kaikkein vähiten sitä kaipaa muiden lapsia muistuttamaan omasta tilanteestaan. Yleensä kun näen tuoreen lapsiperheen niin karvas pala yleensä nousee kurkkuun ja joskus on aivan hilkulla että pysynkö kasassa vai romahdanko siihen paikkaan. Kai tämä hinku hankkia lapsia menee joskus ohi, ja toivottavasti meneekin.
Miten sitä vauvaa sitten kuuluu huomioida? Minä en osaa. Tuntuu naurettavalta puhua sille jotain kun ei se ymmärrä, lässyttää en ainakaan osaa. En minä tiedä mitä sille pitää tehdä. Kaverin vauva alkoi itkeä kun katsoin sitä vähän pidempään. Yleensä oon vain huomioinut vauvan vanhempia sanomalla jotain kivaa vauvasta "onpa söpö" yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oikein hakemalla hakee tekstillään tietynlaista reaktiota :D surkeita nämä provot täällä nykyään. Mutta ihan mielenkiintoinen aihe, itse toimisin samalla tavalla kuin "veljen vaimo".
Oon varmaan sun veljen vaimo :D perheen ainoa lapsi eikä vaan oo ikinä tullut mitään kosketusta lapsiin. En ees tiedä minkä ikänen sellanen metrin pitunen tyyppi on ja mikä sen aivokapasiteetti on. Eli miten sille puhutaan jne. Eli älä ota ittees..
No voi! En arvannut olevani töykeä. En erityisesti pidä lapsista, enkä osaa olla heidän kanssaa tekemisissä. Yritän muistaa tervehtiä vauvaanne kättelemällä tästä päivästä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäis teeskennellä? Sekö ois parempi?
No ei kai nyt sentään teeskennellä tarvi, mutta jos kohtelisi samalla tavalla toista aikuista perheessä niin jo tulisi noottia täälläkin...
- ap
Heti kun lapsi alkaa käyttäytyä niinkuin aikuinen, sitä voi kohdella samoin kuin aikuista. Jotain vuoden ikäistä nyt on ihan turha esim. tervehtiä, kun se ei osaa/uskalla vastata takaisin.
Voi tulla yllätyksenä, mutta lapset oppii mallista. Ei vaadi aikuiselta paljoa käydä ottamassa lapseen/vauvaan lyhyt katsekontakti ja sanoa hei, muistatkos minua, odottaa lapsen reaktio ja painua muihin hommiin.
Ja siihen se lapsi vaan tuijottaa mitään sanomatta. Toista tuo joka ikinen kerta kun olet lapsen kanssa kontaktissa, ja tunne itsesi vaan helkutin typeräksi... Ei kiitos.
Mä ymmärrän hyvin tätä miehen veljeä. Itsellä ei ole lapsia, mutta olen 5 vuotta työskennellyt lastenhoitajana. Osaan siis periaatteessa käsitellä lapsia, 8kk iästä lähtien mutta mua "ahdistaa tai ujostuttaa" tilanteet, joissa pitäisi vieraan ihmisen vierasta lasta alkaa kauheesti ihastelemaan ja lässyttämään sille. "Voi hellanlettas miten iihaanaa vauvvaaa, voi miten super maailman söpöin tytteli prinsessa..." etc.
Eri asia jos vauvan äiti on tuttu ihminen, ja saan pikku hiljaa ajan myötä lapseen suhteen muodostaa.
Hoitolasten kanssa sitten eri asia, kun äiti ei ole paikalla niin on ihan eri tilanne tutustua lapseen kun on lapsen kanssa yksin ja vastuussa lapsesta.
No mutta kun minun lapsi on maailman napa, universiuminin keskipiste, aurinko kiertää sitä ja ne kaikki kuut kanssa, se myös kaunein ja älykkäin ja siitä tulee maapallon sutenööri...eiku sulttaani, sorry kirjoitusvirhe...naputtelen tätä vauvan ekalla puhelimella, kultaisella Samsungin S8:lla, ja äsken ilmoitin sen Harwardiin kanssa
Heh, ei minuakaan kiinnosta muiden vauvat.