Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti lähtevänsä
09.06.2017 |
Töksäytti tänään asian minulle. Hänellä on kuulemma uusi suhde ja muuttaa pois tai sitten mä voin muuttaa.. Ollaan oltu naimisissa 10v ja meillä pari alakouluikäistä lasta. Leuat loksahti auki, kun kuulin. Ei ollut aavistustakaan, että on pettänyt. Anteeksi pyysi, mutta se ei tuntunut miltään. Mulla ollut unelmana ehjä perhe ja avioliitto läpi elämän, mutta näin. Hän lähteköön sitten. Mä jään lasten kanssa ja aion jatkaa hyvää äitiyttä. Mutta miten tällaisesta selviää henkisesti, kun on niin petetty fiilis. Kohtalotovereita?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle, joka mainitsit elättäjästä niin minulla on hyvä ammatti. Toimeen tulemme ilman miestäkin ja minä en ole ikinä ollut mikään siivellä-eläjä.
Millaisia ihmisiä täällä oikein palstailee? Toinen avautuu noin vaikeasta, juuri tapahtuneesta asiasta ja teillä ei ole muuta tekemistä kuin aukoa päätä? Mitä on tämä katkeruus... Aikuiset ihmiset. Valitettavasti en osaa sinua ap oikein auttaa, mutta halaus sinulle.
Vuosia sittten olin samassa tilanteessa, mutta lapset olivat jo yläkouluikäisiä. Mies muutti, ja lunastin asumamme omakotitalon itselleni. Halusin, että lasten elämä muuttuu niin vähän kuin siinä tilanteessa suinkin oli mahdollista.
Ero on ehdottomasti ollut elämäni traumaattisin kokemus, mutta ajan kanssa siitä toki selvisi. Parasta kuitenkin on, kun sain nähdä, että lapsistani kasvoi fiksuja, hyvin pärjääviä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä maailmassa on pysyvää?
Ihan hullu ajatuskin olla yhdessä saman ihmisen kanssa, jos se ei tunnu hyvältä.
Sinä halusit pysyvyyttä, miehesi ei. Jos otat tämän oikein etkä katkeroidu, huomaat että sinulla on ihan oma elämä. Voit käyttää sen miten haluat. :)
Heti kun mies lähtee, vaihda lukot, ettei vaan yritä takaisin.
Aika auttaa, tämä on se vaikein hetki, yritä saada keskusteluapua! Jaksamisia.
Yritä pitää rutiinit, mutta myös surut pitäis surra pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä. Me jäädään lasten kanssa asumaan näillä näkymin nykyiseen asuntoon. Pakatkoon mies tavaransa ja lähteköön pois. Eniten harmittaa lapsosten kannalta, koska tähän asti meidän elämä ollut kivaa perhe-elämää, josta teinistä asti unelmoinut. Kyllähän mä sitä miestäkin rakastin tietenkin. Äkkiä näköjään elämän suunta muuttuu ja tilanne.
Miten te olette näin cooleja? Minä repisin ukolta hampaat irti ja tekisin sen elämästä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksen kautta voin sanoa, että kosto ei auta tuossa tilanteessa mitään. Sitä paitsi pettämisen kokeneena ei varmaan pyöri ensimmäisenä "Miten mä tän kostan", jos siis on vielä lapsia ja muutakin siinä. Kun katkeroituu ja yrittää alkaa kostaa niin ei siinä vaikeuta kun omaa elämäänsä. Tottakai pettäminen sattuu, loukkaa, v*tuttaa jne.. mutta se mikä on tapahtunut on tapahtunut eikä se tilanne parane kostamalla.
Viikko viikko systeemi. Lapset saavat läheiset suhteet molempiin vanhempiin ja mies joutuu ottamaan yhtä suuren vastuun kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka mainitsit elättäjästä niin minulla on hyvä ammatti. Toimeen tulemme ilman miestäkin ja minä en ole ikinä ollut mikään siivellä-eläjä.
Joku julkisenpuolen työpaikka jonka miehesi/ me muut maksaamme? Hienoa? Olet varmaan ylpeä, kun "elätät"itse itsesi? Et ole ainoa, teitä riittää.
Komppaan edellistä! Tai vähintään viikonloppuina miehen luokse muksut. Miehen pitää ottaa vastuu lapsista ja uusi suhde ei saa mennä lapsien edelle - varsinkaan tällaisessa käsittämättömän ilkeässä tilanteessa - Tsemppiä.. Voi kun ihmiset eivät saattaisi läheisiään tällaisiin tilanteisiin. Ikävältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikkopp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka mainitsit elättäjästä niin minulla on hyvä ammatti. Toimeen tulemme ilman miestäkin ja minä en ole ikinä ollut mikään siivellä-eläjä.
Joku julkisenpuolen työpaikka jonka miehesi/ me muut maksaamme? Hienoa? Olet varmaan ylpeä, kun "elätät"itse itsesi? Et ole ainoa, teitä riittää.
Kuitenkin hoidatat tarvittaessa itsesi sairaalassa etkä suinkaan kiellä palomiehiä sammuttamasta taloasi jos se syttyisi palamaan. Ja poliisikin on kiva kun turvaa selustaasi. Mutta siitä huolimatta on ne julkisen puolen ihmiset kyllä paskamaisia loisia. Eikös vaan? Mitään eivät sen palkkansa eteen tee, eivät. Tää maa pyörii sun ja ap:n miehen verotuloilla. Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hammaslääkäri, sinulle joka kysyit asiaa. Ap
Julkisella?
Eli ensin me vientiteollisuudessa työskentelevät olemme maksaneet koulutuksesi, sen jälkeen oalkkasi, ja vielä joskus eläkkeesi. Ja nyt haluat myötätuntoa? Liity johonkin femaripoppooseen ja "käsittele"eroasi niin.
Vierailija kirjoitti:
Mikkopp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle, joka mainitsit elättäjästä niin minulla on hyvä ammatti. Toimeen tulemme ilman miestäkin ja minä en ole ikinä ollut mikään siivellä-eläjä.
Joku julkisenpuolen työpaikka jonka miehesi/ me muut maksaamme? Hienoa? Olet varmaan ylpeä, kun "elätät"itse itsesi? Et ole ainoa, teitä riittää.
Kuitenkin hoidatat tarvittaessa itsesi sairaalassa etkä suinkaan kiellä palomiehiä sammuttamasta taloasi jos se syttyisi palamaan. Ja poliisikin on kiva kun turvaa selustaasi. Mutta siitä huolimatta on ne julkisen puolen ihmiset kyllä paskamaisia loisia. Eikös vaan? Mitään eivät sen palkkansa eteen tee, eivät. Tää maa pyörii sun ja ap:n miehen verotuloilla. Kyllä.
Niin se pyörii.
Alue: Aihe vapaa
Minulla vuosia sitten samanlainen pettämiskuvio. Se sattuu syvälle, mutta siitä selviää ajan kanssa. Keskity yksinkertaisiin asioihin ja juttele ystävien kanssa, myös ihan "ammatti-ihmiset" esim. terapeutit voisivat olla hyviä, koska kyseessähän on kriisi. Muista jutella lasten kanssa asioista, mutta anna heille tasapainoinen isäsuhde jatkossakin, älä hauku heille isää, vaikka ystäville haukkuisitkin törkeyden pystyyn. Lapsille on kuitenkin kyseessä toinen vanhempi joten anna heidän rakastaa isää varsinkin kun ovat vielä pieniä. Mutta tosiaan älä vaikene erosta, juttele ja kysele lasten ajatuksiakin. Aika auttaa, vaikka nyt ei tunnu siltä. Tsemppiä sinne kovasti.