kohtaavatko sielunkumppanit usein toisiinsa sattumalta?

Kyllä. He ovat aika harvinaisia. Sellaiset todelliset.

Joskus ehkä sattumalta, mutta itselläni on kokemus siitä, kun kohtaaminen oli jotenkin todella kohtalokas ja epä-sattumamainen.

Kävelin yksin iltapimeässä pienellä, keskellä Intian valtamerta olevalla saarella, kun huomasin jonkin matkaa takanani kävelevän jonkun naisen.

Katuvalon kohdalla ollessani rupesi katuvalo räpsymään voimakkaasti (pimeni-valaisi-pimeni jne.) ja katsoin sitä taaempana tulevaa naista, tein pienen tanssiliikkeen ja huudahdin, että meillähän on disco täällä.

Nainen juoksi mut kiinni, kysyi mihin olen menossa ja että mistä olen kotoisin.

Kun kerroin olevani Suomesta, nainen huudahti "isoäitini asuu Porvoossa!" (hän itse ei ollut ikinä käynyt Suomessa) ja lähdettiin yhdessä rannalle syömään.

Sen jälkeen mun hotellille hengailemaan, polttelemaan ja lillumaan tähtitaivaan alle uima-altaaseen.

Pystyttiin heti puhumaan kaikesta ja oli jotenkin vain todella helppo ja kotoinen olo, naurettiin paljon ja no, oli vain ihanaa.

Seuraavana päivänä jatkoin matkaa, mutta olemme pitäneet tuon jälkeen säännöllisesti yhteyttä ja suunnittelemme yhteistä matkaa.

Olemme molemmat siis (hetero)naisia, eli platonisessa mielessä sielunkumppaneita.:)

No ei ollut sattumaa. Me tavattin yliopistossa, oli sama aineyhdistelmä, sama harrastus ja samankaltainen kaveripiiri. Oikeastaan todennäköisyydet oli sen puolella, että päädytään yhteen.

(Ei kyllä seurustella enää, mutta ihme täytyy olla, jos yhtä hyvän suhteen vielä joskus löydän.)

Eikö kaikki uudet tuttavuudet kohtaa sattumalta? Outo kysymys...

Me ollaan mieheni kanssa oltu samaan aikaan yläasteella, samalta paikkakunnalta kotoisin, mutta rakastuttu molempien asuessa ihan muualla eri paikkakunnilla (työasiat toivat yhteen).

Itse olen kohdannut oman puolisoni itselleni tärkeän ajanvietteen/elämäntavan/harrastuksen parista. Ollaan eletty samanlaista elämää erillämme jo ennen, joten ei kai yllätä, että eletään noin nykyään yhdessä.