Millainen aikuinen tuli hankalasta lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Mä olin itse 15-18 vuotiaana mm. varaatamassa autoja, dokasin jatkuvasti niin, että muisti meni ja käyttäydyin mujtenkin itsetuhoisesti. Valehtelin vanhemmilleni lähes kaikesta enkä noudattanut kotiintuloaikoja. Yhdessä vaiheessa vietin 2kk Helsingissä silloisen poikaystävän alkoholistisedällä poikyatävän kanssa, vaikka asuin itse Lahdessa. Äiti koki olevansa kädetön kanssani ja kävin mm koulukuraattorilla, koulupsykologilla ja nuorisopsykologilla. Mulla oli jatkuvasti uusi poikaystävä tai useampi samaan aikaan. 17 vuotiaana sain kondylooman ja klamydian. 15 vuotiaana mut hakattiin, 16 vuotiaana raiskattiin. Eli olen olljt ongelmanuori.

Kuitenkin 17 vuotiaana aloin vähän muuttaa suuntaa, joskin päädyin avoliittoon väkivaltaisen miehen kanssa. 19 vuotiaana jätin hänet ja olin kovissa veloissa eksän pimittäessä laskujani ja ylittämässä luottoni kortillani.

20 vuotiaana tapasin miehen, joka toi esiin hyvät puoleni. Pääsin eroon veloista ja löysin tasapainon. Osa-aika töissä olin käynyt jo 2 vuotta ennen sitä ja samasta firmasta sain siirron toiseen kaupunkiin, johon muutin tämän miehen kanssa. Olin 8 vuotta samassa työssä (joskin vanhempainvapaalla välillä) ja nyt opiskelen lähihoitajaksi.

Olen siis nykyään kahden lapsen opiskeleva äiti. Mies on kiltti ja vakituisessa työssä ja suhteemme on tasapainoinen. Koulussa olen saanut vain kiitettäviä. Teen mll:n vapaaehtoistyötä ja elämä on muutenkin mallillaan. Aion opiskella sairaanhoitajaksi. Kukaan ei nykyään uskoisi, millainen olen nuorena ollut.

N27

Lähihoitajaksi - mikä yllätys.

No ei, onnea vaan matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoveli aloitti minun kiusaamiseni 12-13 ikäisenä, oli myös koulukiusaaja 14-15 vuotiaana, lempihuvinaan älyllisesti heikkolahjaisen koulukaverin rääkkäys osana kaveripiirin vapaa-ajanviettoa, tätä jouduin joskus todistamaan. Sitten lukiossa sekoili päihteiden kanssa ja vielä 20 v. iässä hänellä oli reppana koulukaveri jota myös tavallaan kiusasi ja joskus löikin päissään. Myös minut yritti kerran hakata humalapäissään, henkinen väkivalta oli jatkuvaa pitkälle aikuisuuteen. Järkyttävän kontrolloiva ja muita syyllistävä luonne joka on omasta mielestään aina oikeassa, lopulta opiskeli lähihoitajaksi. 

Miten sinä pärjäsit? Puuttuivatko vanhempanne siihen että veljesi kiusasi sinua? Olen vähän huolissani kun tiedän vastaavan tapauksen jossa lapsi kiusaa jatkuvasti pikkusisarustaan, että miten tämä pienempi tulee elämässään pärjäämään kun joutuu jatkuvasti omassa kodissaan kiusaamisen ja väkivaltaisten purkauksien kohteeksi.

Puuttuivat jonkin verran, mutta paljon tapahtui vanhempien näkemättä ja en useinkaan kertonut siitä. Kiusaaminen oli etupäässä henkistä väkivaltaa eli nuorempana pelottelua ja asioiden keksimistä, joilla halusi huijata minua uskomaan milloin mitäkin kummallista. Tyyliin "sinulla oli häntä syntyessäsi mutta se poistettiin leikkauksella". Myöhemmin ulkonäköni ja arkuuteni olivat naurun aiheena. Lisäksi ei suostunut käyttämään minusta oikeaa nimeäni. Olen ollut aikuisena todella pidättyväinen ja läheisyys ahdistaa minua, jopa siitä ahdistun välittömästi jos joku mies kiinnostuu minusta, tosin osa tuosta on varmasti persoonallisuuttani.

Mikä ihme se on että pitää kategorisoida jollain ehdottomalla joustamattomalla umpimielisellä tavalla. Ihmisillä on eri elämänvaiheissa erilaisia hankaluuksia eivätkä ne määrää aikuisuuden kehitystä tai yksilön tulevaisuutta. Tämä on jälleen osoitus vain ihmisten typeryydestä kun pyritään tasapäistämään vaikka väkisin koulun pohjalta ihmisen tulevaisuus.

Kouluajoilta muistan yhden, jonka tiedän. Ei kotioloissa varmaan mitään vikaa, viisi lasta ja kaikki muut tavallisia. Siihen aikaan ei vain erityislapsia huomattu, nämä olivat vain niitä hankalia. Oikealla hoidolla ja terapioilla tämäkin olisi voinut selvitä tavallisen peruskoulun. Aikuisiällä tietääkseni sai adhd-diagnoosin. Mutta hänestä tuli ihan perusduunari ja mukava tyyppi. Toinen lapsi oli, jota minut laitettiin hoitamaan kesätyönä ja olin ihan puhki, luultavasti adhd hänkin.  Tietojeni mukaan hän on keikkamuusikko. Naapurin vähän itseäni vanhemmasta pojasta sitten tulikin useista pahoinpitelyistä ja varkauksista tuomittu linnakundi, joka nyt kai on terveyskeskuksessa vuodeosastolla aika huonossa kunnossa. Hänen veljensä oli leikkikaverini ja veljet olivat ihan normaaleja siinäkin perheessä. Muistapa en tiedäkään.

Sen vaan sanon, että hankalia ja ylivilkkaita lapsia oli jo 60-70-luvulla. Osa vain sai vapautuksen koulusta, jos vaikeuksia oli tarpeeksi. Taisi 80-luvulle saakka olla mahdollista saada vapautus oppivelvollisuudesta, nykyään enää ei. 

Meidän perheessä oli 2 siskosta,

hiljainen isä, tulinen äiti, molemmat kovia painamaan töitä. Kuri oli kova, komentelua, kotitöitä, soittotunteja, tiukat kotiintuloajat.

Siskoni oli aina villi ja vaikea, ei totellut, karkaili jo tarha-iässä, koulun kävi tarkkiksella.

Minä olin vaisu, kiltti ja kurinalainen, koulun paras oppilas. Vanhemmille olin unelmalapsi: kiltti, hiljainen, sävyisä ja "hyvinkasvatettu" lapsi.

Siskoni taas oli mitä ilmeisimmin "huonostikasvatettu". :D

Sama kasvatus - siskokset kuin eri planeetalta.

Villistä tarkkisluokkalaisesta tuli duunari, perheenäiti, rakastaa kaljaa ja tupakkaa, mutta on työkaverien kunnioittama, ei ole ollut päivääkään työttömänä, tekee välillä myös petoksia ja on edelleen kleptomaani, kuten lapsenakin.

Luokan parhaasta oppilaasta eli minusta tuli opintonsa keskeyttänyt syrjäytyjä,

raitis ja urheilullinen, mutta joka asiassa alisuoriutuja,

kaikki jää puolitiehen.

Siskolleni kuria ei varmaankaan ollut tarpeeksi,

itse olisin kaivannut enemmän läsnäoloa ja rohkaisua. On niin helppo sivuuttaa hyvinkäyttäytyvä lapsi.

Ne hiljaiset ja "hyvinkasvatetut",

näkymättömät lapset kärsivät eniten, vaikka aikuisilla on tietysti silloin helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme se on että pitää kategorisoida jollain ehdottomalla joustamattomalla umpimielisellä tavalla. Ihmisillä on eri elämänvaiheissa erilaisia hankaluuksia eivätkä ne määrää aikuisuuden kehitystä tai yksilön tulevaisuutta. Tämä on jälleen osoitus vain ihmisten typeryydestä kun pyritään tasapäistämään vaikka väkisin koulun pohjalta ihmisen tulevaisuus.

Meinaatko kategorisoinnilla tuota "hankala lapsi" -termiä? Kaikki varmasti tietävät mitä sillä tarkoitetaan. Ei kukaan tietenkään sano kenellekään, että onpas sinun lapsesi hankala. Hankalillakin lapsilla on hyviä hetkiä, tai lapsi voi olla haastava käytökseltään mutta todella fiksu ikäisekseen. Yleensä hankalalla tarkoitetaan sellaista lasta, joka ei käyttäydy ikätasoa vastaavasti, vaikeuksia totella, vaikeuksia kaverisuhteissa, saattaa kiusata muita.

En osaa kategorisoida ihmisiä noin mustavalkoisesti.