Millainen aikuinen tuli hankalasta lapsesta?

Tällä hetkellä vapaalla. Tuskin kuitenkaan kauan. Päihteitä, väkivaltaa, valehtelua.

Tuntemani ns. hankala lapsi oli lapsena kova huutamaan, koska sai sillä kaiken mitä halusi. Ei siis mitään kiukkuraivaria vaan oikeasti huusi suu ammollaan vanhemmilleen, jos jotain halusi tai ei ollut tyytyväinen. Muutenkin kyseinen muksu oli todella vastuuton ja jopa vähän tyhmä, valehteli paljon. Tunteidenhallintaa ei ollut silloin eikä ole nytkään.

Aikuisena ikuisuusopiskelija (tällä hetkellä ammattikorkeassa), ei ole ollut koskaan vakituisessa kokopäivätyössä, pisin (ja tietääkseni ainoa) parisuhde luokkaa 6 kk.

Jotenkin jumahti lapselliseksi ja vastuuttomaksi, muija yli 25v. ja ainakin vielä jokin aika sitten vanhemmat maksoivat tämän vuokran ja muita kuluja. Edelleen tyhmä. Oikeasti. Hänellä ei myöskään ole sosiaaliset kyvyt päässeet kehittymään keskivertoaikuisten tasolle ja impulssienhallinta on olematon.

Kouluajoilta muistan muutamia tuollaisia. Ne on kaikki oikeastaan useimmiten oireita, eikä varsinaisesti syitä. Syynä oireilevaan käytökseen on usein perusturvattomuus lapsena, eli huono vanhemmuus.

Eräs äkkipikainen poika kiusasi muita ala-asteella. Yläasteella hän joutui erityisluokalle. Aloitti päihteidenkäytön ja sitä kautta tutustui ikäviin tyyppeihin, jotka varmistivat pohjalle joutumisen. Näin hänet nyt parikymmentä vuotta myöhemmin aamulla töihin mennessäni lakaisemassa tumppeja kaupungilla. Teki yhdyskuntapalvelua..

Toinen tapaus oli myös nuori poika. Ala-asteella todella reipas, kohtelias ja vähän villi. Yläasteella ei oikein osannut keskittyä tarpeeksi ja joutua hänkin tarkkikselle. Tarkkiksella tutustui muihin, jo "luovuttaneisiin" tyyppeihin ja taas astui huumeet kuvaan. Hänet haudattiin 24-vuotiaana.

Näihin pitäisi puuttua ja pyrkiä löytämään syyt sieltä taustalta. Ei vain peitellä tai hoitaa oireita. "Mikset nyt menisi muiden kanssa pelaamaan". Useimmiten apu on niin yksinkertainen kuin olla voi - ole enemmän läsnä lapsesi arjessa, äläkä vain anna viikkorahaa ja kanna ruokaa pöytään.

Sairaudet toki ovat asia erikseen.

Lapsialkkiksesta tuli aikuisena alkkis. Kaksi samassa tarhassa ollutta hiusten repijää ja kaikesta kierroksia ottavaa päätyi huumekokeilujen jälkeen hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Kouluajoilta muistan muutamia tuollaisia. Ne on kaikki oikeastaan useimmiten oireita, eikä varsinaisesti syitä. Syynä oireilevaan käytökseen on usein perusturvattomuus lapsena, eli huono vanhemmuus.

Eräs äkkipikainen poika kiusasi muita ala-asteella. Yläasteella hän joutui erityisluokalle. Aloitti päihteidenkäytön ja sitä kautta tutustui ikäviin tyyppeihin, jotka varmistivat pohjalle joutumisen. Näin hänet nyt parikymmentä vuotta myöhemmin aamulla töihin mennessäni lakaisemassa tumppeja kaupungilla. Teki yhdyskuntapalvelua..

Toinen tapaus oli myös nuori poika. Ala-asteella todella reipas, kohtelias ja vähän villi. Yläasteella ei oikein osannut keskittyä tarpeeksi ja joutua hänkin tarkkikselle. Tarkkiksella tutustui muihin, jo "luovuttaneisiin" tyyppeihin ja taas astui huumeet kuvaan. Hänet haudattiin 24-vuotiaana.

Näihin pitäisi puuttua ja pyrkiä löytämään syyt sieltä taustalta. Ei vain peitellä tai hoitaa oireita. "Mikset nyt menisi muiden kanssa pelaamaan". Useimmiten apu on niin yksinkertainen kuin olla voi - ole enemmän läsnä lapsesi arjessa, äläkä vain anna viikkorahaa ja kanna ruokaa pöytään.

Sairaudet toki ovat asia erikseen.

Mitä mieltä olette, voiko hankala käytös johtua ihan vain lapsen luonteesta eikä huonosta kasvatuksesta? Tiedän pari tapausta, joissa lapsi käyttäytyy todella haastavasti, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, mutta mitään vikaa en ole kasvatuksessa nähnyt. Ulkopuolisena on tietysti vaikea nähdä kaikkea, mutta ainakin lapsista pidetään huolta, heidän kanssaan käydään läpi, miksi jotain asiaa ei saa tehdä ja yritetään kehua hyvästä käytöksestä. Ei ole väkivaltaa, päihdeongelmaa tai muuta. Silti lapsi käyttäytyy jatkuvasti aivan järkyttävällä tavalla.

Normaali, elämässään hyvin menestynyt ihminen. Kun ensin pääsi pois vanhempiensa otteesta ja elämästä.

Mies oli lapsena oikea ongelmapesä mut nyt vastuullinen, maailman ihanin ja rakastavin (no mun mielestä) tyyppi! Mä olin taas superkiltti lapsi ja aikuisena sitten piti käydä ne uhmat läpi, nykyään onneksi kiukuttelen vähän vähemmän...

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, voiko hankala käytös johtua ihan vain lapsen luonteesta eikä huonosta kasvatuksesta? Tiedän pari tapausta, joissa lapsi käyttäytyy todella haastavasti, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, mutta mitään vikaa en ole kasvatuksessa nähnyt. Ulkopuolisena on tietysti vaikea nähdä kaikkea, mutta ainakin lapsista pidetään huolta, heidän kanssaan käydään läpi, miksi jotain asiaa ei saa tehdä ja yritetään kehua hyvästä käytöksestä. Ei ole väkivaltaa, päihdeongelmaa tai muuta. Silti lapsi käyttäytyy jatkuvasti aivan järkyttävällä tavalla.

Kyllä näissä on usein taustalla neurologiset erityisvaikeudet. Kasvatuksella on tietysti roolinsa, ja vanhempien mallilla, mutta usein niitä ylikorostetaan. Näin ainakin mun mielestä.

Mä olin itse 15-18 vuotiaana mm. varaatamassa autoja, dokasin jatkuvasti niin, että muisti meni ja käyttäydyin mujtenkin itsetuhoisesti. Valehtelin vanhemmilleni lähes kaikesta enkä noudattanut kotiintuloaikoja. Yhdessä vaiheessa vietin 2kk Helsingissä silloisen poikaystävän alkoholistisedällä poikyatävän kanssa, vaikka asuin itse Lahdessa. Äiti koki olevansa kädetön kanssani ja kävin mm koulukuraattorilla, koulupsykologilla ja nuorisopsykologilla. Mulla oli jatkuvasti uusi poikaystävä tai useampi samaan aikaan. 17 vuotiaana sain kondylooman ja klamydian. 15 vuotiaana mut hakattiin, 16 vuotiaana raiskattiin. Eli olen olljt ongelmanuori.

Kuitenkin 17 vuotiaana aloin vähän muuttaa suuntaa, joskin päädyin avoliittoon väkivaltaisen miehen kanssa. 19 vuotiaana jätin hänet ja olin kovissa veloissa eksän pimittäessä laskujani ja ylittämässä luottoni kortillani.

20 vuotiaana tapasin miehen, joka toi esiin hyvät puoleni. Pääsin eroon veloista ja löysin tasapainon. Osa-aika töissä olin käynyt jo 2 vuotta ennen sitä ja samasta firmasta sain siirron toiseen kaupunkiin, johon muutin tämän miehen kanssa. Olin 8 vuotta samassa työssä (joskin vanhempainvapaalla välillä) ja nyt opiskelen lähihoitajaksi.

Olen siis nykyään kahden lapsen opiskeleva äiti. Mies on kiltti ja vakituisessa työssä ja suhteemme on tasapainoinen. Koulussa olen saanut vain kiitettäviä. Teen mll:n vapaaehtoistyötä ja elämä on muutenkin mallillaan. Aion opiskella sairaanhoitajaksi. Kukaan ei nykyään uskoisi, millainen olen nuorena ollut.

N27

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette, voiko hankala käytös johtua ihan vain lapsen luonteesta eikä huonosta kasvatuksesta? Tiedän pari tapausta, joissa lapsi käyttäytyy todella haastavasti, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, mutta mitään vikaa en ole kasvatuksessa nähnyt. Ulkopuolisena on tietysti vaikea nähdä kaikkea, mutta ainakin lapsista pidetään huolta, heidän kanssaan käydään läpi, miksi jotain asiaa ei saa tehdä ja yritetään kehua hyvästä käytöksestä. Ei ole väkivaltaa, päihdeongelmaa tai muuta. Silti lapsi käyttäytyy jatkuvasti aivan järkyttävällä tavalla.

Toki erilaisia persoonia on - osa on impulsiivisempia kuin toiset. Jotkut introvertteja, toiset ekstrovertteja - useimmat jotain siltä väliltä. Silti -jos ei ole mitään fyysistä poikkeamaa esim. aivoissa- jokainen ns. "normaali" lapsi oppii käyttäytymään asiallisesti. Olen kasvatustyössä itse ja huomannut aikain saatossa, että nykyään vanhemmat ovat lapsilleen enemmän kavereita kuin aikuisia. Saatetaan sanoa jotain, että "olepas nyt kiltisti" tai "Ei näin saa tehdä, koska..". Ja sitten omalla esimerkillä kuitenkin tehdään tyhjäksi puheet. Lapset imevät vanhempien käytöksestä pienimmätkin vaikutteet ihan sanojen painotuksista ja vivahde-eroista asti. Ipanat ovat mestareita siinä. Esimerkillä opettaminen ja oman (reilun) auktoriteetin säilyttäminen ovat ihan avainasemassa uutta ihmisen tainta kasvattaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluajoilta muistan muutamia tuollaisia. Ne on kaikki oikeastaan useimmiten oireita, eikä varsinaisesti syitä. Syynä oireilevaan käytökseen on usein perusturvattomuus lapsena, eli huono vanhemmuus.

Eräs äkkipikainen poika kiusasi muita ala-asteella. Yläasteella hän joutui erityisluokalle. Aloitti päihteidenkäytön ja sitä kautta tutustui ikäviin tyyppeihin, jotka varmistivat pohjalle joutumisen. Näin hänet nyt parikymmentä vuotta myöhemmin aamulla töihin mennessäni lakaisemassa tumppeja kaupungilla. Teki yhdyskuntapalvelua..

Toinen tapaus oli myös nuori poika. Ala-asteella todella reipas, kohtelias ja vähän villi. Yläasteella ei oikein osannut keskittyä tarpeeksi ja joutua hänkin tarkkikselle. Tarkkiksella tutustui muihin, jo "luovuttaneisiin" tyyppeihin ja taas astui huumeet kuvaan. Hänet haudattiin 24-vuotiaana.

Näihin pitäisi puuttua ja pyrkiä löytämään syyt sieltä taustalta. Ei vain peitellä tai hoitaa oireita. "Mikset nyt menisi muiden kanssa pelaamaan". Useimmiten apu on niin yksinkertainen kuin olla voi - ole enemmän läsnä lapsesi arjessa, äläkä vain anna viikkorahaa ja kanna ruokaa pöytään.

Sairaudet toki ovat asia erikseen.

Mitä mieltä olette, voiko hankala käytös johtua ihan vain lapsen luonteesta eikä huonosta kasvatuksesta? Tiedän pari tapausta, joissa lapsi käyttäytyy todella haastavasti, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, mutta mitään vikaa en ole kasvatuksessa nähnyt. Ulkopuolisena on tietysti vaikea nähdä kaikkea, mutta ainakin lapsista pidetään huolta, heidän kanssaan käydään läpi, miksi jotain asiaa ei saa tehdä ja yritetään kehua hyvästä käytöksestä. Ei ole väkivaltaa, päihdeongelmaa tai muuta. Silti lapsi käyttäytyy jatkuvasti aivan järkyttävällä tavalla.

Et sinä voi tietää miten asiat siellä kotona ovat, jos et ole 24/7 tarkkailemassa.

Minulla oli lapsuudessani monella tapaa hyvä perhe, harrastuksia, läsnäoloa jne. mutta myös hyväksikäyttöä. Oireilin tätä rajusti 10-25v. mm. päihteitä käyttämällä, valehtelemalla, käyttäytymällä itsetuhoisesti jne. Ulospäin näytin varmasti vain hankalalta, mutta kukaan ei tiennyt miten rikki sisäisesti olin.

Nykyään olen ihan kunnon töissä, 2 lasta ja rakastava aviomies, eikä minuun nyt tutustuva millään voi arvata menneisyyttäni kuin ehkä haaleista viiltelyarvista käsissäni. Mutta oli pitkän terapian ja pitkähermoisen kumppanin ansiota että olen nyt tässä, välillä kiitän luojaa että olen edes hengissä.

En väitä kaikilla oireilevilla lapsella olevan taustallaan välttämättä mitään näin rankkaa, mutta useimmiten kaikki ei varmaankaan ole siellä kotopuolessa ole hyvin jos lapsi käyttäytyy jatkuvasti hankalasti ja huonosti. Eikä sitä ulkopuolinen välttämättä millään huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluajoilta muistan muutamia tuollaisia. Ne on kaikki oikeastaan useimmiten oireita, eikä varsinaisesti syitä. Syynä oireilevaan käytökseen on usein perusturvattomuus lapsena, eli huono vanhemmuus.

Eräs äkkipikainen poika kiusasi muita ala-asteella. Yläasteella hän joutui erityisluokalle. Aloitti päihteidenkäytön ja sitä kautta tutustui ikäviin tyyppeihin, jotka varmistivat pohjalle joutumisen. Näin hänet nyt parikymmentä vuotta myöhemmin aamulla töihin mennessäni lakaisemassa tumppeja kaupungilla. Teki yhdyskuntapalvelua..

Toinen tapaus oli myös nuori poika. Ala-asteella todella reipas, kohtelias ja vähän villi. Yläasteella ei oikein osannut keskittyä tarpeeksi ja joutua hänkin tarkkikselle. Tarkkiksella tutustui muihin, jo "luovuttaneisiin" tyyppeihin ja taas astui huumeet kuvaan. Hänet haudattiin 24-vuotiaana.

Näihin pitäisi puuttua ja pyrkiä löytämään syyt sieltä taustalta. Ei vain peitellä tai hoitaa oireita. "Mikset nyt menisi muiden kanssa pelaamaan". Useimmiten apu on niin yksinkertainen kuin olla voi - ole enemmän läsnä lapsesi arjessa, äläkä vain anna viikkorahaa ja kanna ruokaa pöytään.

Sairaudet toki ovat asia erikseen.

Mitä mieltä olette, voiko hankala käytös johtua ihan vain lapsen luonteesta eikä huonosta kasvatuksesta? Tiedän pari tapausta, joissa lapsi käyttäytyy todella haastavasti, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, mutta mitään vikaa en ole kasvatuksessa nähnyt. Ulkopuolisena on tietysti vaikea nähdä kaikkea, mutta ainakin lapsista pidetään huolta, heidän kanssaan käydään läpi, miksi jotain asiaa ei saa tehdä ja yritetään kehua hyvästä käytöksestä. Ei ole väkivaltaa, päihdeongelmaa tai muuta. Silti lapsi käyttäytyy jatkuvasti aivan järkyttävällä tavalla.

Et sinä voi tietää miten asiat siellä kotona ovat, jos et ole 24/7 tarkkailemassa.

Minulla oli lapsuudessani monella tapaa hyvä perhe, harrastuksia, läsnäoloa jne. mutta myös hyväksikäyttöä. Oireilin tätä rajusti 10-25v. mm. päihteitä käyttämällä, valehtelemalla, käyttäytymällä itsetuhoisesti jne. Ulospäin näytin varmasti vain hankalalta, mutta kukaan ei tiennyt miten rikki sisäisesti olin.

Nykyään olen ihan kunnon töissä, 2 lasta ja rakastava aviomies, eikä minuun nyt tutustuva millään voi arvata menneisyyttäni kuin ehkä haaleista viiltelyarvista käsissäni. Mutta oli pitkän terapian ja pitkähermoisen kumppanin ansiota että olen nyt tässä, välillä kiitän luojaa että olen edes hengissä.

En väitä kaikilla oireilevilla lapsella olevan taustallaan välttämättä mitään näin rankkaa, mutta useimmiten kaikki ei varmaankaan ole siellä kotopuolessa ole hyvin jos lapsi käyttäytyy jatkuvasti hankalasti ja huonosti. Eikä sitä ulkopuolinen välttämättä millään huomaa.

No sanotaanko näin, että olen ollut erään perheen arjessa mukana jo kauan, siis ihan heidän kotonaan, enkä ole nähnyt mitään merkkejä, että vanhemmat laiminlöisivät kasvatusta tai olisi jotain muuta ongelmaa. Joku veikkasi, että vanhemmat ovat enemmän kavereita kuin vanhempia, niin tämäkään ei pidä paikkansa, lapsia kyllä komennetaan tiukasti. Olen itsekin ennen ajatellut, että hankalilla lapsilla on aina kotona jotain ongelmaa, mutta tämä on kyllä pakottanut miettimään asiaa uudelta kantilta.

Isoveli aloitti minun kiusaamiseni 12-13 ikäisenä, oli myös koulukiusaaja 14-15 vuotiaana, lempihuvinaan älyllisesti heikkolahjaisen koulukaverin rääkkäys osana kaveripiirin vapaa-ajanviettoa, tätä jouduin joskus todistamaan. Sitten lukiossa sekoili päihteiden kanssa ja vielä 20 v. iässä hänellä oli reppana koulukaveri jota myös tavallaan kiusasi ja joskus löikin päissään. Myös minut yritti kerran hakata humalapäissään, henkinen väkivalta oli jatkuvaa pitkälle aikuisuuteen. Järkyttävän kontrolloiva ja muita syyllistävä luonne joka on omasta mielestään aina oikeassa, lopulta opiskeli lähihoitajaksi. 

Pelattiin aikoinaan samassa jäkisjoukkueessa oltiin 17vuotiaita tää kaveri kilahti yhessä pelissä katko toisen solisluun ja oli viel menos pukukoppiin vetää turpiin ku toinen jätkä käsi poikki. Myöhemmin facebookin kautta sain tietää että tää kyseinen kaveri on tosi menestyvä tyyppi isossa firmassa korkeassa asemassa palkka ehkä 9000e/kk. Kyllä hämmennyin suuresti kun ajattelin aikaisemmin että ei oo kaveria järjellä siunattu.

Vierailija kirjoitti:

Isoveli aloitti minun kiusaamiseni 12-13 ikäisenä, oli myös koulukiusaaja 14-15 vuotiaana, lempihuvinaan älyllisesti heikkolahjaisen koulukaverin rääkkäys osana kaveripiirin vapaa-ajanviettoa, tätä jouduin joskus todistamaan. Sitten lukiossa sekoili päihteiden kanssa ja vielä 20 v. iässä hänellä oli reppana koulukaveri jota myös tavallaan kiusasi ja joskus löikin päissään. Myös minut yritti kerran hakata humalapäissään, henkinen väkivalta oli jatkuvaa pitkälle aikuisuuteen. Järkyttävän kontrolloiva ja muita syyllistävä luonne joka on omasta mielestään aina oikeassa, lopulta opiskeli lähihoitajaksi. 

Miten sinä pärjäsit? Puuttuivatko vanhempanne siihen että veljesi kiusasi sinua? Olen vähän huolissani kun tiedän vastaavan tapauksen jossa lapsi kiusaa jatkuvasti pikkusisarustaan, että miten tämä pienempi tulee elämässään pärjäämään kun joutuu jatkuvasti omassa kodissaan kiusaamisen ja väkivaltaisten purkauksien kohteeksi.

Menestyviä.

Iltatähtiserkkuni oli hyvin vaatelias pikkulapsi, sai raivokohtauksia, kun ei saanut mitä halusi, älykäs kuistenkin ja koulussa rauhoittui. Nyt on sairaanhoitaja ja hyvä äiti kahdelle lapselleen, auttavainen ja rauhallinen ihminen.

Siskonpoika ylivilkas purkkihullu (keräsi jatkuvasti tölkkejä joita vei kauppaan). Varasti karkkia. Lukihäiriö.

Nyt vajaa 40-vuotiaana myi juuri firmansa, sai 600 miljoonaa. Asuu ulkomailla 13 miljoonan kämpässä. Hiljainen luonne.

Vierailija kirjoitti:

Menestyviä.

Ei välttämättä. Olen seurannut yhtä poikaa vauvasta. Lapsena kiihtyi nollasta sataan hetkessä pienistäkin syistä. Oli levoton, ei pysynyt paikallaan, aina liikkeellä. Myöhemmin koulut jäi kesken, yritti useampaa mutta aina tuli jotain miksi piti lopettaa ja uutta tilalle. Tekee hanttihommia, tyttöystävät ja vuokrakämpät vaihtuvat. Äitinsä oli aina sitä mieltä, että poika on täydellinen, niinpä ei ole koskaan tutkittu eikä apua saanut, minusta ihan pikkupojasta oli ADHD (silloin puhuttiin MBD) oireet hyvin selvät. No, jospa joskus itse havahtuu oireisiin ja hakee apua.

Kohtuu läheltä olen seurannut kahden "hankalan lapsen" polkuja. Siis lapsuusajan kavereita, molempien kanssa etäännyttiin ala-asteen loppuvuosina. Kumpikin oli koulukiusaaja ja molemmilla alkoholi tuli kuvioihin tosi aikaisin. Menivät miten tykkäsivät, valehtelivat ja saattoivat hakata jonkun esim, koska sen ruma villapaita ärsytti...

Toinen oli oli yksi kolmesta lapsesta ja muut olleet ihan "normaaleja". Hän eli lyhyen, viinan/lääkkeidenhuuruisen ja väkivaltaisen elämän ja menehtyi alle 30v. Ilmeisesti itsemurha, saattoi toki olla ihan liikenneonnettomuuskin, mutta se jää kyllä ikuiseksi arvoitukseksi.

Toisella meni lujaa siihen asti, että laitettiin sijaisperheeseen toiselle paikkakunnalle 16vuotiaana. Lintsasi koulusta, otti huutokilpailun opettajan kanssa ja karkasi omille teilleen pariksi viikoksi. Tämän jälkeen lähti sinne sijaisperheeseen... Nähtiin uudestaan vasta vuoden päästä ja tämä oli ihan eri ihminen :o Nyt ollaan edelleen kavereita ja asutaan naapureina :D Elää ihan superkeskivertoelämää: kaksi lasta, okt, ok työpaikka ja jopa se hemmetin kultainennoutaja 😂 Tekee vapaaehtoistyötä haastavien nuorten parissa (mm. on sellainen kaveripalvelun tyyppi)

Hällä oman kodin "kasvatusmetodit" oli aika arveluttavia eli järjettömän kova kuri ja tukkapöllyä/luunappeja/läpsimistä käytettiin tyyliin päivittäin eikä edes yritetty perusteella sääntöjä muulla kuin "teet näin, koska käsken tai saat nyrkistä". Kun ei halunnut mennä kotiin, oli hengaili kaupungilla öitä ja ajautui huonoon seuraan siellä (kun ei ollut ainoa, joka ei uskaltanut mennä kotiin. Sielläpä sitten väkivallalla kasvatetut ja/tai rajattomat nuoret hengasi porukassa kivasti.... kaikki tajuaa, että huono homma.)