Lue keskustelun säännöt.
Köyhyysrajan alapuolella elämisestä.
28.03.2006 |
Maikkarin uutissivuilla on juttu siitä, kuinka joka kymmenes lapsi, Suomessa 100 000 lasta elää köyhyysrajan alapuolella. Kuinka lasten elämän määrittää vanhempien varallisuus, kun esimerkiksi lukioon ei voi mennä, kun vanhemmalla ei ole varaa lukion kirjoihin. Niistä tuli taas taannoin dokumentti, kuinka sairasta on, että joka vuosii ilmestyy uudet, pakolliset kirjat, eikä vanhoja voi enää käyttää, vaikka erona saattaa olla pari kuvaa tai muutama lause. Ja kustannukset ovat valtavat. Ja kuinka lapset eivät voi esim. harrastaa mitä haluaisivat, eivät sitä mikä kiinnostaa, eikä uusia vaatteita ole kuten kavereilla.
Köyhyysrajan alle joutumiseen on muutama syy: työttömyys, opiskelu, suuri lapsimäärä, yksinhuoltajuus. Yhdestä näistä voi kahden vanhemman perhe vielä selvitä, mutta usea kuormittaa liikaa. Yksinhuoltajalle riittää yksikin noista köyhyysloukkuun putoamiseksi.
Toimeentulotuki on jutun mukaan riittämätön, heidän minimisummallaan ollaan selvästi köyhyysrajan alla.
Alle 11 euroa päivä/lapsi/henkilö on se raja. Joo. Meillä on kolmelle hengelle 10 euroa päivä, joskus 5 euroa, jos suuria menoja, kuten lääkkeet. Lapset ovat teini-ikäisiä, toinen omistaa tasan yhdet housut, toinen kahdet. Teinille kun ei enää voi ostaa kirpparilta mitä tahansa vaatteita, vaan kehdatakseen käydä koulussa, on oltava edes yhdet kunnon kamppeet. No, tällä on haluamansa 90e housut, mutta ne ovat ainoat, ja niihin nipistettiin rahaa pitkään. Minulla on myös yhdet farkut, nekin kirpparilta, kun 2 entiset hajosivat. Lapseni on fiksuja ja pärjäävät koulussa hyvin, ja mua oikeasti HIRVITTÄÄ, kun heidän pitäisi mennä lukioon. Jo näillä tuloilla, saati, kun lapsilisät loppuvat kun lapsi täyttää 17.
Olen pienipalkkaisessa työssä, ja tulomme ovat tasan sossun minimitoimeentulo. Vittu että vituttaa välillä, oikeasti. Kuun lopussa maksetaan vuokra, puhelinlasku, nettilasku (kaikilla saldorajat, nettiä tosiaan tarvitsevat koululaisetkin nykymaailmassa), ostetaan lääkkeet ja shampoot, sitten kituutetaan elatustukipäivään ja
siitä lapsilisiin.
Kun tietää, että on 2 vanhemman hyvätuloisia perheitä, joissa lapset saavat vaihtovaatteet kaupasta kun tarvitsevat tai muuten vain, teinit voivat käydä elokuvissa kavereiden kanssa (on oikeasti noloa lapselle, kun hyväsydämiset kaverit maksavat leffan, kun multa ei ole varaa irrottaa kymppiä), ostetaan kaupasta sitä ruokaa mitä halutaan syödä, eikä sitä mihin on rahaa, joissa lapsi voidaan palkita koulutyöstä vaikka yhteisellä lomamatkalla, joissa ne lukionkirjat on varaa ostaa, joissa on varaa asua asunnossa jossa nuorilla on OMAT HUONEET. niin kun tuon KOKO VITUN AJAN TIETÄÄ, ja lapset eivät valita kun tietävät että rahaa mihinkään EI OLE, niin oikeasti katkeroittaa välillä. Etenkin, jos jäävät ilman koulutusta ja päätyvät yhtä köyhiksi pätkätyö-duunareiksi, vain siksi, kun äidillä ei ole rahaa. Mä pilaan lasteni elämän olemalla köyhä. Eikä sossua, eikä mitään eikä ketään kiinnosta, kun onhan meillä laskennallinen minimitoimeentulo. Vitun minimi.
Kommentit (54)
Sen ei just tarvi mennä niin että hekin jäävät kouluttamatta jne. ottavat lainaa. Elämä on epäreilua joillekin. Mutta sillä he pääsevät eteenpäin. He maksavat sitten työtuloista lainan pois. Monilla on nykyään asunto ym. lainaa vaikka muille jakaa. Et yhen pienen opintolainan maksu takaisin on pikkujuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole 17 vuotta täytettyäni saanut pennin hyrrää vanhemmiltani, en edes pyytänyt. Kävin kyllä lukion ja ostin kaikki vaadittavat kirjat, vihot, kynät, abiverkkarit yms ja tietysti vaatteita itselleni ja kävin juhlimassa. Kävin koko lukioajan töissä hampurilaisravintolassa. Kyllä niillä rahoilla ihan hyvin eli kun sai asua kotona ilmaiseksi.
Isäni jäi työttömäksi, ja velat painoi silti päälle...
Äitini oli pienipalkkainen kunnan perhepäivähoitaja. Ainoa vaihtoehto oli että me molemmat siskoni kanssa menimme ansiotyöhön päivälukion rinnalla. Ja silloin lukio oli pakko käydä siinä kolmessa vuodessa...
No, olin noin 2-3 iltaa (klo 16.15-20.30) töissä arkisin, ja lisäksi launtaisin kokopäivän (siis 8 tuntia) kaupan leipä/juusto/lihatiskillä myyjänä ja kassana (pieni kauppa jossa tehtiin sitä työtä missä tarvittiin apua).
Oli ihanaa saada omaa rahaa, itse maksoin KAIKEN, vaatteet, kampaajalla käynnit, meikit, bussiliput, koulutarvikkeet ja kirjat, harrastukset, ja muut menot (mm. vanhojen tassien pukuvuokrat ja kampaukset jne).
Muistan kyllä, että lukio aikana aina väsytti ja nukutti, kun sitten kokeisiin luettiin yöllä, kun piti käydä töissä ja päivisin koulussa. Hyvin silti koulussa pärjäsin, ja sitkeydellä jaksettiin siskon kanssa.
Ja kun perheessä oli tiukkaa, niin annettiin vanhemmille rahaa, mm. muistan kuinka kerran annoin äidille koko hiihtoloma-palkkani (siis olin koko loman töissä), kun oli taloudellisesti tiukkaa perheessä. Oli vaan ihanaa tietää, että itse pystyi auttamaan, ja olihan tuo ihan tasapuolistakin, kun en maksanut kuitenkaan asumisestani ja ruuasta vanhemmilleni mitään.
kolmen lapsen yh, osapäivätyötön. Lapset vielä pieniä, mutta tulevaisuus kyllä pelottaa.
ei sinun köyhyytesi pilaa lastesi tulevaisuutta, ellet opeta asennevammaa lapsillesi... Siis sitä, että heillä olisi jotenkin huonommat mahikset menestyä elämässä, vain koska olivat köyhästä perheestä!!!!
Suomessa jokainen joka haluaa, voi saada koulutusta omasta tai perheen varallisuudesta riippumatta!!! Köyhyydellä ei ole mitään tekemistä siinäsuhteessa menestymisen kanssa!
Miksei lukio-ikäinen lapsesi voi itse jo mennä tienaamaan niitä kirja- ja vaate- ja harrastusrahojaan? Niin ovat muutkin köyhien perheiden lapset tehneet maailman sivu...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse perheestä, jossa ei ollut koskaan ylimääräistä rahaa. Meillä ei ollut edes hedelmiä ja serkuilta Helsingistä saadut vanhat vaatteet oli tosi mahtava juttu. Minulla ei ollut mitään harrastuksia. Minä sain ekan oman pyörän yläasteella. Suurin syy tähän kaikkeen oli etenkin isäni kyvyttömyys kunnolliseen taloudenpitoon: kaikki meni mitä tulikin. Liki joka vuosi piti vaihtaa autoa, oli tosi kalliita harrastuksia kuten ravihevosia, isä matkusti paljon jne. Pääasia taisi olla, että ulospäin näytti hyvältä. Sama linja hänellä jatkuu edelleen vielä vajaa 70-vuotiaanakin: koko eläke menee matkusteluun ja harrastuksiin. Jos äitini ei omistaisi heidän kotiaan, olisi sekin varmaan mennyt jo ajat sitten pankille. Onpa isänikin arvostellut minua rahan ahneeksi, kun kuulemma vaan koko ajan haalin lisää enkä kuluta kuten hän.
Itse olen oppinut tästä sen, ettö olen todella tarkka rahan kanssa. Työkaverit naureskelevat pihiksi. Olen kyllä hankkinut hyvän koulutuksen ja samat tarkat asenteet rahaan omaavan miehenkin. En koskaan vitkuta laskujen maksua yli eräpäivän, emme osta mitään osamaksulla emmekä maksa Visalla muuta kuin jotain nettivarauksia. Meillä ei tupakoida, ei kuuluta kirjakerhoihin jne. Sitävastoin sijoitetaan ainoastaan laatuun ja kiinteään ja säästetään joka kuukausi rahastoihin. Kaikella tällä pyritään siihen, että lapsille olisi antaa monipuolisempi lapsuus ja nuoruus mitä itse olemme eläneet.
Nim. ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot
Mihin se nuori omaa aikaa tarvitsee tai kavereita jos on köyhä? Eihän se oo ihmisen lapsi ollenkaan.
Onneksi köyhien lapset on aina terveitä ja työteliäitä. Niillä ei ole oppimisvaikeuksia eikä ne tartte erityistukea. Ne on niin köyhiä, että niillä ei oo varaa siihenkään! Kaikki onnistuu elämässä kerralla eikö niin ja on helppoo, köyhällä varsinkin.
tsiisus...
Pistä ap pikkuhiljaa koulutusrahoja säästöön, mutta älä vaadi lapsias elättään itseensä teineinä. Teinien tienestit on lisä ja kuuluvat heille itselleen jos kerran haluavat tienata, mutta kyllä vaatteiden, kirjojen ym rahat täytyy irrota vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin aloitin työt jo yläasteella ja vieläpä maatalouslomittajana. Niillä ansioilla maksoin koko lukion kulut, hankin ajokortin ja tein muutaman etelän lomankin.
Kyllä töitä on, kun vaan viitsii tehdä!
Kyllä töitä on, kun vaan viitsii tehdä!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lastesi todellakaan tarvitse eikä kannatakaan luopua lukiosta varattomuuden takia. Minulla oli lukiossa useita ystäviä, jotka muuttivat (kuten itse asiassa itsekin muutin) vieraaseen isoon kaupunkiin opintoja suorittamaan ja joutuivat pärjäämään OMILLAAN.
Minä en vanhempien näennäisten tulojen jälkeen saanut juuri opintorahaa; vanhemmilla oli onneksi jonkin verran mahdollisuus auttaa lukiovaiheessakin ostamalla kirjoja ja vaatteita. Päivittäiseen elämään (ruokaan, bussilippuihin, pesuaineisiin ym. perusjuttuihin) minulla oli lukioaikana käytössä 500 markkaa/kuukausi, ja sillä piti pärjätä lukuunottamatta siis noita isompia ostoksia. Söin makaronia ja ketsuppia, kävin kotona 40 km päässä pesemässä pyykkiä kun ei ollut pesukonetta jne., mutta lukioaika oli mahtavaa!
Kavereina oli tosiaan niitäkin, joiden vanhemmilla ei ollut antaa mitään, ei edes apua kirjoihin ja vaatteisiin, vuokrasta puhumattakaan. He kävivät kesäisin töissä ja säästivät tienestit koko loppu vuodeksi tai tekivät opintojen ohella töitä pikaruokapaikoissa, siivoojina, puhelinmyyjinä yms. Pärjäsivät kyllä. Tästä ei niin kovin monta vuotta ole, joten pärjää varmasti edelleen.
Lapsesi oppivat paljon enemmän elämästä ja työnteosta kuin ne, jotka ovat aina saaneet kaiken helposti. Uskon, että he lopulta juuri sen ansioista menestyvät oikein hyvin. Yliopistossa on jo ihan yleistä, etteivät vanhemmat tue, ja opiskelijat sinnittelevät opintorahalla, lainalla ja työskentelemällä opintojen ohessa.
Mikäli tilanne on kuten hän sen itse kuvailee. Tyhjästä on paha nyhjästä...
Kysymyksiä ap:lle: Haluavatko lapsesi mennä lukioon? En tiedä, mutta mietiskelin tässä ammattikoulutusta... Pitääkö siellä ostaa kirjoja? Ei ehkä niin paljoa? Tiedän joitakin ammattialoja, joista tienaa aika mukavasti, vaikka onkin " vain" toisen asteen koulutus pohjalla. Että ei se lukio autuaaksi tee...
Ja mitä niihin oppikirjoihin tulee, niin ei joka vuosi tule uusia kirjoja. Nyt juuri on uusittu opetussuunnitelma ja sen vuoksi kirjojakin on uudistettu. Sen sijaan seuraavien vuosien ajan kirjoissa varmaan pysyvät samat aiheet ja näin ollen edellisvuoden kirja (vanha painos) käy vielä useamman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei sitä oikeaa työtä todellakaan ole helppo löytää, vaikka olisi hyvä koulutuskin. Mutta pienet pitää olla menotkin. En ymmärrä, miksi jakuvasti pitäisi ostaa jotain tyylikästä. Kai se on luonteesta kiinni. Ja toisaalta, kun tiedän nykyään mulla olisi varaa ostaa kallistakin, niin jotenkin en edes sellaisia kaipaa. Meille ei tule lehtiä, ei polteta, ei alkoholia, ei televisiota, ei kirjakerhoja, ei kosmetiikkaa, ei kalliita vaatteita, ei uusia harrastusvälineitä. Harrastuksena liikunta, laulaminen ja kasvien kasvattaminen puutarhassa. Varaa olisi kalliimpaankin elämään, mutta jotenkin en osaa edes kaivata noita edellä mainittuja asioita. En halua vähätellä ap tilannettasi. Toki raha helpottaa elämää ja antaa tiettyä turvallisuuden tunnetta.
lukio-ikäisellä nuorella aikuisella, ei ole rahaa käydä lukiota siksi, että vanhemmat eivät voi maksaa lukiosta aiheutuvia kuluja, niin nuori itse menee ansaitsemaan niitä rahoja! Ja siis itse olen omilla rahoillani kouluttanut!
Turha jäädä itkemään ja säälittelemään kohtaloaan, että ei voi opiskella kun mutsilla ei ole rahaa...
Jokainen omatoiminen ja reipas nuori hankkii ne rahat itse!. Piste.
Valitettavasti tämä maailma, ei ole tasapuolinen paikka. Jotkut on rikkaampia, ja jotkut on köyhempiä kuin toiset.
Olen oppinut vanhempieni köyhyydestä omatoimiseksi. Olin ensimmäisessä kesätyössäni jo 14-vuotiaana (yhen kuukauden koska olin niin nuori), ja siitä lähtien joka kesä hankin ITSE oman kesätyöpaikkani ja rahani. Seitsemäntoistavuotiaasta saakka olen ollut töissä (opintojen ohella myös), ja nyt asun omassa omistusasunnossa, minulla on rahaa säästössä yllin kyllin, kaunis asuinto, kiva auto, ja hyvä työpaikka ja arvostettu ammatti !
Mm. kun aloin valmistua omalle allalleni, niin hain ekaa " kunnon, oman alani kesätyötä" yli kahteen sataan työpaikkaan. Ja sainkin erittäin hyvinpalkatun, hyvämaineiselta työnantajalta kesätyöpaikan! Ei siksi, että onnisti, vaan siksi että jaksoin ahkeroida kesätyönhaussa.
Siksi en yhtään sääli, näitä pullamössö teinejä, jotka valittaa rahapulaa, kun mutsilta ei irtoo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin olen ollut välillä epätoivon syövereissä, mutta jollain kumman keinolla sitä selviää kuukaudesta toiseen. Välillä ottaa päähän kyllä niin vietävästi.
Sinä kasvatat kuitenkin lapsia jotka ymmärtävät rahan arvon. Sinun lapsistasi ei tule itsekkäitä, vinkuvia, kaikkimullehetinyt, pilalle hemmoteltuja kakaroita.
Tämä nyt menee hiukka yksityiskohtaisemmaksi, mutta saattaa auttaa lukiomietteiden suhteen - nimittäin lukion kirjoista sen verran, että niitä ei tosiaankaan kaikkia tarvitse ostaa uusina! Just nää mainitsemani omillaan pärjäämään joutuneet lukiokaverit (ja jälleen, minä myös, vaikkei tilanne ihan niin huono ollut) olivat tosi taitavia kirjojen uutena oston välttelijöitä:)
Lukion kirjoja voi
- lainata kirjastosta (ainakin Helsingissä)
- ostaa käytettynä, lukioiden ilmoitustauluilla on yleensä paljon ilmoituksia jaksojen vaihtuessa
- myydä käytön jälkeen eteenpäin toisille tarvitsijoille, jolloin ainakin osan rahasta saa takaisin (myös käytettyjä kirjoja)
- joskus myös lainata opiskelukavereilta, jotka haluavat säilyttää kirjansa yo-kirjoituksia varten
- hätätapauksessa kopioida osin (laitonta tietysti, mutta yliopistossa monesti jopa pakollista, kun kirjoja ei vaan löydy mistään).
En usko esim. yhden ystäväni käyttäneen kovinkaan montaa euroa (silloin tietysti markkaa) lukiokirjojen hankintaan noilla metodeilla:)
Ylppäreitä varten olisi tietysti hyvä, että olisi sitten kirjoja, joista kerrata asiat - siksi tärkeimpiä opuksia ei tietenkään kannata välttämättä laittaa kiertoon heti kurssin jälkeen.
Siivousalan töitä taatusti saa, esim. iltasiivousta on vaikkapa Mol:lin sivuilla pilvin pimein...Joko sun nuoret on hakeneet kesätöitä? Ilmoituksia vaan kauppojen tauluille, että lapsenvahti tarjolla yms.
Olen itsekin elänyt minimi toimeentulolla useamman vuoden, mutta aina rahat riitti ruokaan ja vaatteisiin sekä laskuihin. Toisinaan oli tiukkaa, mutta mihinkään velkakierteeseen en joutunut.
Sisulla olen opiskellut ja pikkuhiljaa rakentanut taloudellisesti vakaamman elämän. Ja olen perheellinen.
taitaa ottaa koville nämä muut, jotka ovat itse tienanneet rahansa nuorena, eikä vain odottaneet että fatta tai mutsi maksaa
Olen aika lailla samoilla linjoilla kuin monet muutkin tässä ketjussa.
Ymmärrän todella sen, että ottaa päähän se, että joutuu joka asiassa pihistämään. Minulla oli samanlainen lapsuus, yksinhuoltajaäiti valtion virassa pienipalkkaisena sihteerinä, perheessä myös pikkuveli ja isä juoppo jolta ei tippunut penniäkään elatusapua. Ollaan monta kertaa äidin kanssa juteltu kuinka tiukkaa silloin oli.
Kun rahaa ei kerta kaikkiaan ollut, niin menin sitten 9 luokalla kauppaan iltatöihin ja siitä se työura lähti. Töistä huolimatta menestyin hyvin koulussa ja oli sitä aikaa kavereillekin. Olin töissä myös koko lukioajan, mm. kaupan myyjänä, siivoojana ja mainosten jakajana. Olin myös niin onnekas, että sain joka kesä kesätöitä (lähinnä noiden iltatöiden ansiosta, ei todellakaan suhteilla). Ostin itse kirjani ja vaatteeni, jolloin äidillä riitti toki enemmän rahaa veljeä ja itseään varten.
Mielestäni työnteko ei todellakaan häirinnyt koulunkäyntiä (kirjoitin 6 laudaturia) ja näin jälkikäteen ajatellen sain paljon sellaista kokemusta, josta on myöhemmin ollut hyötyä. Olen myös oppinut arvostamaan kaikenlaista työtä, mutta toisaalta esim. siivoojan työ motivoi minua opiskelemaan (nyt olen DI ja hyväpalkkaisessa työssä).
Ehdottaisinkin AP:lle omiin kokemuksiini perustuen, että mikäli vain mahdollista, niin hän koettaisi kannustaa lapsiaan työntekoon koulun ohessa. Samalla kannattaisi myös miettiä olisiko AP:llä itsellään mitään mahdollisuuksia saada paremmin palkattua työtä.
Vaikka hakijoissa olisi ollut saman firman työntekijä toiselta paikkakunnalta niin hommat meni pomon sukulaiselle jolla ei ollut mitään käsitystä koko hommasta.
Maaseudulla ainakin näin. Työmarkkinatuella saa sitten kyllä tehdä kunnalle hommia niin paljon kuin sielu sietää.
tulot ovat jääneet 150e jälkeen kun niitä ei ole kunnolla tarkistettu vuosiin ja siksipä suomalainen köyhä jää tuon 150e jälkeen Euroopan yleisestä köyhyyskeskiarvosta. Eli meidän köyhät on eurooppalaisittain tosi köyhiä.
Halua ei varmaan ole korjata tuota 150e rakoa, koska se tarkoittaisi sitä että opintotukia pitäisi joko nostaa 150e/kk tai nostaa opiskelijoille tarjottavaa lainanmäärää 450e/kk