Masentuneen tukeminen

Läheiseni on masentunut. Nukkuu pitkälle päivään eikä osaa tehdä yksinkertaisia päätöksiä.

Meillä on perheyritys, jonka töistä hän onnistuu luistamaan. Asiat kaatuvat minun ja muiden niskaan. Nukkuu huonosti ja analysoi kaikkia vuosi kausia vanhoja tapahtumia.

Haluaisin vain sanoa, että ryhdistäydy. Näin ei ohjeistusten mukaan saa sanoa. Haluaisin sanoa, ettei muillakaan ole aina niin helppoa, mutta silti pitää jaksaa hoitaa asiat ja tsempata. Näin ei saa sanoa. Haluaisin sanoa, että pitää olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat eikä analysoida vanhoja asioista ja ryteä niissä. Kaikilla varmasti on ikäviä kokemuksia, mutta ei niitä voi loputtomiin muistella, analysoida ja itkeä. Tiedän, näin ei todellakaan saa sanoa.

Minusta vaan tuntuu niin epäreilulta, että masentunut kaataa hommat muiden niskaan.
Yritän kuunnella ja tuen terapiakäynneissä. En siis sano edellä mainittuja ajatuksia ääneen. En vaan jaksa ulinaa. Kyllä ihminen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Anteeksi purkautumiseni. Kertokaa masentuneet, siitä parantuneet ja läheiset, miten siitä masennuksesta noustaan? Onko läheisen rooli vaan kuunnella ja ymmärtää?