Olenko psykopaatti tai jotenkin muuten sairas?
Mua ei juurikaan hetkauta esimerkiksi tuo 5-vuotias joka meinasi hukkua, siis se video. Ei siis ahdistanut tai surettanut, lähinnä mietin että miltähän mahtoi lapsesta tuntua ja mitä hän ajatteli. Mutta, jos näen vaikka jonkun videon, missä eläin on hätää kärsimässä, ahdistun ja saatan vaikka itkeä. Näin kerran nuorempana esimerkiksi netissä sellaisen videon, jossa eläimiä rääkättiin, en edes pysty kirjoittamaan miten, ja se ahdistaa mua vieläkin.
Olenko siis sairas? Tarkennettakoon vielä, että en toivo kyseiselle melkein hukkuneelle pojalle mitään pahaa, hienoa että hän selvisi. Itse videon katsominen ei vaan tuntunut kurjalta, miltä se ilmeisen monesta muusta tuntui.
Kommentit (5)
Ehkä se olisi tuntunut enemmän jos et olisi jo ennen videon katsomista tiennyt pojan selviävän?
No et ole psykopaatti. Jos näkisit ihmistä kidutettavan, varmasti herättäisi sinussa tunteita siinä missä eläinrääkkäyskin. Aika monilla eläimet aiheuttavat suurempaa empatiaa kuin ihmiset mutta ei se psykopaattia tee.
Olen samanlainen kuin sinä, ap. Ihmisten kärsimys ei juurikaan hetkauta ajatuksena, eläinten kylläkin. Ja tosiaan minua ahdistaa vieläkin jotkut eläinrääkkäysjutut mitä olen esim. lukenut lehdestä 10 vuotta sitten. Itse olettaisin tämän johtuvan siitä, että minulla itselläni on traumataustaa lapsuudesta. Suuntaan empatiani eläimiin, koska indentifioin niiden voimattomuuden kanssa. Mutta koska olen jollain tavalla sisäistänyt ajatuksen itsestäni iljettävänä ja heikkona lapsuuden aikaisen voimattomuuden takia, en osaa samalla tavalla sympatioida ja eläytyä lapsen hätään. Koska en itse saanut lapsena sääliä, en suuntaa sitä samalla tavalla muihinkaan lapsiin, vaan joku osa minusta tuntuu ajattelevan, että on ollut lapsen omalla vastuulla että jokin paha asia on päässyt tapahtumaan. Itsehän oppisin jo hyvin nuorena välttelemään erilaisia vaarallisia tilanteita.
Onko sinullakin ap sattumoisin traumaattista taustaa?
Olet normaali. Ihminen yleensä projisoi asioihin omia tunteitaan ja ajatuksiaan ja elämäntilannettaan. Ei minua hetkauttanut mitenkään "herrajjumala" -tapaan esimerkiksi Imatran ampumistapaus, vaikka asun ihan naapurikaupungissa. Olin vain, että oho ja vähän ihmettelin ihmisten reaktiota. Toki olen pahoillani uhrien ja omaisten puolesta, on eri asia naureskella tai olla välittämättä.
En myöskään ymmärrä kynttilöiden viemistä turmapaikoille. Joku psykologihan sanoi, että se nostaa ihmisten omat käsittelemättömät asiat pintaan ja siksi toimivat niin kuin toimivat.
Oletko vegaani?