Rehellisesti, mitä ajattelet, kun jonkun lapsen kotiin ei saa ikinä mennä leikkimään?

No jos kiellon taustalla on terveydellinen syy tai vuorotyö tai vastaava, niin toivoisin että siitä kerrottaisiin. Silloin ymmärtäisin asian ilman muuta, ja lapselleen voisi sen ikätaso huomioiden selittää. Ei yksityiskohtia tarvi repostella, mutta sanoa vaikka, että kyläilemään ei sovi pahan allergian vuoksi, niinkin joku jo kirjoitinkin. Avoimuus lisää ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

No jos kiellon taustalla on terveydellinen syy tai vuorotyö tai vastaava, niin toivoisin että siitä kerrottaisiin. Silloin ymmärtäisin asian ilman muuta, ja lapselleen voisi sen ikätaso huomioiden selittää. Ei yksityiskohtia tarvi repostella, mutta sanoa vaikka, että kyläilemään ei sovi pahan allergian vuoksi, niinkin joku jo kirjoitinkin. Avoimuus lisää ymmärrystä.

Suokaa anteeksi luurin ikioma oikoluku...

Kaverit saa tulla aina meille, mikäli ollaan terveitä.

Kieltämättä ärsyttää kun oma lapsi menee kauemmaksi kavereille, joiden luokse ei saa ikinä mennä sisälle. Etenkin jos on huono ilma.

Ja meillä ei ole lemmikkejä, lapsi ei käytä hajuvettä ja pesuaineetkin on hajuttomia. Ruoan kerjuukin on kielletty ja lapset leikkivät tietääkseni aina keskenään (eivät roiku vanhemmissa). En tiedä sitten mikä syy on. Molemmat kaverit saa tietenkin tulla meille ja tarjoan aina välipalan. Ruoankin jos ovat ruoka-aikaan meillä.

Onneksi omalla lapsella on muitakin kavereita. Vuorotyön ja pikkusisarusten päiväunien takia toivoisi muiltakin vanhemmilta vastavuoroisuutta, mikäli se on mahdollista.

Lapsen kaverina on "riehakas" Jani-Petteri joka rikkoo leluja, syö jääkaapista ruuat ja sotkee. Lapselta on kielletty kavereiden tuominen kotiin koska yksi ei osaa käyttäytyä. Valitettavasti huonosti käyttäytyvä lapsi leimaantuisi ja loukkaantuisi jos kielto koskisi vain häntä. Huonosti käyttäytyvän vanhemmat ovat ääliöitä, kun kielto tuli voimaan niin piti varta vasten soittaa ja haukkua pystyyn. Harmi etten kehdannut pyytää korvauksia rikotuista ja varastetuista tavaroista.

Ja siis vastaus jäi. Eli ajattelen että lapsen kaverilla on niin hieno koti, ettei sinne saa mennä sotkemaan. Näin ymmärsin lapsen puheista.

Meilläkin siis oma asunto ja ihan viihtyisää, mutta ei asuta tuolla "paremmalla alueella".

Ainakin mun lapsuudessa jos jonkun kotiin ei saanut mennä, oli syynä esim että joku perheenjäsen oli alkoholisti tai muuta. Jos jonkun kotiin ei voinut mennä, ei sen perheen lapset saaneet muualla käydä kylässä. Kyseessä juurikin tuo vastavuoroisuus systeemi. En muista, että muusta syystä olisi kielletty.

Suoraan sanottuna, en ajattele oikeastaan mitään. Jos oikein alan pohtimaan niin ehkä vanhemmat kaipaavat hiljaisuutta ja rauhaa työpäivän jälkeen?  Meillä on aina avoimet ovat. Meille saa tulla. Mä pystyn rentoutumaan ja lataamaan akkuja vaikka talo olisi täynnä kiljukauloja. Kaikki eivät pysty tähän. Joku oikeasti tarvitsee sen hiljaisuuden.

Sehän riippuu tietysti syistä. Jos on joku tuollainen allergian tapainen syy, mikä jollain edellä olevalla oli, kyllä sen ymmärtää, mutta jos ei vaan jakseta katsella lapsen kavereita, niin se on vähän outoa.

Outoa jos niin on aina, mutta kyllä sen ymmärtää jos joku tekee vuorotyötä esim: yövuoroa ja on kotona vasta klo 8-9 niin haluaa nukkua rauhassa, mutta tuskin niin voi joka päivä olla.

Meille saa tulla harvoin. Olen lastentarhanopettaja ja kotona todellakin kaipaan rauhaa :D Onneksi myös omat lapseni ovat rauhallista, kotona viihtyvää sakkia, joille riittää muutama läheinen ihminen ja tietysti harrastukset ja ulkonaolo.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mun lapsuudessa jos jonkun kotiin ei saanut mennä, oli syynä esim että joku perheenjäsen oli alkoholisti tai muuta. Jos jonkun kotiin ei voinut mennä, ei sen perheen lapset saaneet muualla käydä kylässä. Kyseessä juurikin tuo vastavuoroisuus systeemi. En muista, että muusta syystä olisi kielletty.

Ja perheessä, jossa oltiin, vanhemmat kyllä sanoi mitä siellä saa ja ei saa tehdä, jos oli kyseessä joku erilainen tapa. Ja siivouspäivinä ja muutenkin kesällä leikittiin ulkona, ei meitä olis saanut sisälle edes jäämään. Eli ei siitä niin haittaa ollut.

Kyllä se vaikuttaa. On ymmärrettävää, että aina ei voi mennä kylään kaverin luo, mutta on erikoista,, jos ei koskaan.. En haluaisi sanoa, mutta valitettavasti ei tule mitenkään kovin miellyttävää mielikuvaa. - Ihan sama se on minusta vanhempienkin kavereiden kesken, jos joku ei koskaan kutsu luokseen tai halua tarjota ja tai antaa ja jakaa mitään, niin tulee vähintään mieleen, etteikö toinen ymmärrä, että syvemmän ystävyyden muodostuminen edellyttää yleensä vastavuoroisuutta. - Eli vaikka tarjoan ja jaan omistani usein mielelläni, niin se on tylsää, jos huomaan, että joku uskoo voivansa tulla aina siivellä.  

Ei kaikille saa mennä, eikä se multa ole pois.

Meille saa tulla aina, muttei meillä esim leikitä piilosta. Siitä mä en tykkää, että muksut hilluu ja pyrkii piiloutumaan mun kapioarkkuun tms. Pidetään paikat pääsääntöisesti siistinä.

Kurjaa, jos joitakin sen takia kiusataan, ettei heille saa mennä. Mä olen ymmärtänyt, ettei sellaisiin paikkoihin edes hinguta leikkimään.

Eli en mä ajattele sen kummemmin syitä sille. Pääasia, että lapsilla on joku paikka jossa olla silmän alla. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaikuttaa. On ymmärrettävää, että aina ei voi mennä kylään kaverin luo, mutta on erikoista,, jos ei koskaan.. En haluaisi sanoa, mutta valitettavasti ei tule mitenkään kovin miellyttävää mielikuvaa. - Ihan sama se on minusta vanhempienkin kavereiden kesken, jos joku ei koskaan kutsu luokseen tai halua tarjota ja tai antaa ja jakaa mitään, niin tulee vähintään mieleen, etteikö toinen ymmärrä, että syvemmän ystävyyden muodostuminen edellyttää yleensä vastavuoroisuutta. - Eli vaikka tarjoan ja jaan omistani usein mielelläni, niin se on tylsää, jos huomaan, että joku uskoo voivansa tulla aina siivellä.  

TÄYSIN samaa mieltä.

Aina ei tietenkään sovi, mutta ettei ikinä....?

Jos lapsen kaveri ei joskus saa tulla meille, kerron suoraan syyn. Esimerkiksi sen, että pikkusisaruksella on flunssa tai meillä on remontti kesken. Tämä siksi, että en halua lapsen kaverin ajattelevan että syy on hänessä.

Jos syy oikeasti on esim. sairauksissa, niin asian voi selittää kavereille. Lapset kyllä ymmärtävät ja myös kavereiden vanhemmiltakin löytyy ymmärrystä asiaan. Näin oma lapsi ei joudu lopulta kärsijäksi ja kaverit jää hiljalleen pois.

Lapellani on parikin kaveria, joille ei ikinä saa mennä. Eli lapset tulevat yksipuolisesti meille ja minä yksinhuoltajana tarjoan aina lapsille välipalaa kun ovat meillä.

Aluksi otti päähän ja ajattelin, että minäkin sanon että tänne ei saa tulla, enkä tarjoa mitään. Mutta kun se ei ole näiden lasten vika, että on itsekkäät vanhemmat.  Joten tänne saavat tulla ja syödä, en halua että lapsia on kodissani nälkäisenä.

Meille ei saanut tulla koska oli pieni koti ja monta lasta. Puhun siis lapsuudenkodistani. Ei minua koskaan sen vuoksi ole kiusattu tai kukaan kummastellut. Mikä ihme se on jos ihmiset haluaa olla kotonaan oman porukan kesken? Kavereita näkee koulussa ja ulkona/harrastuksissa/nuorisotalolla.

Mä ajattelen, että niillä vanhemmila on tähän varmaan joku syy.

En muuta. Muiden syyt eivät kuulu minulle.

Meidän naapuri oli tollanen. Siisti koti, ihanne perhe. Kerran taisin käydä vaikka asuttiin tien toisella puolella. Muihin naapureihin saatiin aina mennä. Oma kotini oli kuin hollitupa.

Vasta aikuisena tajusin syyn miksi tuohon yhteen kotiin ei päästy. Perheen isä paljastui kovaksi juopoksi, lopulta liikkui ihan pultsareiden kanssa, vaimonsa otti lopuksi kuitenkin säälistä kotiin ennen kuin ukko kuoli viinaan. Surullinen tapaus. Tästä on jo paljon aikaa.

Meille ei myöskään saanut yleensä tulla kylään, koska isä aina teki duunejansa kotona ja työkaluja saattoi olla pitkin olohuonetta. Asuimme siis kerrostalossa ja muistan kuinka mua otti päähän ettei saa tulla kylään. Enkä edelleenkään tajua mikä ongelma, kun omassa huoneessa oltaisi oltu. Kahdelle parhaimmista kavereista sai mennä aina ja ruokaakin tarjottiin. Olin ehkä siitä vähän kateellinen. Onneksi meidän äiti kuitenki lähti kesällä viemään meitä uimarannalle ja talvella pulkkamäkeen. Muiden vanhemmat oli aika paljon töissä, että sinänsä puolin ja toisin toimi toi vienti ja hengailu.:)