Rehellisesti, mitä ajattelet, kun jonkun lapsen kotiin ei saa ikinä mennä leikkimään?

No mulla äiti kielsi aina ja todellakin vaikutti muhun. Alettiin mm. kiusata.

Onneksi asutaan maalla, täällä vierailut pitää erikseen sopia matkojen takia. Jos sanoo, että ei sovi, niin ymmärretään. Kavereita näkee urheilukentällä näin kesäisin, ei ole tarpeen mennä koteihin.  lapsen parhaan kaverin äiti on perhepäivähoitaja ja toki ymmärretään, ettei sinne mennä noin vain.

Ensimmäinen ajatus on että siellä on varmaan pontikat tai laittomat puskat näkyvällä paikalla, jotain mitä ei haluta ulkopuolisten näkevän.

No ei minua ihmetytä koska olen itsekin sellainen äiti... En vaan jaksa enää töiden ja opiskelujen ja harrastusten ym ym jälkeen katsella vieraita lapsia kotonamme. Onneksi lapsella on nykyään kaksi kotia ja isänsä luona on aina ovet avoinna lapsilaumalle joten siellä kavereita onkin sitten melkein jatkuvasti joku. 

En rankaise, mutta en voi mitään sille, että lapseni leikkivät mieluummin sellaisten kavereiden kanssa, joiden luona voi välillä kyläilläkin eikä aina niin, että lapset kavereineen ovat meillä. 

Ei ainuttakaan vierasta, aikuista eikä lasta meille. Kotini on linnani, ja kaikilla muilla menee joka tapauksessa elämässä huonommin, joten ei tartte tulla pilaamaan elämää.

t. introvertti.

Olisihan se aika tylsää, jos lapsi kavereineen olisi aina meillä eikä koskaan siellä kaverilla.

Lapsellani on tällainen kaveri ja pakko myöntää, että mua ärsyttää. Olisi kiva, jos munkin lapsi olisi joskus kaverillaan ja saisin olla hetken ihan rauhassa. Mikä voi olla hyvä syy moiseen sääntöön? Etkö itse tajua kuinka paljon tuo ärsyttää niitä kavereiden vanhempia? Kai sitten edes joskus viet lapsesi kavereineen esim. leffaan, sisäleikkipuistoon tms. etkä vasn käytä kavereiden vanhempia omasi ilmaisena hoitajana???

Omassa lapsuudessa meillä ei saanut käydä kavereita. Äiti oli hirveän tarkka siisteydestä ja pelkäsi ilmeisesti pieniä pöpöhiukkasia, joita toinen olisi tuonut meille. Ei meille saanut kaverit pihallekaan leikkimään. Koulussa oli kavereita, mutta muuten olin yksinäinen lapsi.

Omat lapset ovat saaneet tuoda kavereita. Kiva, kun lapset ovat viihtyneet meillä. Ei lapsista ole ollut mitään haittaa, lasten huoneissa ovat olleet pääosin.

Omia lapsia ei vielä ole, mutta voin sanoa oman lapsuuteni pohjalta että ei siitä pitänyt minä eikä äiti jos joku ei koskaan päästänyt kylään. Kyse on tasapainoisuudesta. Syitä alla.

Sisarukset: Joskus haluat omiasi pakoon. Silloin voisi kaverilla leikkiä rauhassa ilman että pikkusisko on pakko ottaa mukaan.

Sotkut: Yleensä kun on vieras kylässä, siitä tulee siivottavaa, ja yleensä se siivottava jää sille perheelle kenen luona oltiin.

Ruokailu: Asuin kaukana koululta ja kavereista, jos kaveri tuli meille, piti aina antaa vähintään välipalaa. Sen kyllä huomaa ajan myötä kauppalaskussa.

Vanhempien rauha: Omat lapset on pakko sietää aina, kavereita ei. Ei mun äiti olisi arvostanut sitä että meillä aina pyörii nurkissa joku mun kaveri kun haluaa rauhoittua tai vaikka alusvaatteita selvitellä pyykin jälkeen.

Lelut: Tämä nyt on selkeästi lapsen näkökulmasta, mutta parasta kavereille menossa oli se että niillä oli eri lelut kuin itsellä. Ja uusi on aina jännää ja kivaa.

Pelottavuus: Kyllä siinä jo lapsena tuli mieleen että mitä niin kauheaa siellä toisella on ellei sinne saa mennä. Tai että äitinsä on kauhea tiukkapipo jos sait jonkun kumman syyn asiaan. Käy siinä mielessä että kaveri on vähintänkin outo, ellei jopa epäreilu.

En oikein ymmärrä minkä takia vanhempi ei suostuisi lastensa kavereiden kyläilyihin ikinä ellei sitten nuku yövuoron jälkeen tms. Jos ongelma on se että lapset meluavat ja sotkevat, no sen ne tekevät siellä kaverillansakin, ja on todella epäreilua ärsyttää sillä vain muita vanhempia. Vastavuoroisuus kehiin.

Meillä alkaa olla tämä tilanne, mä saan nykyään allergisen reaktion melkein kaikesta, eläinten karvoista vaatteissa, hajuvesistä, you name it. Eli meillä tää tilanne ei tosiaan ole valinta, aiemmin lasten kaverit on saaneet olla niin paljon kuin halunneet ja mua tosiaan itseäni surettaa kovasti ettei nykyään voi olla kuin ihan muutama joiden kotona ei ole lemmikkejä, eikä käytetä hajusteita. Onneksi on nuo muutamat sentään, joiden kanssa kyläily onnistuu puolin ja toisin.

Omien lasten kavereiden kohdalla en ajattele näistä yleensä mitään, oletan että vuorotyötä tms taustalla jos kaverit ei pääse kylään. Vain yhden lapsen kohdalla epäilin kotiolojen vakautta, lapsi olikin aikanaan aina meillä ja oli vähän kuin yksi meidän porukasta.

Mutta jaan aloittajan ajatuksen, kumpa mun lapsia ei rankaistaisi mun terveysongelmista, vaan kavereille sentään pääsisi kylään, ulkona ovat myös paljon eli ei aina "vain" kaverilla.

Meillä ei kaverit vieraillut kun olin lapsi. Päätös oli kumminkin kavereiden vanhempien.

Ja kyllähän se vaikutti siten ettei vapaa-ajalla ollut kavereita. Koulussa sitten näki muita lapsia.

- Paikallisen kyläjuopontytär

Meille ei tule ne lapset joiden luokse ei omani pääse kylään myös. On todella epäreilua että minua käytetään ilmaisena lastenhoitajana ja välipala automaattina. Tosin nykyisin meillä ei enää muiden lapset syö paitsi yökylässä. Tein tälle stopin kun me aina ruokittiin muiden mukulat mutta omat tuli aina nälkäisenä kotiin.

Meillä syy on joko siinä kaverissa tai sitten ajankohdassa. Pari kaveria ei saa tulla meille siksi, että on yksinkertaisesti niin rasittavia tapauksia. Eivät osaa käyttäytyä, tunkee meidän vanhempien seuraan kyselemään ja oleilemaan, joku narisee aina kun on nälkä tai jano tai kuolaa olkkarinpöydällä näkemänsä karkkikulhon vierellä jne. Ovat siis yksinkertaisesti niin ärsyttäviä lapsia meidän vanhempien näkökulmasta ettei haluta niitä katsella. Joskus saavat tulla, yleensä silloin kun me itse emme ole kotona. Lapset siis jo kouluikäisiä.

Toinen syy on sitten se, ettei työpäivän ja harrastusten päälle vain jaksa katsella toisten lapsia, oma koti on mukava rauhoittaa oman perheen touhuiluille ja omassa kodissa vaan haluaa usein olla rauhassa.

Jos lapsi kyläilee muilla, niin se on heidän valintansa. En sitä ajattele että meidän pitäisi olla mitenkään vastavuoroisia asiassa. Lapsella kavereita riittää kyllä vaikka kotiimme harvoin kaverit saa tulla.

No kyllä se voi vaikuttaa, esim. juuri toiset lapset alkavat kiusata. Ja onhan se nyt kamalaa lapsen takia muutenkin, jos ei ikinä saa kaveria kotiin tuoda.

Miksi te edes hankitte lapsia jos on noin vaikeaa? Olisi ollut kauheaa, jos ei itse olisi saanut kavereita viedä lapsena kotiin tai mennä jonkun luo leikkimään. Ymmärtäähän sen, ettei aina, mutta luulisi nyt että joskus voisi lapsen kavereita kotiin päästää.

Sotkuinen tai riitainen koti, siksi ei saa mennä kylään.

Ajattelen, että siellä ei jakseta katsoa vieraita. En minäkään jaksaisi sitä, että meillä koko ajan laukkaisi ihmisiä kylässä. Haluan olla kotona rauhassa.

Meillä on tässä lähistöllä yksi lapsiperhe, jossa on samanikäinen lapsi kuin meillä. Lapset ovat vielä niin pieniä, että äiti tulee mukaan vierailulle. Tämä äiti on kutsunut itsensä ja lapsensa meille useaan otteeseen. Meillä on yksi lapsi, hänellä kolme. Meillä on iso piha täynnä vempeleitä ja leluja, he asuvat kerrostalossa, jossa on pihassa yksi keinu. Huonolla säällä he tulevat sisälle leikkimään, ja joka kerralla on jokin lapseni lelu mennyt rikki. Tämä äiti ei ole kertaakaan ehdottanut, että hän ostaisi tilalle uuden. En ole halvoista leluista mitään sanonut vaan ostanut lapselle sitten uuden lelun itse. Ymmärrän nykyisin, että kalliimmat tavarat on syytä nostaa kaapin päälle heidän vierailunsa ajaksi. He myös odottavat välipalaa, vaikka leikkireissu kestäisi vain pari tuntia (ja heille on kotiin matkaa parisataa metriä).

Minä olen ajatellut, että koska meillä ei oikein muita samanikäisiä lapsia ole tuttuina tässä eikä heilläkään, on sentään hyvä, että lapsilla on samanikäistä seuraa toisistaan. He myös menevät aikanaan samalle luokalle, joten on kiva ajatella, että koulumatkat he sitten kulkevat yhdessä jne. Ärsyttävää kyllä on, että tuo äiti ei ole koskaan ehdottanut, että me tulisimme vuorostamme heille leikkimään tai että menisimme yhdessä jonnekin leikkipuistoon tai ilmaistapahtumaan, joissa kyllä käyn lapseni kanssa kaksistaan. Sekin kyllä vähän ärsyttää, että hänen lapsensa tulee meille leikkimään etupäässä lapseni leluilla, ei lapseni kanssa.

Minulla tyttö ja poika. Kaverit on aina saaneet tulla meille, ja meillä sitten on enemmän viihdytäänkin kuin kotona. Saman kurin olen pitänyt omille ja vieraille. Leikkiä saa mutta paikkoja ei hajoteta ja huutaa saa vain ulkona.

Lasten kaverit on viettäneet meillä saunailtaa. Ruokaa tarjoan jos tulevat ruoka-aikaan, samoin jos on leivottu ja erityisesti pannukakku saa silmät säteilemään :-)

Minua ei lapset häiritse kun niin kuin jo sanoin rajoissa pysytään.

Talvella ajellaan kelkalla. Uimahallissa käydään porukalla. Ihan mielelläni otan lasten kaverin mukaan retkille. En kuitenkaan ole mikään hoitotäti eikä meillä ole lastentarhaa. Jos haluan rauhaa pistän muksut pihalle tai puuhaamaan jotain rauhallista. 

Minusta on mielenkiintoista pitää pieniä juttutuokioita lasten kanssa. Sitä kuulee yllättävän viisaita asioita lasten suusta ja tiedonjano heillä on loputon. Olen heidän vanhempiensa kanssa kavereita. Autellaankin puolin ja toisin. Minä tykkään näin.

Meillä tilanne on se että olen sairastunut homeisen työpaikan takia ja reagoin nyt herkästi eri hajulle ja kemikaaleille. Lapsi menee aina päiväkodin jälkeen suihkuun ja päiväkotivaatteita säilytetään parvekkeella. En voi vaatia lapseni kavereilta tällaista ruljanssia ja siksi on parempi että kaverukset leikkivät muualla. Ilman tätä vammaani kaikki olisivat meille tervetulleita.