Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko tämä pelleilytaipumus samaa sukua sille, että mies keksii _joka_ asiasta kaksimielisen mielleyhtymän, ja tuo sen esiin. Välillä ehkä jättää kertomatta asiansa, jos esim jotain lapsia tai vanhuksia kuuloetäisyydellä, mutta silmistä näkee, mitä mielessä liikkuu.
Kaikista asioista, joihin voi mielikuvituksella liittää homoseksuaalisuutta, virnistellään homojen seksiakteista. Vaikka siis mitään todellista homoseksuaalisuuteen liittyvää ei olisi mailla halmeilla - voi näkyä vain kaksi miestä jossain tai joku mies, johon voi liittää jonkun vähän naisellisen piirteen.
Jos puhutaan numeroista, (ykkönen ja kakkonen), tulemisesta (jonnekin paikkaan), jonkun syömisestä, tietysti nuolemisesta (vaikka jäätelön), jonkun asian panemisesta jonnekin, tai ihan mistä vaan. Pallot, kuulat, putket, patukat, kepit, kipot, kädet.
Koko ajan on vuorovaikutuksessa läsnä toinen taso, jota hän ajattelee sen sijaan, mikä on se varsinainen normaali asia, mitä piti puhua.
Onko tällainen tuttua kenellekään?
On ihan tuttua ja hyvin yleinen pellepiirre eikä riipu koulutuksesta tai sosiaalisesta asemasta. Joka paikkaan pitää tunkea (hehee höhöö, tunkea, tirsk) noita genitaali- ja panojuttuja.
Tätä harrastavat myös ne pellet, jotka pitävät itseään sivistyneinä. Puolustavat jopa naisten oikeuksia... mutta todellinen luonto paljastuu puheissa. Minusta tuo on todella kiusallista ja lipsahtaa välillä jopa seksuaalisen häirinnän puolelle. Jos asiasta huomauttaa, saa kuulla olevansa kukkahattutäti. Oletteko muuten huomanneet, millainen vallankäytön asetelma tuohon sanaan liittyy? Tuo on sana, jolla saa tehokkaasti hiljennettyä toisen. Koska nykyaikana, kun suorapuheisuus, räävittömyys ja poliittinen epäkorrektius ovat muodissa, ei voi olla mitään pahempaa kuin tulla leimatuksi kukkahattutädiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Ketju est. 2017
Onhan niitä naispellejäkin olemassa. Julkisuudesta tulee mieleen Anu Saagim.
Ylivoimainen enemmistö pelleistä on kyllä miehiä. Suomessa ilmapiiri ja kulttuuri jostain syystä kannustaa ja tukee näitä mieslapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Ketju est. 2017
Onhan niitä naispellejäkin olemassa. Julkisuudesta tulee mieleen Anu Saagim.
Ylivoimainen enemmistö pelleistä on kyllä miehiä. Suomessa ilmapiiri ja kulttuuri jostain syystä kannustaa ja tukee näitä mieslapsia.
Samaa esiintyy muissakin kulttuureissa. Esimerkiksi iso osa italialaisista miehistä on samanlaisia pellejä kuin tässä ketjussa kerrotut esimerkkitapaukset. Suuttuvat vielä herkästi, jos heidän naamanvääntelyilleen ja vedätyksilleen ei jaksa nauraa enää ensimmäisen kerran jälkeen. Pohjoisafrikkalaiset, varsinkin marokkolaiset ovat myös rasittavia mieslapsia mutta vielä epäkunnioittavammalla tavalla.
Oletsä A.Baldwin joka onkin todellisuudessa suomalainen?
Mun avomies on myös tällainen huumorimies. Olen lopettanut reagoinnin. Mies teki kans just tätä, että viime hetkellä veti vaikka just sen ketsuppipullon takaisin tai esitti, että kaataa vesilasin mun päähän, suihkussa käänsi veden jäiselle yms. En pyydä enää mitään enkä ota häneltä mitään. Jos mies on jääkaapilla ja tarvin sieltä jotain odotan, että mies lähtee siitä ja menen sinne itse, jos hän ojentaa jotain sanon, että laita siihen pöydälle otan sen siitä itse. Sen "klassisen" auton perässä juoksuttamisenkin hän on tehnyt.
Nykyisin en enää odota häneltä mitään ja suhtaudun epäluuloisesti. En ota häneltä mitään ja teen itse kaiken. Jos kesken mun lauseen (jostakin vakavammasta aiheesta) mies alkaa vääntää vitsiä se lause loppuu siihen. Jos kesken halailun mies alkaa puristella mun kylkiä se halailu loppuu siihen. Minäkin puhuin ja puhuin miten nää sen "vitsit" tuntuu musta pelkältä kiusaamiselta ja on olo, että mies ei arvosta mua, mutta mies omien sanojensa mukaan "ei voi mitään, kun ne vaan siinä hetkessä tuntuu hauskoilta ideoilta" vaikka on hän kuulemma huomannut etten ikinä naura niille. Nyt mies sanoo, että hänestä tuntuu etten luota häneen ja se tuntuu pahalta. No en luotakaan. Miksi luottaisin, kun viimeiset pari vuotta on tullut lähinnä kiusantekoa hänen puoleltaan. Mies kosi mua eilen, mutta en suostunut. Hän on isänä todella hyvä ja eilen kieltäytyessäni kosinnasta sanoin, että ainoa syy miksi en ole lähtenyt on se, että hän on lapselleen aivan loistava isä ja lapsi ansaitsee sen, mutta naimisiin en hänen kanssaan uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputuloshan tässä on se, että jos natkuttaja ap jättää miehen, elämänasenteeltaan iloinen mies löytää itselleen alta aikayksikön huumorintajuisemman (ja nuoremman) naisen itselleen. Tämä vaimo jää muhimaan katkerana liemissään, kasvattaa itsensä tynnyriksi suklaakonvehdeilla ja alkoholisoituu.
Eli vahinko kiertämään? Niin "huumorintajuista" ihmistä ei olekaan, että ap:n aviomies ei kävisi hermoille.
Ja näissä "huumorimiehissä" on vielä sekin, että jos heidän omaa "huumoria" tehtäisiin heille itselleen, suuttuisivat verisesti. Eivät kestäisi omaa huumoriaan itsekään, jos se kohdistuu heihin itseensä.
eki
Pitää muuten paikkansa. Mulla oli tuttavapiirissä sellainen henkilö, joka teki pilaa toisista ihmisistä näiden läsnäollessakin. Naamalla oli lähes taukoamaton virne, kun niin oli omasta mielestään hauska. Kerran sitten heitin häneen kohdistuvaa samanlaista pilaa, niin kylläpä katosi virne naamalta, ihan tosissaan suuttui ja ärähti jotain, että miten sinä kehtaat. Hämmästyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vaan taitaa kyllästyä toisiinsa. Jos olisit elänyt tosikon kanssa varmaan valittaisit varmaan siitä kuinka hän ei ikinä keksi mitään hauskaa piristämään arkeanne.
Minun mies on ihan hurjan huumorintajuinen. Meillä nauretaan paljon. Mies ei kuitenkaan onneksi ole tuollainen mukahauska pelle, hänen käytös ei aiheuta myötähäpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa sä täällä avaudut? Jätä se ja lähde menemään, senhän sä halusit kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samantyyppinen mies. Kääntää romanttiset tilanteet usein mauttomaksi vitsiksi, esimerkiksi pieraisee tai sanoo jotain tunnelman latistavaa kesken halailun. Luulee tämän "jekuttamisen" olevan hauskaa. Toisaalta mies osoittaa sanoin ja teoin usein myös välittävänsä minusta, vitsailua on vain määrällisesti liikaa. Mies ei myöskään seurassa huomaa, milloin jokin vitsi vanhenee tai hyvän maun raja on ylittymässä. Mies petraa aina muistuttaessani asiasta mutta palaa lopulta taas vanhoihin tapoihinsa.
Anteeksi, alkoi naurattaa toi pieraisu. Ei sais nauraa, inhottavaa käytöstä, mutta silti.. kuka tekee noin? :D
Ex -mieheni teki noin. Se oli sitä hänen huumoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko tämä pelleilytaipumus samaa sukua sille, että mies keksii _joka_ asiasta kaksimielisen mielleyhtymän, ja tuo sen esiin. Välillä ehkä jättää kertomatta asiansa, jos esim jotain lapsia tai vanhuksia kuuloetäisyydellä, mutta silmistä näkee, mitä mielessä liikkuu.
Kaikista asioista, joihin voi mielikuvituksella liittää homoseksuaalisuutta, virnistellään homojen seksiakteista. Vaikka siis mitään todellista homoseksuaalisuuteen liittyvää ei olisi mailla halmeilla - voi näkyä vain kaksi miestä jossain tai joku mies, johon voi liittää jonkun vähän naisellisen piirteen.
Jos puhutaan numeroista, (ykkönen ja kakkonen), tulemisesta (jonnekin paikkaan), jonkun syömisestä, tietysti nuolemisesta (vaikka jäätelön), jonkun asian panemisesta jonnekin, tai ihan mistä vaan. Pallot, kuulat, putket, patukat, kepit, kipot, kädet.
Koko ajan on vuorovaikutuksessa läsnä toinen taso, jota hän ajattelee sen sijaan, mikä on se varsinainen normaali asia, mitä piti puhua.
Onko tällainen tuttua kenellekään?
====
Valitettavasti. Ihan hlvtin rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Näytä tämä keskustelu pellellesi ja kerro miten hän reagoi.
alkaa pelleilemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa)
Omituista! Lähetättekö tämmöisiä pelkoviestejä koordinaatteineen puolisoillenne, kun toinen on töissä? Ap tarvitsisi ilmeisesti isänkorvikkeen miehekseen.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko tämä pelleilytaipumus samaa sukua sille, että mies keksii _joka_ asiasta kaksimielisen mielleyhtymän, ja tuo sen esiin. Välillä ehkä jättää kertomatta asiansa, jos esim jotain lapsia tai vanhuksia kuuloetäisyydellä, mutta silmistä näkee, mitä mielessä liikkuu.
Kaikista asioista, joihin voi mielikuvituksella liittää homoseksuaalisuutta, virnistellään homojen seksiakteista. Vaikka siis mitään todellista homoseksuaalisuuteen liittyvää ei olisi mailla halmeilla - voi näkyä vain kaksi miestä jossain tai joku mies, johon voi liittää jonkun vähän naisellisen piirteen.
Jos puhutaan numeroista, (ykkönen ja kakkonen), tulemisesta (jonnekin paikkaan), jonkun syömisestä, tietysti nuolemisesta (vaikka jäätelön), jonkun asian panemisesta jonnekin, tai ihan mistä vaan. Pallot, kuulat, putket, patukat, kepit, kipot, kädet.
Koko ajan on vuorovaikutuksessa läsnä toinen taso, jota hän ajattelee sen sijaan, mikä on se varsinainen normaali asia, mitä piti puhua.
Onko tällainen tuttua kenellekään?
No nykyäänhän laitetaan. Panna-verbistä kun tuli vain sitä yhtä tarkoittava, niin ihmiset alkoivat puhua esim. jonkun tavaran laittamisesta kaappiin jne. Nyt on sitten pyörä pyörähtänyt taas yhden pykälän ja laittaminen alkaa olla se välteltävä verbi ainakin joissain piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen hauskat kotivideot, jossa vanhemmat hauskuuttavat itseään säikyttelemällä lapsiaan, katoamalla tai lapsen kaatumisilla tai törmäämisillä. Sitten vielä kuvaavat näitä ja levittävät videoita eteenpäin. Lapsi itkee hätäänsä ja pelkoaan, mutta sille vain nauretaan ja jatketaan kuvaamista. Se on ihan hirveän surullista ja suoranaista hyväksikäyttöä. Oman lapsen kiusaamista julkisesti. Ei siinä tarvitse paljon ihmetellä, jos kotikasvatus on jollakin tätä tasoa, että miksi jonkun käsitys huumorista on vähän vinoutunut. Minusta tuossa on takana jotain hyvin sairasta ja pahaa. Ja se, että miksi se kohdistuu aina perheenjäseniin? Onko omia perheenjäseniä vain liian helppo kohdella sadistisesti? Tuskin kukaan näistäkään miehistä, joita tämä keskustelu koskee, kohtelee esim. esimiehiään tai ihmisiä, joita arvostavat, samalla tavalla. Jotain vihaa ja vahingoittamisen haluakin voi olla mukana näissä ihmissuhteissa, joissa toinen ihminen on jatkuvasti pilkan ja nöyryyttämisen kohteena ja toinen saa iloa ja tyydytystä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun avomies on myös tällainen huumorimies. Olen lopettanut reagoinnin. Mies teki kans just tätä, että viime hetkellä veti vaikka just sen ketsuppipullon takaisin tai esitti, että kaataa vesilasin mun päähän, suihkussa käänsi veden jäiselle yms. En pyydä enää mitään enkä ota häneltä mitään. Jos mies on jääkaapilla ja tarvin sieltä jotain odotan, että mies lähtee siitä ja menen sinne itse, jos hän ojentaa jotain sanon, että laita siihen pöydälle otan sen siitä itse. Sen "klassisen" auton perässä juoksuttamisenkin hän on tehnyt.
Nykyisin en enää odota häneltä mitään ja suhtaudun epäluuloisesti. En ota häneltä mitään ja teen itse kaiken. Jos kesken mun lauseen (jostakin vakavammasta aiheesta) mies alkaa vääntää vitsiä se lause loppuu siihen. Jos kesken halailun mies alkaa puristella mun kylkiä se halailu loppuu siihen. Minäkin puhuin ja puhuin miten nää sen "vitsit" tuntuu musta pelkältä kiusaamiselta ja on olo, että mies ei arvosta mua, mutta mies omien sanojensa mukaan "ei voi mitään, kun ne vaan siinä hetkessä tuntuu hauskoilta ideoilta" vaikka on hän kuulemma huomannut etten ikinä naura niille. Nyt mies sanoo, että hänestä tuntuu etten luota häneen ja se tuntuu pahalta. No en luotakaan. Miksi luottaisin, kun viimeiset pari vuotta on tullut lähinnä kiusantekoa hänen puoleltaan. Mies kosi mua eilen, mutta en suostunut. Hän on isänä todella hyvä ja eilen kieltäytyessäni kosinnasta sanoin, että ainoa syy miksi en ole lähtenyt on se, että hän on lapselleen aivan loistava isä ja lapsi ansaitsee sen, mutta naimisiin en hänen kanssaan uskalla.
Miksi kiusaat itseäsi? Kyllä se osaa olla hyvä isä erottuanne. Lapsi/lapset vaistoaa kyllä jos parisuhde on kuollut.
Eli jotta voit paremmin ja jotta lapset voivat paremmin, teidän täytyy joko mennä parisuhdeterapiaan tai erota.
Ihan hirveää elää jossain kämppiksenä jos ei edes luota toiseen.
Mä en kyllä ymmärrä miksi pitää olla tommone takapiru joka ei osaa nauraa koskaan? Ootko aina noin kireä? Onks sulla paha olla?
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen hauskat kotivideot, jossa vanhemmat hauskuuttavat itseään säikyttelemällä lapsiaan, katoamalla tai lapsen kaatumisilla tai törmäämisillä. Sitten vielä kuvaavat näitä ja levittävät videoita eteenpäin. Lapsi itkee hätäänsä ja pelkoaan, mutta sille vain nauretaan ja jatketaan kuvaamista. Se on ihan hirveän surullista ja suoranaista hyväksikäyttöä. Oman lapsen kiusaamista julkisesti. Ei siinä tarvitse paljon ihmetellä, jos kotikasvatus on jollakin tätä tasoa, että miksi jonkun käsitys huumorista on vähän vinoutunut. Minusta tuossa on takana jotain hyvin sairasta ja pahaa. Ja se, että miksi se kohdistuu aina perheenjäseniin? Onko omia perheenjäseniä vain liian helppo kohdella sadistisesti? Tuskin kukaan näistäkään miehistä, joita tämä keskustelu koskee, kohtelee esim. esimiehiään tai ihmisiä, joita arvostavat, samalla tavalla. Jotain vihaa ja vahingoittamisen haluakin voi olla mukana näissä ihmissuhteissa, joissa toinen ihminen on jatkuvasti pilkan ja nöyryyttämisen kohteena ja toinen saa iloa ja tyydytystä siitä.
Olen niin samaa mieltä ja arvostan tätä kommenttia.
Tuo lasten epäonnelle ja kivulle nauraminen (ja sen levittäminen koko maailmalle) on sadismia ja niin kasvatetaan sadistisia, epäempaattisia ihmisiä.
Joku siinä on niin vaikeeta olla myönteisessä suhteessa oman perheenjäsenen tai kumppanin kanssa. Miten moni ihmissuhde voisikaan paremmin, jos olisi enemmän aitoa kohtaamista, empatiaa ja läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onko tämä pelleilytaipumus samaa sukua sille, että mies keksii _joka_ asiasta kaksimielisen mielleyhtymän, ja tuo sen esiin. Välillä ehkä jättää kertomatta asiansa, jos esim jotain lapsia tai vanhuksia kuuloetäisyydellä, mutta silmistä näkee, mitä mielessä liikkuu.
Kaikista asioista, joihin voi mielikuvituksella liittää homoseksuaalisuutta, virnistellään homojen seksiakteista. Vaikka siis mitään todellista homoseksuaalisuuteen liittyvää ei olisi mailla halmeilla - voi näkyä vain kaksi miestä jossain tai joku mies, johon voi liittää jonkun vähän naisellisen piirteen.
Jos puhutaan numeroista, (ykkönen ja kakkonen), tulemisesta (jonnekin paikkaan), jonkun syömisestä, tietysti nuolemisesta (vaikka jäätelön), jonkun asian panemisesta jonnekin, tai ihan mistä vaan. Pallot, kuulat, putket, patukat, kepit, kipot, kädet.
Koko ajan on vuorovaikutuksessa läsnä toinen taso, jota hän ajattelee sen sijaan, mikä on se varsinainen normaali asia, mitä piti puhua.
Onko tällainen tuttua kenellekään?
No nykyäänhän laitetaan. Panna-verbistä kun tuli vain sitä yhtä tarkoittava, niin ihmiset alkoivat puhua esim. jonkun tavaran laittamisesta kaappiin jne. Nyt on sitten pyörä pyörähtänyt taas yhden pykälän ja laittaminen alkaa olla se välteltävä verbi ainakin joissain piireissä.
Missasit pointin ja osoitit sen todeksi.
Huumorilla ja vit tuilulla on vissi ero.
Huumori:
on vuorovaikutuksen ja viestinnän muoto, jonka tarkoitus on tehdä ihmisiä iloisiksi, naurattaa ja purkaa jännitystä.
Vitt uilu:
(alatyyliä) röyhkeä ärsyttäminen tai loukkaaminen; vinoilu, piikittely, ryppyily, pottuilu
Kiitos wikipedia
Eli vahinko kiertämään? Niin "huumorintajuista" ihmistä ei olekaan, että ap:n aviomies ei kävisi hermoille.
Ja näissä "huumorimiehissä" on vielä sekin, että jos heidän omaa "huumoria" tehtäisiin heille itselleen, suuttuisivat verisesti. Eivät kestäisi omaa huumoriaan itsekään, jos se kohdistuu heihin itseensä.