Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2566)
Onkohan AP jo eronnut pellemiehestään?
Varmaan oli petihommissakin omat jekkunsa.
Seurustelin myös nuorempana pellen kanssa. Sen mielestä oli kauhean kivaa juosta ovesta mun edellä ja paiskata ovi kiinni mun naaman edestä. Haukkui mua myös rumaksi ja läskiksi ja puristeli "jenkkakahvoista". Mies myös röyhtäili mun naamalle ja piereskeli täysin avoimesti. Sanoin joka kerta että toi ei tunnu kivalta ja pyysin lopettamaan, mutta mies kuittasi sen olevan vain "huumoria". Kun olin ensin useamman kerran sanonut nätisti, aloin uhkaamaan miestä erolla. Mies luuli että se oli myös pelkkä vitsi. Lopulta sain tarpeekseni ja sanoin etten tykkää hänestä enää. Mies oli ihan hajalla ja alkoi pommittamaan itkupuheluilla ja viesteillä. 🤡😂 Otin opikseni ja siitä asti miehellä on tasan yksi mahdollisuus korjata loukkaava käytös.
Hae itse ne, mitä tarvitset. Miksi vaivaudut jauhamaan pjaskoooooo ukolles ???? Nosta se iso takamus ylös tuolista , ja hae itse. Äläkä kuuntele sen ukon horinoita. Ota ero !!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän miestä, itsekin olen ollut se joka heittänyt tyhmää läppää ja puhunut esim. paskantamisesta ja muuta hauskaa. Sittemmin ehkä tajunnut ettei ole oikeasti niin fiksua. Sitä tehnyt siksi että halunnut olla rento, kun epävarma, on hauska saada jokin reaktio toiselta ja kun ei ole ollut ketään, haluaisi hassutella, kun viimein joku siinä on. Mutta voi olla että miehen puoliso myös tukee tätä toimintaa, jos on itsekin jotenkin koominen ja ärähtelyt vaikuttavat miehestä sellaisen huvittavan justiinan ärähtelyiltä, eikä mies oikeasti usko kumppaninsa ikinä jättävän häntä.
AP:lle voi olla valtava järkytys ja ymmärrettävä hermoromahduksen paikka, jos he eroavaisivat, ja mies löytäisi uuden naisen, niin tämän kanssa mies käyttäytyykin aivan eri tavalla ja tee mitään pellejuttuja. Tiedän että naisella ja naisen habituksella on niin valtava vaikutus omaankin käytökseen. Voi olla että mies itsekin kokee homman tylsäksi, mutta ei jaksa muuttua, kun on ollut pelle alusta asti. Uuden kumppanin kanssa miehestä tuleekin esiin aivan eri ihminen.
Itse olen kokenut tuon, miten toista ei tosiaan vähempää kiinnosta oma käytös ja sen vaikutus parisuhteeseen. Ja syynä, kun on aktiivisesti vilkuillut ympärilleen josko se oikea rakkaus löytyisi.
Todella pienestä vetäisin nykyään suhteen poikki, riittäisi tyyliä ihan yksikin myöhästyminen treffeiltä ilman painavaa syytä.
Koska olettaisin aidosti ihastuneen varmistavan olevansa ajoissa tehdäkseen hyvän vaikutuksen.
Ja sama kaikessa muussa. Sinä hetkenä, kun en ole toisesta vaikutuksen tekemisen arvoinen, loppuu parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ihan sama juttu kuin väkivallan ja muun alistamisen kanssa, pitää älytä lähteä heti ensimmäisistä merkeistä. Mun kanssa voisi tasan kerran lähteä autolla liikkeelle kun olen tulossa kyytiin, lähtisin välittömästi kävelemään pois jos joku yrittäisi jotain noin idioottimaista. Myöskään mulle tarjottua esineitä ei vedetä leikillään pois, ei naurata tippaakaan enkä toista kertaa yritä ottaa ja pistän kyllä jo. pellen huomaamaan virheensä. Kaikki nuo naamalle piereskelyt ja vastaavat tuntuu ihan utopistisilta, että joku voi sietää sellaista, minä poistaisin sellaista tekevän ihmisen elämästäni kerrasta. Nyt naiset jotain itsekunnioitusta peliin, älkää antako kohdella itseänne noin!
Mitäpä muuta tosikko palstamamma osaisikaan, kuin "lähteä välittömästi kävelemään pois" ja "poistaisin sellaista tekevän ihmisen elämästäni kerrasta".
Ja kyse oli siis huumorista 😂
Kyse ei ole huumorista vaan vallankäytöstä ja alistamisesta.
Erittäin hyvä elämänohje tuo "kaikilla piinoilla ei ole hintaa". Ja jos näin onkin, niin hintana on pahimmillaan oma henkikulta.