Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Siis mikä ap:n oma vastuu on? Yhtäkkiäkö nuo piirteet alkoi?? Tuskinpa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä aivan sairaan huonolta huumorintajulta =.= ja jotenkin tulee sellainen olo että heebo hiukan nauttii siitä että saa höynäyttää ja pitää varpaillaan. Sinähän joudut väkisinkin olemaan aika varautunut joka hetki ja kaikissa tilauksissa noiden "jekkujen" varalta. Mies siis käyttää huonoa huumoria sinun epävarmaksi saamiseesi ja pitkällä aikavälillä on selvää että jatkuva varpaillaan olo uuvuttaa sinut kunnes et enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että olet oikeassa tuossa alistamisajattelussa. Tuo kertoo arvostuksen puutteesta, huonosta itsetunnosta ja omasta epävarmuudesta. Hän yrittää nostaa itseään ja saada valtaa tuollaisella säälittävällä pelleilyllä. Onko hänellä taustalla epäonnistumisia tai vaikeita perhesuhteita?
En usko et tuo alistaa yhtään ketään. On vaan leikkimielinen ihminen, johon toinen kyllästyy ja sitten hän taas koittaa saada tätä suivaantunutta piristymään tms. ainoalla tavalla, jonka osaa: pelleilemällä. Kierre on valmis. Kysymys kuitenkin kuuluu; miksi pitää avioitua ihmisen kanssa, jonka tapoja ei siedä?
Onko tää taas niitä juttuja, jossa nainen valitsee miehen - toivoo että mies muuttuis- mies ei muutu - avioituvat - mies ei edelleen muutu - nainen syyttää miestä kaikesta - ero. Uus kierros naisen kohdalla...
I feel you. Isäni teki tuollaisia pellejuttuja koko sen ajan, kun kotona asuin. Luulen, että se on joku lapsuudesta tuleva juttu. Tapa hakea huomiota, jota ei muuten usko saavansa. Isälläni oli hyvin vaikea ja turvaton lapsuus, jonka aikana hän oli emotionaalisesti heitteillä. Hän teki vaativaa työtä yrittäjänä, mutta kotona hän taantui emotionaalisesti 5-vuotiaan tasolle ja haki huomiota vaikka sitten negatiivisen kautta tahallaan ärsyttämällä ja olemalla rajaton. Kertoi myös alatyylisiä "vitsejä" esimerkiksi teini-iän idoleistani, jätti tahallaan vessan oven auki siellä asioidessaan ja virnuili sieltä. Voi elämä. Tuntui, että meidän lastenkin tehtävä oli ottaa isän tunteita vastaan eikä toisinpäin. Kurjinta tietysti on, että tämä "huomiohakuisuus" kostautui siten, että välit isään ovat edelleen väkinäiset.
En osaa antaa ap:lle sen kummempaa neuvoa, kuin keskustella miehen kanssa. Pystyykö hän tarkastelemaan toimintaansa toisen silmin ja onko hän halukas muuttumaan? Jos ei, tiedät itsekin, että elämä miehen rinnalla kävisi varmasti raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit tuollaisen kanssa naimisiin?
NIINPÄ. Oma valintasi.
Kaikille ei riitä miehiä joilla on hyvä itseluottamus. Sitten täytyy tyytyä epävarmoihin joiden lapsuus ei ollut Strömsössä ja kertoa heille miten ihmisten kanssa on suotavaa käyttäytyä. Onneksi kaikki naiset ei heitä heti hanskoja tiskiin kun ongelmia ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samantyyppinen mies. Kääntää romanttiset tilanteet usein mauttomaksi vitsiksi, esimerkiksi pieraisee tai sanoo jotain tunnelman latistavaa kesken halailun. Luulee tämän "jekuttamisen" olevan hauskaa. Toisaalta mies osoittaa sanoin ja teoin usein myös välittävänsä minusta, vitsailua on vain määrällisesti liikaa. Mies ei myöskään seurassa huomaa, milloin jokin vitsi vanhenee tai hyvän maun raja on ylittymässä. Mies petraa aina muistuttaessani asiasta mutta palaa lopulta taas vanhoihin tapoihinsa.
Kuulostaa erehdyttävän paljon isältäni, valitettavasti. t. 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että olet oikeassa tuossa alistamisajattelussa. Tuo kertoo arvostuksen puutteesta, huonosta itsetunnosta ja omasta epävarmuudesta. Hän yrittää nostaa itseään ja saada valtaa tuollaisella säälittävällä pelleilyllä. Onko hänellä taustalla epäonnistumisia tai vaikeita perhesuhteita?
En usko et tuo alistaa yhtään ketään. On vaan leikkimielinen ihminen, johon toinen kyllästyy ja sitten hän taas koittaa saada tätä suivaantunutta piristymään tms. ainoalla tavalla, jonka osaa: pelleilemällä. Kierre on valmis. Kysymys kuitenkin kuuluu; miksi pitää avioitua ihmisen kanssa, jonka tapoja ei siedä?
Tällainen alistamismuoto voi olla sen käyttäjälleenkin tiedostamaton. Pyrkimys on nostaa itseään, olla se joka on niskan päällä, olla se yllättäjä, joka on aina yhden askeleen edellä. Huonoitsetuntoiset saattavat harjoittaa tällaista "turvallisille kohteille", kuten sille omalle puolisolle. Myös monet lapset ja teinit tekevät tätä toisilleen. En osaa edes kuvitella, kuinka rasittavaa olisi olla tuollaisen kanssa naimisissa.
Ihan alussa otsikon ja ekan lauseen perusteella ajattelin, että mitäs tuosta niin minunkin mieheni on, ja se vaan piristää arkea. Mutta jatkon luettuani ymmärrän sinua täysin. Tuo kuulostaa siltä että mies ei arvosta sinua ja jopa alistaa huumorin varjolla. Minun mieheni kyllä vääntää vakavistakin aiheista vitsiä ja huumori on aika mustaa, ja pelleilee paljon, mutta ikinä hän ei tee tai sano mitään mikä tarkoituksella loukkaisi tai alentaisi minua.
Itse ottaisin tuon vakavasti puheeksi, ja sanoisin että tuntuu että mies tahallaan haluaa pahoittaa mieleni ja alistaa minua. Ja jos mies ei silti ymmärrä lopettaa, niin harkitsisin vakavasti suhteen jatkumisen kannattavuutta. Koska jos mies ei silti ymmärrä eikä välitä, että jatkuvasti saa olosi epämukavaksi, niin ei hän kyllä silloin sinua arvosta. Ja mitä järkeä on suhteessa jossa ei arvosteta puolisoa?
Yksi vaihtoehto jota voi tietysti kokeilla on tuo, että alat tekemään miehelle koko ajan kaikkea samaa mitä hän tekee sinulle. Ehkä se saisi hänet heräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni tykkää myös mitä ilmeisimmin pierujutuista. Hän tekee usein sellaisen tempun, että kun on esim. sängyssä valmiina nukkumaan kutsuu minut luokseen ja osoittaa takamustaan ja sanoo, katso mikä tuolla on, siellä on finni, katso sitä. Sitten kun katson tulee iso pieru suoraan kasvoilleni. Alussa menin tähän lankaan kun luulin oikeasti että miehellä on jokin finni takapuolessa.
Mies sanoo myös pierujaan rakkauspieruiksi, ja saattaa myös tulla yhtäkkiä kun makaan esim. sohvalla pieraisemaan kasvoilleni niin etten ehdi siirtyä.
Mulla on kaverina tuollainen tapaus. Pieninä annoksina hauskaa seuraa, mutta jumalattoman rasittava jos pidempään joutuu katselemaan. Osa "jekuista" on ollut jopa hengenvaarallisia, minkä seurauksena oltiin riidoissa pitkiäkin aikoja kun ei millään tajunnut menneensä aivan liian pitkälle.
Mikä sai sut päätymään avioliittoon tälläisen kanssa? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen miespuolinen ystävä! Siis tuo on todella omituista ja rasittavaa. Hänen kanssaan ei oikeasti voi ikinä keskustella mistään tosissaan, kun aina, AINA vääntää sen jotenkin vitsiksi. Ei aina vaan jaksa. En oikein tiedä, voisiko olla jotain epävarmuttaa, että ei halua olla tosissaan, että aina on joku pakoreitti jos möhlii jotain, "mä vaan vitsillä". Muuten tämä ystäväni on tosi mukava, mutta nykyään jo tietoisesti vähän välttelen häntä, kun tuo ihme pelleily ja läskiksi heittäminen on niin raskasta.
Jaa mikä on ap:n eli minun oma vastuu. Kertoa miehelle, että en tykkää moisesta käytöksestä. Kyllä! Kerrottu moneen kertaan, kuten aloituksessa kirjoitin, saan vaan syytökset huumorintajuttomuudesta. Jätä mies. Vahvassa harkinnassa ollut jo pitkään, mutta olen liian kiltti ja ajattelen liikaa lapsia ja heidän parastaan. Miksi olen alunperin ottanut tuollaisen miehen? Tuo on vain yksi piirre miehessä. Ehkä olen itse kasvanut ja kypsynyt ja viimeaikoina "herännyt" suojelemaan rajojani ja tajunnut asioita toiselta kantilta. Ehkä olen nyt vasta huomannut, että tässä suhteessa jokin mättää... moni asia on myös niin rivien välissä ja hienovaraista, että ei edes heti huomaa. Paha olla vaan, mutta ei ole ymmärtänyt ihan tarkalleen miksi. Tiedän että mies ei tee mitään ollakseen tahallaan ilkeä, hän ei vaan tajua. Ei edes sillon kun kerron asiat hänelle suoraan. Ei tämä enää kauan kestä, muutan pois, sen olen jo itselleni luvannut, ajankohta vaan on vielä auki.
Aloituksen lukeminen samaan aikaan älyttömyydessään nauratti ja nostatti verenpainetta. Kieltämättä nuo antamasi esimerkit on myös todella ikäviä; ihan silkkaa kiusaamista, pään kolauttelulla ja eksymisellä vitsailua ja se ettei viitsi asiallisesti vastata kysymyksiin. Omalla miehellä on joskus tapana heitellä typeriä puujalkavitsejä. Niille jaksan yleensä nauraa tai sitten vaan pyörittelen päätä koska vitsit on niin typeriä. Joskus olen kuitenkin oikeasti hermostunut kun selitän jotain asiaa, ja se tarttuu johonkin sanamuotoon. Huono esimerkki "Olin siinä sitten leikkaamassa kurkkuja kun puhelin soi ja äiti siellä soitteli että..." niin mies keskeyttää ja alkaa suureleisesti vääntää vitsiä että "apua! kenen kurkkuja sä oot leikannut kuoliko ne??! :OO ;DDD" Tässä kohtaa totean että selvä, en sitten kerro enempää ja siinä vaiheessa mies tajuaa itsekin hävetä ja pyytää anteeksi.
Teidän huumorintajunne eivät ole yhteensopivat. Mies ei tuosta muutu. Jos et voi hyvin suhteessa, lähde pois. Jollekulle toiselle tuollainen on tosi herttainen piirre.
Kiusantekoa. Ns hauskat miehet kaikista veemäisimpiä. Omani sellainen myös.
Alue: Aihe vapaa
NIINPÄ. Oma valintasi.