En tajuu mitä akat aina valittaa että kotona lasten kanssa on raskasta - koti-isänä ite viiden lapsen kanssa...
...ja onhan tää ihan lastenleikkiä verrattuna töissä käymiseen! Ei stressiä, ei kiirettä ja saa tehdä just sitä mitä ite haluaa ja milloin haluaa. Se on ihan omasta asenteesta kii millaista lasten ja kodinhoito on! Onhan sitä kurjaa kotona jos ajattelee vaan että tää on raskasta jne.
Oikeestaan ainoa huolenaihe itellä on että tekeminen loppuu kesken. Siivoamiset ja ruoanlaitot hoituu kuitenkin aika nopeesti, sitä jää monta ylimääräistä tuntia joka päivä aikaa. Ajattelin ite alkaa opetella soittamaan jotain soitinta, ehkä klarinettia tai saksofonia. Ja meinaan myös rakentaa tohon pihalle kanalan, saa sitte munia ja siipikarjaa omavaraisesti jatkossa. Ja kasvimaa on jo hyvällä alulla kans, todellista luomua tulossa siitäkin :)
Elkää akat oikeesti valittako, täähän on ihan unelmaa olla lasten kanssa kotona.
Toki on todettava - enkä halua nyt itteäni kehua, mutta mun vaimolla on kyllä aivan mahtava aviomies ja sen lasten isä.
Kommentit (54)
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mutta miksi sinä ap, aikuinen mies jolla viisi lasta, kirjoitat kuin lapsi? Vaimollasi on poika miehenä. Toivon, että hän on tyytyväinen, itse en olisi.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa... :D
Onko sun lapset kotona sun kanssa vai onko ne vanhemmat lapset päiväkodissa?
Onhan se koti-isyys helppoa jos yhteiskunta hoitaa ne muksut.
Vierailija kirjoitti:
Nyt siis toinen päivä koti-isänä menossa mulla, mutta tuskinpa tää tästä ainakaan rankemmaksi muuttuu. - Ap
Ei muutu rankemmaksi, se on totta. Kunhan olet keksinyt ikätason mukaista virikettä jokaiselle lapselle jokainen päivä seuraavat kaksi vuotta etkä ole yhteydessä muihin aikuisiin kuin kerran kuukaudessa tunnin pari, tiedät miksi naiset valittavat. Oma vaimosikaan ei jaksa työpäivän jälkeen paljon lapsia kaitsea, jotta pääsisit harrastelemaan, joten sinä paimennat vähintään puolta katraastasi vielä illatkin. Ja muistathan, että koska vaimo käy työssä, hänen täytyy saada nukkua, joten sinä olet se, joka nousee öisin pissattamaan/syöttämään/nukuttamaan/leikittämään unettomia pilttejä. Siitä sitten reippaana uuteen virikkeelliseen päivään lasten kanssa!
Muista, että yhtäkään lasta et voi jättää valvomatta hetkeksikään. Se on silmänräpäyksestä kiinni, milloin joku loukkaa - mahdollisesti kohtalokkaasti. Kanalan vasaroimisesta ei tule mitään, ellei se ole helppovalmis tunnissa koottava, mikäli saat kaikki lapset nukkumaan päiväunia vähintään tunnin ajan samaan aikaan. Ne pienimmät muuten pistelevät naulat ja ruuvit äkkiä poskeensa, isommat huitaisevat toisilta pään vasaralla tai sahaavat sormensa puoleksi irti. Lapset ovat kekseliäitä ja nopeita.
Itse olin kotona, kunnes esikoinen oli viiden ja nuorempi kaksi ja puoli. Olihan se ihan hyvääkin aikaa ja ihmettelen jälkikäteen, miten oikeasti onnistuin jossain isommissa projekteissa, kuten lastenhuoneen tapetoinnissa kun joskus ihan silkka pakastimen sulatus tai lakanoiden vaihto teetti töitä.
Ja täytyy sanoa, että kahden kanssa kotona olo oli mukavampaa kuin vauvan. Luullakseni ensimmäisen puoli vuotta esikoisen kanssa vaan istuin ja imetin - se on sitovaa hommaa, siinä ei toisella kädellä harjoitella kitaransoittoa tai kaiveta kasvimaata.
Muuten sai päättää itse päivän tekemiset, ehti tehdä ruuat ja istua pöytään. Ehti kierrellä kirppareilta isompia vaatteita ja käydä kirjastossa satutunnilla. Kyllä mä tykkäsin, mutta oli se välillä puuduttavaakin. Ihan tyytyväisenä palasin töihin.
Joko olet joutunut käymään ruokaostoksilla 5 lapsen kanssa ja kokkaamaan ja pesemään pyykkiä jne? Vai onko jääkaappi ja kaapit vielä täynnä vaimon tekemää ruokaa ja vaatteita riittämiin? Onko kukaan lapsista vielä sairaana ja valvottanut yöllä? Oletko vielä itse sairaana? Noin niinkuin yhden päivän koti-isyyden jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mutta miksi sinä ap, aikuinen mies jolla viisi lasta, kirjoitat kuin lapsi? Vaimollasi on poika miehenä. Toivon, että hän on tyytyväinen, itse en olisi.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa... :D
Kuulusteluissakin se suuttuu joka on syytön. Miksei suuttuis jos vaikka epäiltäis varkaaks ja olisit ehdottomasti sellasta vastaan. Monet sananlaskut on täyttä huuhaata, jotka on keksiny ilmeisesti joku yksinkertainen henkilö.
Miten te jotka vastaatte ihan pokereina olette noin tyhmiä? :D en usko hetkeäkään.
0/5
Vierailija kirjoitti:
Nyt siis toinen päivä koti-isänä menossa mulla, mutta tuskinpa tää tästä ainakaan rankemmaksi muuttuu. - Ap
Ai toinen päivä??? :D:D:D
Ei se vielä tuossa vaiheessa ole kuin uutuuden viehätystä.
Voi hyvä mies :D No elämä opettaa, ylpeimmällekin.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka vastaatte ihan pokereina olette noin tyhmiä? :D en usko hetkeäkään.
0/5
Kyllä mä uskon. Nimittäin kun itse tulin synnäriltä kotiin vauvan kanssa, aloin hormonihuuruissani tehdä vatsalihasjumppaa ja ihmettelin, että miksi vauva-aikaa pidetään raskaana, kun eihän se ole 😀😀😀
Ja kaverin mies sanoi päivää ennen isyyslomalle jäämistään, että pitänee hankkia pleikkari, jottei tule aika pitkäksi 😀😀😀
Nämähän ovat ihan klassisia aloittajan erehdyksiä, joille nauretaan makeasti vuosia jälkeenpäin.
Itsellä on jo teinejä mutta olin aikoinaan heidän kanssaan kotona.
Nykyään puutarhanhoito on yksi lempiharrastuksiani, mutta lasten kanssa se tekeminen oli vähän toisenlaista. Nykyään voi vääntää kuusi tuntia maata nurin, käydä taimistossa, antaa ajan kulua. Lasten kanssa sitä aikaa ei voinut unohtaa. Aina piti huomioida ruoka-aika (lapset ei odota ja ihan joka päivä ei onnistu piknik-eväät) päiväuniaika (pienelle aika tärkee juttu), pissattaminen, kakattaminen, pipien pois puhaltaminen ja tietty ihan se hengissä pitäminen.
Se jatkuva vastuu, se, ettei pysty karkaamaan hetkeksikään... että pitää aina jaksaa muistaa ajatella huomista päivää, sen ohjelmaa, ruokailua, kulkemisen järjestelyä...
Mutta eihän se pelkkää raatamista ollut. Ihana tutustua omiin lapsiin, viihdyttää ja opettaa ja siinä samassa viihtyä ja oppia itsekin.
Jos kerran koti-isyys on noin ihanaa, niin miksihän mun eksä ei suurin surminkaan suostunut näitä kahta viemään edes lauantaiaamuisin puistoon, tai ottamaan edes toista mukaansa rautakauppaan tai auton katsastukseen?
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla on kaksi lasta kotona, joista toinen ei vielä juokse ja toinen on jo melko itsenäinen. Toihan on tosi kiva tilanne, joka päivä ehdit vanhemman lapsen kanssa tehdä kahdestaan jotain kivaa ja eskariin valmistavaa leikkiä.
Vastasitkohan mulle (nro 16)? Kyllä, onhan tämä tosi kiva tilanne kunhan kaikki olemme terveitä, kukaan ei päätä valvottaa jo lähes 3v univajetta kerryttänyttä äitiä öisin mahakipujen, nälän, hampaiden, unien tai minkään vuoksi. Nukun keskimäärin 5h vuorokaudessa jos yöt sujuvat ongelmitta. Päivisin ehtii tosiaan touhottaa ja se on myös pakko. Juuri 2v täyttänyt ei ole vielä kovin itsenäinen ja ihanasti taantui vauvaksi vauvan tultua taloon. Uhmakin on valtava. Eskarin alkuun on käsittääkseni vielä nelisen vuotta?
No mutta, pieni ikäero oli tietoinen valinta ja toivottua. Osasimme miehen kanssa odottaa pikkulapsiajan olevan rankka ja rankkaa tämä todellakin on. En silti halua laittaa lapsia (kumpaakaan) hoitoon, jotta oma arki olisi vähemmän työlästä. En myöskään kulje pitkin kyliä huutelemassa miten elämäni on rankkaa, sillä tosissani nautin tästä ajasta vaikka toisinaan itken väsymystäni ja riittämättömyyden tunteesta. En kuitenkaan ymmärrä ketjun aloittajaa, joka yhden päivän perusteella hehkuttaa miten hänen koti-isyytensä on helppoa isojen lasten kanssa eikä voi ymmärtää miten toiset kokevat erilaisen lapsiarkensa rankkana.
Aivan fantastista, kerro lisää arjestasi, AP. Saavat naiset oppitunnin miten asiat hoituu kotona ilman valittamista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla on kaksi lasta kotona, joista toinen ei vielä juokse ja toinen on jo melko itsenäinen. Toihan on tosi kiva tilanne, joka päivä ehdit vanhemman lapsen kanssa tehdä kahdestaan jotain kivaa ja eskariin valmistavaa leikkiä.
Vastasitkohan mulle (nro 16)? Kyllä, onhan tämä tosi kiva tilanne kunhan kaikki olemme terveitä, kukaan ei päätä valvottaa jo lähes 3v univajetta kerryttänyttä äitiä öisin mahakipujen, nälän, hampaiden, unien tai minkään vuoksi. Nukun keskimäärin 5h vuorokaudessa jos yöt sujuvat ongelmitta. Päivisin ehtii tosiaan touhottaa ja se on myös pakko. Juuri 2v täyttänyt ei ole vielä kovin itsenäinen ja ihanasti taantui vauvaksi vauvan tultua taloon. Uhmakin on valtava. Eskarin alkuun on käsittääkseni vielä nelisen vuotta?
No mutta, pieni ikäero oli tietoinen valinta ja toivottua. Osasimme miehen kanssa odottaa pikkulapsiajan olevan rankka ja rankkaa tämä todellakin on. En silti halua laittaa lapsia (kumpaakaan) hoitoon, jotta oma arki olisi vähemmän työlästä. En myöskään kulje pitkin kyliä huutelemassa miten elämäni on rankkaa, sillä tosissani nautin tästä ajasta vaikka toisinaan itken väsymystäni ja riittämättömyyden tunteesta. En kuitenkaan ymmärrä ketjun aloittajaa, joka yhden päivän perusteella hehkuttaa miten hänen koti-isyytensä on helppoa isojen lasten kanssa eikä voi ymmärtää miten toiset kokevat erilaisen lapsiarkensa rankkana.
Ei kun nro. 9 viestille vastasin, jota ainakin luulin ap:ksi.
Toivottavasti teillä yöt helpottaa niin, että saat nukuttua enemmän.
Tsemppinä haluan kertoa, että sukulaisperheessäni on lapset suunnilleen samalla ikäerolla ehkä vähän pienemmällä, ja nyt hieman vanhempana on ihana nähdä miten tytöistä on toisilleen seuraa, ja perheen vanhemmatkin on alun rankkuuden jälkeen tosi tyytyväisiä pieneen ikäeroon lapsilla.
Itselläni on lapsi melkein kaksi ja haaveilen jo toisesta :)
No tottakai tuolla kokoonpanolla on jo helppoa! Tule sitten sanomaan kun itse olet raskaana samaan aikaan kuin hoidat isompia, imetät lapsesi ja sulla on 3 alle 5 vuotiasta jaloissa. Tottakai se on helppoa kun lapset on isoja. Sama kuin kaikki tulisi huutelee kaiken tuon jälkeen että mitä minäkin aiemmin valitin, helppoahan tämä NYT on.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai tuolla kokoonpanolla on jo helppoa! Tule sitten sanomaan kun itse olet raskaana samaan aikaan kuin hoidat isompia, imetät lapsesi ja sulla on 3 alle 5 vuotiasta jaloissa. Tottakai se on helppoa kun lapset on isoja. Sama kuin kaikki tulisi huutelee kaiken tuon jälkeen että mitä minäkin aiemmin valitin, helppoahan tämä NYT on.
Juu u. Tämä on äidin tekemä aloitus. Kaikki äidit tietää että esim tuollainen 9-12 kk ikäinen vauva on usein aika helppo. Nukkuu jo hyvin, syö muutakin kuin tissiä, viihtyy lelujen parissa eikä ole vielä uhmassa. Nehän on itse aurinko tuossa iässä.
Ja eskari-ikäsestä eteenpäin ne on jo huomattavan itsenäisiä. 12 vuotiaiden koti-isi.. älkää nyt naurattako.
Vierailija kirjoitti:
Aivan fantastista, kerro lisää arjestasi, AP. Saavat naiset oppitunnin miten asiat hoituu kotona ilman valittamista :D
Tajusitko, että ap:llä on koti-istydestä yhden (1) päivän kokemus? :)
Mulla siis täällä viisi lasta, luuletteko että lastenhoito, kaupoilla käynnit, yövalvomiset yms. on mulle täysin vieraita? :D Vaikka nyt ekaa kertaa hoitovapaalla niin olen mä aiemminkin osallistunut. Ei kai se niin oo, että se joka on kotona hoitaa kaiken koko ajan.
Toki mä ymmärrän että vaimolla on rankka duuni, saattaa tehdä 12-tuntisia päiviäkin välillä. Se saa kotiin tultuaan hyvää ruokaa ja hetken levähtää ihan rauhassa. Sitten saa halutessaan lähteä harrastamaan tai rentoutua jollain muulla tavoin. Itse käyn muksujen kanssa lenkillä melkein päivittäin, hommasin tollaset juoksurattaat ja seuraavaksi vanhimmat kaksi pyöräilevät perässä. Hyvin onnistuu omasta kunnostakin huolehtiminen, aion pudottaa 15kg painoa vuoden loppuun mennessä - töissä ollessa ei sekään oikein onnistunut.
Niin ja kaikki lapset on toki kotihoidossa, tietenkin on!
- AP
Minusta on hienoa, että olet koti-isä ja niin varmasti muistakin. Paheksuntaa herättää täällä ainoastaan naisten haukkumisesi, vaikka oma kokemuksesi rajoittuu yhteen päivään.
Koti-isät ja työssä käyvät äidit tekee yhtä paljon kotitöitä. Siksi miehellä ei ole raskasta.
Eli sulla on kaksi lasta kotona, joista toinen ei vielä juokse ja toinen on jo melko itsenäinen. Toihan on tosi kiva tilanne, joka päivä ehdit vanhemman lapsen kanssa tehdä kahdestaan jotain kivaa ja eskariin valmistavaa leikkiä.