Olikohan kirjailija ja professori Panu Rajala katkera eron jälkeen, kun kirjoitti kirjan jossa kertoi ex-puolisonsa laulaja Katri Helenan olleen häntä selvästi tyhmempi ja sivistymättömämpi?

Rajala paljasti murto-osan siitä, mikä on herttaisen sinivalkoisen äänen taustalla... Itsekäs nainen. Ahne ja pihi, keikoilla yrittää maksattaa ruokansakin pienipalkkaisilla soittajilla. Rajala on itsekäs ja taisi löytää voittajansa...

Muistan haastattelun, kun he olivat olleet yhdessä noin vuoden. Jo silloin Rajala sanoi, että hänestä olisi parempi jos Katri Helena olisi vaikka näyttelijä. Ei arvostanut iskelmälaulajaa. Virhe alun alkaen mennä yhteen. Näitähän sattuu itse kullekin.

Vierailija kirjoitti:

Rajala paljasti murto-osan siitä, mikä on herttaisen sinivalkoisen äänen taustalla... Itsekäs nainen. Ahne ja pihi, keikoilla yrittää maksattaa ruokansakin pienipalkkaisilla soittajilla. Rajala on itsekäs ja taisi löytää voittajansa...

Turha kysyä kuka valvoi Katrin rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajalan kirjat ovat setämieskirjoituksia. Hän kirjoitti ala-arvoisen törkeää tekstiä menehtyneestä vaimostaan ja myöhemmin surkeaa tekstiä Katri-Helenasta.

En oikeasti ymmärrä, mikä tekee kyseisestä miehestä niin pikkumaisen ja katkeran.

Ei ole saavuttanut elämässään mitään ja ilmeisesti on ollut suuret tavoitteet kuitenkin. Oliko kukaan edes kuullut Rajalasta ennen avioliittoa Katri Helenan kanssa? Vanhan ja katkeran miehen suoltamaa aivopierua koko kirja. 

Kyllä hän minusta on saavuttanut ammatillisesti paljonkin, mutta se suuren yleisön kansansuosio ja julkisuus jäi tulematta. Sellaisia on aika harvassa kirjallisuudentutkijoissa.

Kuvaavaa, että ns. elämäkerrallisissa kirjoissansa kuuluisa vaimo on se, joka lukijoita kiinnostaa, jonka avulla myy omaa elämäänsä. Ja ylipäätään julkisuuskynnys ylittyy yleensä silloin, kun hänen naissuhteistaan on kyse. Sellainen karma hänellä tässä elämässä, toivottavasti oppii sen, mistä on läksyssään kyse.

No ihan toisen alan tutkijana, kun vilkaisin miehen julkaisuja ja niiden siteerauksia niin ei tuo tiedeurakaan mikään häävi ole, enemmän on jättänyt vauvanjalan kokoiset jäljet tieteenalaansa. Jospa hiljenisi julkisuudesta kokonaan, en jää kaipaamaan.

Tarkoitin uraa kokonaisuutena, vaikka kirjallisuudentutkijaksi hänet mainitsinkin. Taitaa tiedepiireissä olla aika yleistä kateus ja toisten saavutusten ivallinen kommentointi, ei näköjään Rajalan erityispiirre. :D

Tuo kommenttini perustui nopsasti tekemääni hakuun hänen julkaisutuotannostaan ja kuinka paljon niitä on siteerattu tutkijapiirissä. Juttuja löytyi, mutta siteerauksia oli 1-2/juttu. Määrä vaihtelee ilman muuta eri tutkimusaloilla, siksi tsekkasin äkkiä Kirsti Simonsuuren tuotannon, useampia ihan hyvin siteerattuja juttuja (40-70 sitterausta). Tutkijapiireissä on totuttu arvioimaan niin omaa kuin toisen tuotantoa. Rajalan kirjallisista kyvyistä parhaiten tunnetaan hänen luova tapansa hyödyntää lähipiiriään ja tutkimuskohteitaan (Finlandia-ehdokkaana vuonna 2015 ollut Intoilija – fotograafin muistikuvat sisältää parikymmentä sivua I. K. Inhan tekstiä kopioituna ilman, että sitä olisi merkitty mitenkään.).

Kuten jo aiemmin sanoin, niin viittasin hänen uraansa kokonaisuutena, en ainoastaan kirjallisuuden tutkijana.

Joka tapauksessa ivallinen ja vähättelevä toisten töiden ja saavutusten  kommentointi on pienisieluisen ja katkeran ihmisen puuhaa. Oli omat meriitit sitten mitä tahansa. (Mutta yleensähän ne tuollaisella henkilöllä ovat pienet, vaikea kuvitella, että esimerkiksi Simonsuuri heittäisi kenestäkään vastaavaa kommenttia, kuin mitä tuossa edellä.)

Tuota, totesin vain ettei miestä paljoa siteerata, ja se nyt yleensä on asia millä tutkijoiden vaikuttavuutta mitataan. En verrannutkaan siteerausmääriä oman alani vastaaviin koska alojen väliset erot ovat suuret.

Omasta elämästäänhän kirjailijat kirjoittavat, mutta arveletko tuon teoksen muodostuvan klassikoksi? Niissä klassikoissa, kuten huojuva talo, laitetaan itseä likoon, kuvataan myös se oman itsen raadollisuus ja haavoittuvaisuus. Eittämättä Rajala on tehnyt merkittäviäkin tuotoksia, nämäkin tuo voimallisesti esille kirjassaan. 

Suurin osa voisi eronsa jälkeen kirjoittaa samansävyisen kirjan kumppanistaan mutta harvat kirjailijatkaan sitä tekevät. Miksihän? Alla  Hesarin kirja-arvostelu, Mari Koppinen näyttää olevan kanssani samoilla linjoilla.

...

ENSIN hyvät uutiset.

Kirjailija Panu Rajalan teos hänen ja iskelmätähti Katri Helenan 11-vuotisesta rakkaussuhteesta on hyvää kirjallisuutta.

Rajala kirjoittaa vetävästi. Rytmi on hallussa, virkkeet ovat kauniita. Kirjailija ei jaarittele, vaan heittelee sivuille toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia Katri Helenasta, itsestään, suomalaisista julkkiksista ja kulttuurielämästä. Kirjan haluaa ahmaista yhdeltä istumalta.

Mutta sitten ne huonot uutiset: Kuin kissan vessa maistuisi kielen päällä, kun 241 sivua on imaistu sisuksiin.

TÄSSÄKÖ se nyt sitten on, kansan niin rakastaman parin kaunis rakkaustarina. Vain toisen kertomana. Vähän pisteliäänä, liiankin.

Ongelma on se, ettei Rajala ole kysynyt Katri Helenalta lupaa kirjaan, vaan retostelee kaikkein intiimeimmätkin yksityiskohdat toisen elämästä.

Rajala toistaa sen verran ponnekkaasti omia saavutuksiaan ja toisaalta räimii vastapuolta niin, että väistämättä käy myös mielessä, menikö tämä sittenkään ihan näin.

Lukijan mielessä kummittelee myös koko ajan se, mikä on Rajalan motiivi. Onko se kosto taannoisen Katri Helena -musikaalin hölmöstä Proffa-hahmosta? Vaikka Katri Helena ei edes ollut kirjoittamassa musikaalia.

Vai eikö salamavalojen loistossa viihtyvä kirjailija saanut tarpeeksi huomiota suuren tähden rinnalla? Pitääkö nyt saada sanottua, mitä kaikkea laadukasta kirjallisuutta ja teatteria noina vuosina syntyi? (Sillä sitä todella syntyi.)...

Panu on hyvä esimerkki siitä, että junttius ei välttämättä lähde, vaikka kuinka opiskelisi. Ihan selkeä narsisti. Ja kiilusilmäinen perussovinisti. Sian ulkomuodollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajalan kirjat ovat setämieskirjoituksia. Hän kirjoitti ala-arvoisen törkeää tekstiä menehtyneestä vaimostaan ja myöhemmin surkeaa tekstiä Katri-Helenasta.

En oikeasti ymmärrä, mikä tekee kyseisestä miehestä niin pikkumaisen ja katkeran.

Ei ole saavuttanut elämässään mitään ja ilmeisesti on ollut suuret tavoitteet kuitenkin. Oliko kukaan edes kuullut Rajalasta ennen avioliittoa Katri Helenan kanssa? Vanhan ja katkeran miehen suoltamaa aivopierua koko kirja. 

Kyllä hän minusta on saavuttanut ammatillisesti paljonkin, mutta se suuren yleisön kansansuosio ja julkisuus jäi tulematta. Sellaisia on aika harvassa kirjallisuudentutkijoissa.

Kuvaavaa, että ns. elämäkerrallisissa kirjoissansa kuuluisa vaimo on se, joka lukijoita kiinnostaa, jonka avulla myy omaa elämäänsä. Ja ylipäätään julkisuuskynnys ylittyy yleensä silloin, kun hänen naissuhteistaan on kyse. Sellainen karma hänellä tässä elämässä, toivottavasti oppii sen, mistä on läksyssään kyse.

No ihan toisen alan tutkijana, kun vilkaisin miehen julkaisuja ja niiden siteerauksia niin ei tuo tiedeurakaan mikään häävi ole, enemmän on jättänyt vauvanjalan kokoiset jäljet tieteenalaansa. Jospa hiljenisi julkisuudesta kokonaan, en jää kaipaamaan.

Tarkoitin uraa kokonaisuutena, vaikka kirjallisuudentutkijaksi hänet mainitsinkin. Taitaa tiedepiireissä olla aika yleistä kateus ja toisten saavutusten ivallinen kommentointi, ei näköjään Rajalan erityispiirre. :D

Tuo kommenttini perustui nopsasti tekemääni hakuun hänen julkaisutuotannostaan ja kuinka paljon niitä on siteerattu tutkijapiirissä. Juttuja löytyi, mutta siteerauksia oli 1-2/juttu. Määrä vaihtelee ilman muuta eri tutkimusaloilla, siksi tsekkasin äkkiä Kirsti Simonsuuren tuotannon, useampia ihan hyvin siteerattuja juttuja (40-70 sitterausta). Tutkijapiireissä on totuttu arvioimaan niin omaa kuin toisen tuotantoa. Rajalan kirjallisista kyvyistä parhaiten tunnetaan hänen luova tapansa hyödyntää lähipiiriään ja tutkimuskohteitaan (Finlandia-ehdokkaana vuonna 2015 ollut Intoilija – fotograafin muistikuvat sisältää parikymmentä sivua I. K. Inhan tekstiä kopioituna ilman, että sitä olisi merkitty mitenkään.).

Kuten jo aiemmin sanoin, niin viittasin hänen uraansa kokonaisuutena, en ainoastaan kirjallisuuden tutkijana.

Joka tapauksessa ivallinen ja vähättelevä toisten töiden ja saavutusten  kommentointi on pienisieluisen ja katkeran ihmisen puuhaa. Oli omat meriitit sitten mitä tahansa. (Mutta yleensähän ne tuollaisella henkilöllä ovat pienet, vaikea kuvitella, että esimerkiksi Simonsuuri heittäisi kenestäkään vastaavaa kommenttia, kuin mitä tuossa edellä.)

Tuota, totesin vain ettei miestä paljoa siteerata, ja se nyt yleensä on asia millä tutkijoiden vaikuttavuutta mitataan. En verrannutkaan siteerausmääriä oman alani vastaaviin koska alojen väliset erot ovat suuret.

Omasta elämästäänhän kirjailijat kirjoittavat, mutta arveletko tuon teoksen muodostuvan klassikoksi? Niissä klassikoissa, kuten huojuva talo, laitetaan itseä likoon, kuvataan myös se oman itsen raadollisuus ja haavoittuvaisuus. Eittämättä Rajala on tehnyt merkittäviäkin tuotoksia, nämäkin tuo voimallisesti esille kirjassaan. 

Suurin osa voisi eronsa jälkeen kirjoittaa samansävyisen kirjan kumppanistaan mutta harvat kirjailijatkaan sitä tekevät. Miksihän? Alla  Hesarin kirja-arvostelu, Mari Koppinen näyttää olevan kanssani samoilla linjoilla.

...

ENSIN hyvät uutiset.

Kirjailija Panu Rajalan teos hänen ja iskelmätähti Katri Helenan 11-vuotisesta rakkaussuhteesta on hyvää kirjallisuutta.

Rajala kirjoittaa vetävästi. Rytmi on hallussa, virkkeet ovat kauniita. Kirjailija ei jaarittele, vaan heittelee sivuille toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia Katri Helenasta, itsestään, suomalaisista julkkiksista ja kulttuurielämästä. Kirjan haluaa ahmaista yhdeltä istumalta.

Mutta sitten ne huonot uutiset: Kuin kissan vessa maistuisi kielen päällä, kun 241 sivua on imaistu sisuksiin.

TÄSSÄKÖ se nyt sitten on, kansan niin rakastaman parin kaunis rakkaustarina. Vain toisen kertomana. Vähän pisteliäänä, liiankin.

Ongelma on se, ettei Rajala ole kysynyt Katri Helenalta lupaa kirjaan, vaan retostelee kaikkein intiimeimmätkin yksityiskohdat toisen elämästä.

Rajala toistaa sen verran ponnekkaasti omia saavutuksiaan ja toisaalta räimii vastapuolta niin, että väistämättä käy myös mielessä, menikö tämä sittenkään ihan näin.

Lukijan mielessä kummittelee myös koko ajan se, mikä on Rajalan motiivi. Onko se kosto taannoisen Katri Helena -musikaalin hölmöstä Proffa-hahmosta? Vaikka Katri Helena ei edes ollut kirjoittamassa musikaalia.

Vai eikö salamavalojen loistossa viihtyvä kirjailija saanut tarpeeksi huomiota suuren tähden rinnalla? Pitääkö nyt saada sanottua, mitä kaikkea laadukasta kirjallisuutta ja teatteria noina vuosina syntyi? (Sillä sitä todella syntyi.)...

Niin, kommentoit seipäitä, kun minä puhuin aidasta tai päinvastoin. Outoa, että tutkijalla, jollaiseksi itsesi mainitsit, on noin suuria ongelmia luetun tekstin ymmärtämisessä. Kaikkea hyvää sinulle ja positiivista mieltä. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajalan kirjat ovat setämieskirjoituksia. Hän kirjoitti ala-arvoisen törkeää tekstiä menehtyneestä vaimostaan ja myöhemmin surkeaa tekstiä Katri-Helenasta.

En oikeasti ymmärrä, mikä tekee kyseisestä miehestä niin pikkumaisen ja katkeran.

Ei ole saavuttanut elämässään mitään ja ilmeisesti on ollut suuret tavoitteet kuitenkin. Oliko kukaan edes kuullut Rajalasta ennen avioliittoa Katri Helenan kanssa? Vanhan ja katkeran miehen suoltamaa aivopierua koko kirja. 

Kyllä hän minusta on saavuttanut ammatillisesti paljonkin, mutta se suuren yleisön kansansuosio ja julkisuus jäi tulematta. Sellaisia on aika harvassa kirjallisuudentutkijoissa.

Kuvaavaa, että ns. elämäkerrallisissa kirjoissansa kuuluisa vaimo on se, joka lukijoita kiinnostaa, jonka avulla myy omaa elämäänsä. Ja ylipäätään julkisuuskynnys ylittyy yleensä silloin, kun hänen naissuhteistaan on kyse. Sellainen karma hänellä tässä elämässä, toivottavasti oppii sen, mistä on läksyssään kyse.

No ihan toisen alan tutkijana, kun vilkaisin miehen julkaisuja ja niiden siteerauksia niin ei tuo tiedeurakaan mikään häävi ole, enemmän on jättänyt vauvanjalan kokoiset jäljet tieteenalaansa. Jospa hiljenisi julkisuudesta kokonaan, en jää kaipaamaan.

Tarkoitin uraa kokonaisuutena, vaikka kirjallisuudentutkijaksi hänet mainitsinkin. Taitaa tiedepiireissä olla aika yleistä kateus ja toisten saavutusten ivallinen kommentointi, ei näköjään Rajalan erityispiirre. :D

Tuo kommenttini perustui nopsasti tekemääni hakuun hänen julkaisutuotannostaan ja kuinka paljon niitä on siteerattu tutkijapiirissä. Juttuja löytyi, mutta siteerauksia oli 1-2/juttu. Määrä vaihtelee ilman muuta eri tutkimusaloilla, siksi tsekkasin äkkiä Kirsti Simonsuuren tuotannon, useampia ihan hyvin siteerattuja juttuja (40-70 sitterausta). Tutkijapiireissä on totuttu arvioimaan niin omaa kuin toisen tuotantoa. Rajalan kirjallisista kyvyistä parhaiten tunnetaan hänen luova tapansa hyödyntää lähipiiriään ja tutkimuskohteitaan (Finlandia-ehdokkaana vuonna 2015 ollut Intoilija – fotograafin muistikuvat sisältää parikymmentä sivua I. K. Inhan tekstiä kopioituna ilman, että sitä olisi merkitty mitenkään.).

Kuten jo aiemmin sanoin, niin viittasin hänen uraansa kokonaisuutena, en ainoastaan kirjallisuuden tutkijana.

Joka tapauksessa ivallinen ja vähättelevä toisten töiden ja saavutusten  kommentointi on pienisieluisen ja katkeran ihmisen puuhaa. Oli omat meriitit sitten mitä tahansa. (Mutta yleensähän ne tuollaisella henkilöllä ovat pienet, vaikea kuvitella, että esimerkiksi Simonsuuri heittäisi kenestäkään vastaavaa kommenttia, kuin mitä tuossa edellä.)

Tuota, totesin vain ettei miestä paljoa siteerata, ja se nyt yleensä on asia millä tutkijoiden vaikuttavuutta mitataan. En verrannutkaan siteerausmääriä oman alani vastaaviin koska alojen väliset erot ovat suuret.

Omasta elämästäänhän kirjailijat kirjoittavat, mutta arveletko tuon teoksen muodostuvan klassikoksi? Niissä klassikoissa, kuten huojuva talo, laitetaan itseä likoon, kuvataan myös se oman itsen raadollisuus ja haavoittuvaisuus. Eittämättä Rajala on tehnyt merkittäviäkin tuotoksia, nämäkin tuo voimallisesti esille kirjassaan. 

Suurin osa voisi eronsa jälkeen kirjoittaa samansävyisen kirjan kumppanistaan mutta harvat kirjailijatkaan sitä tekevät. Miksihän? Alla  Hesarin kirja-arvostelu, Mari Koppinen näyttää olevan kanssani samoilla linjoilla.

...

ENSIN hyvät uutiset.

Kirjailija Panu Rajalan teos hänen ja iskelmätähti Katri Helenan 11-vuotisesta rakkaussuhteesta on hyvää kirjallisuutta.

Rajala kirjoittaa vetävästi. Rytmi on hallussa, virkkeet ovat kauniita. Kirjailija ei jaarittele, vaan heittelee sivuille toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia Katri Helenasta, itsestään, suomalaisista julkkiksista ja kulttuurielämästä. Kirjan haluaa ahmaista yhdeltä istumalta.

Mutta sitten ne huonot uutiset: Kuin kissan vessa maistuisi kielen päällä, kun 241 sivua on imaistu sisuksiin.

TÄSSÄKÖ se nyt sitten on, kansan niin rakastaman parin kaunis rakkaustarina. Vain toisen kertomana. Vähän pisteliäänä, liiankin.

Ongelma on se, ettei Rajala ole kysynyt Katri Helenalta lupaa kirjaan, vaan retostelee kaikkein intiimeimmätkin yksityiskohdat toisen elämästä.

Rajala toistaa sen verran ponnekkaasti omia saavutuksiaan ja toisaalta räimii vastapuolta niin, että väistämättä käy myös mielessä, menikö tämä sittenkään ihan näin.

Lukijan mielessä kummittelee myös koko ajan se, mikä on Rajalan motiivi. Onko se kosto taannoisen Katri Helena -musikaalin hölmöstä Proffa-hahmosta? Vaikka Katri Helena ei edes ollut kirjoittamassa musikaalia.

Vai eikö salamavalojen loistossa viihtyvä kirjailija saanut tarpeeksi huomiota suuren tähden rinnalla? Pitääkö nyt saada sanottua, mitä kaikkea laadukasta kirjallisuutta ja teatteria noina vuosina syntyi? (Sillä sitä todella syntyi.)...

Niin, kommentoit seipäitä, kun minä puhuin aidasta tai päinvastoin. Outoa, että tutkijalla, jollaiseksi itsesi mainitsit, on noin suuria ongelmia luetun tekstin ymmärtämisessä. Kaikkea hyvää sinulle ja positiivista mieltä. Kyllä se siitä.

Tarkennuksena siis, että vaikka en mikään Rajaa fani olekaan, niin tutkimustyö on vain osa hänen ns. uraansa, hänhän on tehnyt paljon muutakin. Minä kommentoin hänen työuraansa, sinä tutkijanuraansa.

Älä nyt enempää nolaa itseäsi.

Minä en ottanut millään tavalla itse asiassa kantaa keskustelun aiheena olevaan kirjaan.

Ehkä Rajala ei ollutkaan niin kovin väärässä. Kun intohimo laantui, kävi ilmi, että petipuuhien lisäksi ei juuri yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytynytkään. Kyllä sillä koulutustasojen erolla on oma merkityksensä. Tutkijan ajatusmaailma on aika erilainen kuin iskelmälaulajan. Mutta osoittaa huonoa makua kirjoittaa entisistä vaimoista niin kuin Rajala on kirjoittanut. Ei kaikkea tarvitse paljastaa uteliaalle lukijakunnalle.

En ole kummankaan fani, joten turha kiljua ja yrittää lynkata.

Panua taitaa ottaa pannuun kun Katrin kirja myi enemmän kuin paljastuskirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut hänen tieteellisiä julkaisujaan, ainoastaan yhden romaanin, jossa hän keekoili päähenkilönä keksityllä nimellä. Oli aika lapsekasta tekstiä. PIti itseään jumalten lahjana, erityisesti akateemisille naisille. Itsekehu paistoi niin selvästi läpi, että alkoi lukijaakin nolottamaan.

Muistatko kirjan nimeä, alkoi kiinnostaa.

Olisiko ollut Johannes?

Kestäisikö Panun yliopisto aikana tekemät tutkielman ajaa plagiointijärjestelmön läpi?

Aivan liian suuri koulutus ero. Panu Filosofian Tohtori ja toinen kansakoulun käynyt. Ei tule onnistumaan sellainen liitto.

Vierailija kirjoitti:

Aivan liian suuri koulutus ero. Panu Filosofian Tohtori ja toinen kansakoulun käynyt. Ei tule onnistumaan sellainen liitto.

Eli parasta miesmatskua palstan naisille. Heille koulutus on kaikki kaikessa. Vai eikö koske Panoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lavatähti ja kirjamies -kirjassaan kertoo harmitelleensa, kuinka hänen olisi pitänyt jo ensitreffeillä huomata varoitusmerkit siitä, ettei Katri Helena edes lue romaaneja. Rajala oli joutunut myös peittelemään sivistyneisyyttään että Katri Helena pysyisi kärryillä hänen jutuissaan.

Miltä kuulostaa?

Ainakin jos minun ex-miehistäni joku kirjoittaisi tuollaisen kirjan, ajattelisin hänen olevan katkera.

Kirjassa Panu kirjoitti myös jotain Katrin ruokavaliosta; on jatkuvasti tiukalla dieetillä.

Rajala on todennäköisesti niitä miehiä joiden mielestä naisen pitää olla hoikka ja ehkä harrasti itse gourmetillallisia. En ihmettele jos Katri Helena esiintyvänä taiteilijana tarkkaili painoaan, keski-iässä paino alkaa helposti nousemaan ja pienessä ihmisessä ylimääräiset kilot näkyvät. Rajalan sivistys alittaa kyllä kansakoulutason. Olen itse työskennellyt pitkään eräässä työpaikassa missä oli paljon kaikenlaisia tohtoreita ja vihtoreita. Kyllä sielläkin tällaisia narsisteja oli, jotka pitivät itseään jumalasta seuraavina. Toisaalta oli myös sellaisia, jotka olivat korkeassa asemassa ja todella sivistyneitä ja kohtelivat kaikkia työntekijöitä erittäin korrektisti. Joka lähtöön löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Aivan liian suuri koulutus ero. Panu Filosofian Tohtori ja toinen kansakoulun käynyt. Ei tule onnistumaan sellainen liitto.

On selvää että jos on iso koulutusero niin keskustelunaiheet eivät ehkä kohtaa. Korkean koulutustason omaava ihminen voi kuitenkin olla ihan WT-tason moukka jos on itseään täynnä. En pidä Rajalaa miehenä mitenkään vetävänä, liian vanhakin minun makuuni vaikka en itsekään ole kovin nuori.

Mihinkähän Panu Hämeenkyrön konnuilta hävinnyt? Muutama vuosi sitten törmäsin sentään joskus kirjastossa jne.

Ihmettelen aina sitä, että kuinka nämä erinomaisuudet ovatkin menneet moisen "vaatimattomuuden" kanssa naimisiin ja pysyneetkin naimisissa suht kauan.

Kuka oli viisas ja filmaattinen? Rajalako? Ei todellakaan.

.

En ymmärrä näitä entisten puolisoiden morkkaajia, häpäiseevät itsensä morkatessaan.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän Panu Hämeenkyrön konnuilta hävinnyt? Muutama vuosi sitten törmäsin sentään joskus kirjastossa jne.

Eirassa myös koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajalan kirjat ovat setämieskirjoituksia. Hän kirjoitti ala-arvoisen törkeää tekstiä menehtyneestä vaimostaan ja myöhemmin surkeaa tekstiä Katri-Helenasta.

En oikeasti ymmärrä, mikä tekee kyseisestä miehestä niin pikkumaisen ja katkeran.

Ei ole saavuttanut elämässään mitään ja ilmeisesti on ollut suuret tavoitteet kuitenkin. Oliko kukaan edes kuullut Rajalasta ennen avioliittoa Katri Helenan kanssa? Vanhan ja katkeran miehen suoltamaa aivopierua koko kirja. 

Kyllä hän minusta on saavuttanut ammatillisesti paljonkin, mutta se suuren yleisön kansansuosio ja julkisuus jäi tulematta. Sellaisia on aika harvassa kirjallisuudentutkijoissa.

Kuvaavaa, että ns. elämäkerrallisissa kirjoissansa kuuluisa vaimo on se, joka lukijoita kiinnostaa, jonka avulla myy omaa elämäänsä. Ja ylipäätään julkisuuskynnys ylittyy yleensä silloin, kun hänen naissuhteistaan on kyse. Sellainen karma hänellä tässä elämässä, toivottavasti oppii sen, mistä on läksyssään kyse.

No ihan toisen alan tutkijana, kun vilkaisin miehen julkaisuja ja niiden siteerauksia niin ei tuo tiedeurakaan mikään häävi ole, enemmän on jättänyt vauvanjalan kokoiset jäljet tieteenalaansa. Jospa hiljenisi julkisuudesta kokonaan, en jää kaipaamaan.

Tarkoitin uraa kokonaisuutena, vaikka kirjallisuudentutkijaksi hänet mainitsinkin. Taitaa tiedepiireissä olla aika yleistä kateus ja toisten saavutusten ivallinen kommentointi, ei näköjään Rajalan erityispiirre. :D

Tuo kommenttini perustui nopsasti tekemääni hakuun hänen julkaisutuotannostaan ja kuinka paljon niitä on siteerattu tutkijapiirissä. Juttuja löytyi, mutta siteerauksia oli 1-2/juttu. Määrä vaihtelee ilman muuta eri tutkimusaloilla, siksi tsekkasin äkkiä Kirsti Simonsuuren tuotannon, useampia ihan hyvin siteerattuja juttuja (40-70 sitterausta). Tutkijapiireissä on totuttu arvioimaan niin omaa kuin toisen tuotantoa. Rajalan kirjallisista kyvyistä parhaiten tunnetaan hänen luova tapansa hyödyntää lähipiiriään ja tutkimuskohteitaan (Finlandia-ehdokkaana vuonna 2015 ollut Intoilija – fotograafin muistikuvat sisältää parikymmentä sivua I. K. Inhan tekstiä kopioituna ilman, että sitä olisi merkitty mitenkään.).

Siteerauksien määrään ei varmaan yhtään vaikuta se, että toinen henkilö on kansainvälistä uraa tehnyt tutkija, jonka aiheena on antiikin kirjallisuus, toinen taas suomalainen tutkija, jonka aiheena on suomalainen kirjallisuus. Vertaatkohan nyt omenoita päärynöihin?

En ole Panun fani ihmisenä minäkään, mutta voin kyllä tunnustaa hänen ansionsa kirjailijana ja tutkijana.

Vierailija kirjoitti:

Lavatähti oli ihmetellyt mm. sitä, miksi Tampereen Työväen historiasta piti kirjoittaa kirja. Daamia kun ei mokoma kiinnostanut....  Olen lukenut Rajalan kirjan runoilija Aila Meriluodosta, suosittelen lämpimästi.

Hupsista, nyt vasta huomasin, että kommentista puuttui yksi oleellinen sana. Piti siis oleman Tampereen Työväen TEATTERIN historiasta.