Meidän 9v ei ole koskaan ollut Ruotsia pidemmällä

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä miten tässäkin ketjussa on kirjoittajia, jotka eivät ole aikuisenakaan käyneet ulkomailla. Vaikea kuvitella millaista se on, kun itse on tullut reissattua ympäri maailmaa ja pienenäkin jo ympäri Eurooppaa. Matkailu kyllä avartaa omasta mielestäni.

Mekin reissataan paljon ja onhan se itselle kivaa. Mutta lapset on narisseet auton takapenkillä saman kuuloisesti joka puolella. Oikeasti lapset odottaa lähinnä uima-altaita ja rantoja ja mitä vähemmän niissä on muiden kulttuurien edustajia, sitä kivempaa vaikuttaa olevan.

Minä olin 26v. kun ensimmäisen kerran pääsin Tukholmaa kauemmas matkalle. Sen jälkeen sitten onkin tullut reissattua tiuhaan. En usko, että lapsellesi mitään traumoja siitä tulee, ettette kummemmin matkustele.

Mä olin jo täysi-ikäinen kun pääsin Ruotsia pitemmälle. Kyllä niitä kokemuksia kerkee kerryttää vanhempanakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan ole rahaa. Laivalla ollaan oltu usein mutta lentokoneessa hän ei ole ollut koskaan. Onko tämä huono juttu?

Täällä Euroopan kiertänyt linjoilla. Ei ole mitään hätää koska joka ikisessä kaupungissa ovat samat ketjuliikkeet jne. Kannattaa miettiä matkoja sitten kun lapsi kiinnostuu eri kielistä ja museoista enemmän. Nyt voitte jo hankkia vaikka kirjeenvaihtokaveriperheen, jonka kanssa pitää yhteyttä. Luultavasti se antaa teille enemmän kuin mikään matka.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä miten tässäkin ketjussa on kirjoittajia, jotka eivät ole aikuisenakaan käyneet ulkomailla. Vaikea kuvitella millaista se on, kun itse on tullut reissattua ympäri maailmaa ja pienenäkin jo ympäri Eurooppaa. Matkailu kyllä avartaa omasta mielestäni.

On niin ihmisestä kiinni, mikä avartaa ja mikä ei. Mitä matkoiltaan imee itseensä...

Mulla on eräs kaveri, joka reissaa pari kertaa vuodessa jonnekin. On asunut Krotiassa vuoden, Espanjassa puoli vuotta ja Vietnamissa kolmisen kuukautta. Miehensä työn mukana.

Hänen kanssaan kun keskustelee noista kulttuureista, niin ei voi kuin hämmästellä miten laput silmillä onkaan maailmalla ollut. Mun Espanja kokemus on se Kanaria. Tuo puoli vuotta espanjassa asunut ei tiennyt maan hallitusmuotoa edes... jne. Ja näitä riittää. Hän ei ole ns. hönttiblondi, mutta täysin teflonia matkustelulle.

Ei matkustaminen lapsena ole välttämätöntä. Omat lapsuuden matkamuistot ovat lähinnä kurjia ja kodin turvattomuus vain kertautui. Aikuisena sitten jopa tykännytkin matkustaa, mutta ei musta travelleria saisi tekemälläkään. Hätkähdän joskus, kun aikuinen ihminen kertoo käyneensä muutaman kerran Ruotsissa ja Tallinnassa, mutta ei matkustus ole kaikkien juttu.

Lapsuudessani pääsin Ruotsiin kerran ja seuraavan matkani tein vasta täysi-ikäisenä. Vanhempani matkustivat työn puolesta paljon, joten lomat sujuivat aina mökillä. Itse olen matkustellut paljon, lähinnä Euroopassa ja kun sain lapsia, oli itsestään selvää näyttää heille maailmaa ja painottaa kielitaidon tärkeyttä.

Toki olemme käyneet aurinkolomillakin välillä, mutta olen vienyt lapsiani myös vuorotellen mm Berliiniin, Lontooseen, Madridiin, Roomaan, Amsterdamiin, Pariisiin. Kaupunkilomilla on käyty koululaisten kanssa museoissa ja historiallisissa kohteissa ja lapset ovat itse päässeet näkemään historian ja uskonnon ja maantieteen tunneilta tuttuja paikkoja.

Nyt toinen on jo yliopistossa ja toinen kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. En koe, että matkustamiseen laitetut rahat olisivat menneet​ hukkaan.

Meillä 13v on kolunnut yli 50 maata. Pisin reissu 8kk maailman ympäri. Puolet tuosta ajasta molemmat vanhemmat työttömänä, kummallakaan ei ole koskaan ollut yli 2000€ kk-palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä miten tässäkin ketjussa on kirjoittajia, jotka eivät ole aikuisenakaan käyneet ulkomailla. Vaikea kuvitella millaista se on, kun itse on tullut reissattua ympäri maailmaa ja pienenäkin jo ympäri Eurooppaa. Matkailu kyllä avartaa omasta mielestäni.

Mekin reissataan paljon ja onhan se itselle kivaa. Mutta lapset on narisseet auton takapenkillä saman kuuloisesti joka puolella. Oikeasti lapset odottaa lähinnä uima-altaita ja rantoja ja mitä vähemmän niissä on muiden kulttuurien edustajia, sitä kivempaa vaikuttaa olevan.

No siis kyllähän itsekin siis pienenä lähinnä vaan olin ne lomat nenä kiinni romaanissa, ei sillä varmaan olisi ollut väliä missä oltiin. Mutta silti oli kivaa perheen kanssa ;) Enemmän ihmettelin, miten aikuisenakaan ei kiinnosta reissata.

Ei voi mitään jos ei ole rahaa, kyllä kerkiää myöhemminkin. Ei kaikki tykkää matkailusta eikä joku turkin/kanarianmatka ihmistä sivistä. Oma reissausinto lähti siten että sain suostuteltua vanhemmat siihen että lähden kaverin ja hänen vanhempien kanssa Puolaan puolentoistaviikon reissulle. Todellisuus oli se että lähdettiin kaverin kanssa kahdestaan, hän oli siis silloin täysi-ikäinen ja pistin kortin kotiin muutaman päivän päästä lähdöstä että ollaan täällä samantien kuukausi. Takaisin tullessa ei vanhemmat olleet enää vihaisia. :D