Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytin 40 - päivä pohjanoteeraus
06.06.2017 |
En halunnut isoja juhlia päivääni, vaan puhuin jo vuosi sitten miehelleni, että juhlin sitten ulkomailla. Tuttavan mies järjesti vaimolleen aikoinaan 40v-matkan, eli oli miettinyt naisen oloisen kohteen, sinne konsertin, varannut matkat ja hotellit ja sopinut lastenvahdin.
Kerroin, että arvostan tässä eniten vaivannäköä ja miehen halua miettiä tämän kaiken. Tienaan miestäni enemmän, joten voin hyvin maksaa itseni, lentolipun hinta ei ole mulle se lahja.
Puhuin asiasta pitkin vuotta, eli että olisi ihanaa jos mies tämän kerran suunnittelisi. Minä olen joutunut järkkäämän kaikki reissut jo vuosikymmenen ajan. Se, että mies näkisi vaivaa miettiä, olisi se lahja minulle ja kertoisi, että miestä kiinnostaa.
Lopulta aika kävi jo vähiin, ja tajusin, että jos 40v-reissun haluan, minun pitää se itse suunnitella. Joten ostin lennot ja hotellit itse minulle ja miehelle ja matka on pian. Mies tarjoutui sen jälkeen maksamaan mun viulut, mutta mikäs lahja se olisi ilman mitään ajatusta ja vaivannäköä? Minulla on vielä nyt parempi rahatilanne, eli pystyn ostamaan itselleni tämän parin yön matkan itsekin. Sovittiin siis, että molemmat maksavat itse osuutensa.
Koitti sitten synttäriaamu. Odotin, että mies olisi muistanut jotenkin. Kukat tai aamupala, ehkä lasten askartelema kortti. En osannut odottaa mitään suurta, mutta täytyy myötää, että olen ällikällä lyöty. Ainoa muistaminen oli sekaiselle keittiönpöydälle printattu valkoinen A4, jossa luki: "Onnea 40v. Nelkyt vee reissuu." Eli mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitäkö, että mies ostaa itsensä ulos sittenkin maksamalla lennon itse järkkäämälleni reissulle? Että ihan olisi itselaitettu aamiainen tai kukka osoittanut enemmän vaivannäköä.
Aika latteet fiilikset. Alan tässä siivota sekaista keittiötä ja sitten lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa tyhjyyttä ammottavaan jääkaappiin.
Harmittaa, että mies ei nähnyt vaivaa. Hänen nelikymppisiä juhlittiin kahteen kertaan. Minä järkkäsin, vaikka silloin kainalossa oli 6 kk vauva.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi.
Kommentit (239)
Mitä mies sanoin, kun keskustelitte asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies tajusi muuttaa tapansa vasta kun "järkkäsin" hänelle samanlaiset synttärit kuin hän on järjestänyt minulle, eli ei mitään huomioimista, pelkkä iloinen onnea- toivotus.
Sait sentään printatun kortin. Mä en ole koskaan saanut mieheltäni edes sitä. Yhdessä 22 vuotta.
Ei ollut minullakaan 40v juhlia. Halusin taulun mutta mies osti halppis laukun ja pipon. No ei juhlittu sitten muutaman vuoden päästä miehen 40v.
Useimmat miehet vaan on tollasia - yhtään sen enempää ajattelematta yhtään mitään. Mun lähipiiriin kuuluu ainakin useita.
En kyllä itsekään miehelle mitään järkänny 40v päivänä. Toki kyselin haluaako juhlia jotenkin mutta jos on niin tylsä ettei halua niin sitten ei juhlita. Kun oian omat 40 v juhlat niin järkkään itse ohjelmat jos ja kun jotain haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla niin, että sinä toivot jo valmiiksi niin suuria, että kumppani menee ihan kipsiin? Minä olen ennen jokaista syntymäpäivääni sanonut, että kukat riittävät ja olen saanut paljon enemmän. En yhtään tykkäisi jos puolisoni pakottaisi minut hankkimaan itselleen jonkin kalliin lahjan. Ostakoot itse, jos itse tietää mitä haluaa.
En ymmärrä ihmisiä, joilla on ylisuuret odotukset, että toiset järkkää jotain. Kannattaa itse järkätä itselleen, mitä itse haluaa. Olet organisoija ja suunnittelija luonnostaan, mieheksi on erilainen. Miksi rankaista häntä siitä? Kasvaisit aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 40v ole mikään juhlan aihe.... 1st world problem. Lakkaa näkemästä vaivaa miehen eteen, et tule koskaan saamaan samaa kohtelua takas koska mies ei vaan hiffaa.
Voi jeesus että osaa sapettaa nämä näennäisesti aikuiset naiset, jotka ajattelevat ja käyttäytyvät niinkuin olisivat jotain satumaailman prinsessoja joiden ympärillä koko maailma pyörii. Heti, jos ei asiat mene niinkuin omassa päässä on haaveiltu ja visioitu, niin tullaan mammapalstalle keräämään sympatiat väritetyllä tarinalla jossa tietysti -kuinkas muuten- mies on tarinan roisto.
Ehkäpä nyt kun neljäkymppiä on tullut täyteen olisi ihan oikeasti aika kasvaa aikuiseksi, herätä, päästää kissa ulos ja alkaa elämään itse itseään varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoin, kun keskustelitte asiasta?
Mies oli jättänyt lapun pöydälle ja lähtenyt töihin. Olen itse lasten kanssa kotona, koska otin päivän töistä vapaaksi.
Teille varmaan vuosia takana parisuhdetta ja tuntenet miehesi millainen on hänen tapasi toimia näissä asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä teiniprinsessa, kasvaminen ottaa vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus että osaa sapettaa nämä näennäisesti aikuiset naiset, jotka ajattelevat ja käyttäytyvät niinkuin olisivat jotain satumaailman prinsessoja joiden ympärillä koko maailma pyörii. Heti, jos ei asiat mene niinkuin omassa päässä on haaveiltu ja visioitu, niin tullaan mammapalstalle keräämään sympatiat väritetyllä tarinalla jossa tietysti -kuinkas muuten- mies on tarinan roisto.
Ehkäpä nyt kun neljäkymppiä on tullut täyteen olisi ihan oikeasti aika kasvaa aikuiseksi, herätä, päästää kissa ulos ja alkaa elämään itse itseään varten.
Kyllä, voin ottaa onnen omiin käsiini ja lähteä tästä suhteesta. Jos oman puolison mieliksi ei jaksa nähdä mitään vaivaa, niin se valitettavasti kertoo meillä myös muusta arvostuksen puutteesta. Mitä tällaisella miehellä teen? Olen nimenomaan vahva ja itsenäinen, ja tällainen vätys on vain riippakivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tajusi muuttaa tapansa vasta kun "järkkäsin" hänelle samanlaiset synttärit kuin hän on järjestänyt minulle, eli ei mitään huomioimista, pelkkä iloinen onnea- toivotus.
Just mun unelmasynttärit. Vituttaa se vouhkaaminen ja pakko-onnittelu. Onneksi vaimo tajuaa nykyään olla järjestämättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoin, kun keskustelitte asiasta?
Mies oli jättänyt lapun pöydälle ja lähtenyt töihin. Olen itse lasten kanssa kotona, koska otin päivän töistä vapaaksi.
Eli päivä ei ole vielä edes ohi ja nyt pitäisi oikein joukolla syöskyä hyeenalauman lailla saatanallisesti syyllistäen miehesi kimppuun? On sulla huono mies ja hän tekee sinun ja lastesi elämästä varmaan ihan kamalaa.
Voisitko vielä kertoa motiivisi aloitukselle? Se jäi vähän epäselväksi.
On se kurjaa, kun pitää kasvaa aikuiseksi eikä enää syntymäpäivätkään ole kuin lapsuudessa.
Mä niin ymmärrän sua. Ei munkaan mies koskaan muista mua mitenkään. Ei se osaa ajatella, kuin itseensä, vaikka meillä on jo lapsia. Monet itkut oon itkenyt asian takia. Harmittaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus että osaa sapettaa nämä näennäisesti aikuiset naiset, jotka ajattelevat ja käyttäytyvät niinkuin olisivat jotain satumaailman prinsessoja joiden ympärillä koko maailma pyörii. Heti, jos ei asiat mene niinkuin omassa päässä on haaveiltu ja visioitu, niin tullaan mammapalstalle keräämään sympatiat väritetyllä tarinalla jossa tietysti -kuinkas muuten- mies on tarinan roisto.
Ehkäpä nyt kun neljäkymppiä on tullut täyteen olisi ihan oikeasti aika kasvaa aikuiseksi, herätä, päästää kissa ulos ja alkaa elämään itse itseään varten.
Kyllä, voin ottaa onnen omiin käsiini ja lähteä tästä suhteesta. Jos oman puolison mieliksi ei jaksa nähdä mitään vaivaa, niin se valitettavasti kertoo meillä myös muusta arvostuksen puutteesta. Mitä tällaisella miehellä teen? Olen nimenomaan vahva ja itsenäinen, ja tällainen vätys on vain riippakivi.
40v. voimaantuminen <3
Ero ja Kaija Koota soimaan.
No, minä olin töissä kun täytin 40.
Sitä varten ei kuulemma saa vapaata, osuu yhden juhlapyhän yhteyteen.
Kolme pientä lasta, hain lapset hoidosta illalla ja käytiin hampurilaisella. Lapsille en jaksanut synttäreistä puhua, ja miestä ei ole. Kukaan kavereista ei muistanut, ei edes omat vanhemmat.
Alue: Aihe vapaa
Ok