Minkälainen oli se työpaikka, joka kulutti sinut henkisesti loppuun?

Toimin mieshuorana 10 vuotta ja se kulutti minut loppuun.

Olen kuin loppuun höylätty viemäri.

Kuusi vuotta isolla liikenneasemalla Nurmijärvellä.

Palkat eivät olleet työehtosopimusten mukaiset, olo kuin orjalla joka päivä, saikun aikana syytteleviä ja painostavia viestejä pomolta...

Onneksi pääsin pois.

Vakuutusmyynti, pomo niskassa huohottamassa päivittäin, viikottaiset seurantakeskustelut "Kerro mulle miksi edellisen viikon saldo on vain 101%, miksei ole enemmän? Samaan aikaan samassa tiimissä puolilliteraatit tallukkat sai istua kahvilla tuntikausia päivästä ja ei heitä hiostettu vaikka tulokset puolet mitä mulla.

Kaikki pitää tehdä heti ja vaativinkaan työ ei saa kestää tuntia kauempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vakuutusmyynti, pomo niskassa huohottamassa päivittäin, viikottaiset seurantakeskustelut "Kerro mulle miksi edellisen viikon saldo on vain 101%, miksei ole enemmän? Samaan aikaan samassa tiimissä puolilliteraatit tallukkat sai istua kahvilla tuntikausia päivästä ja ei heitä hiostettu vaikka tulokset puolet mitä mulla.

Tuota en muistanutkaan aloituksessa mainita, että ikinä mikään ei riittänyt noille pomoille! Yhtenä tuntina teet hypersupertuloksen, saat ehkä pienen kehun jos sitäkään, mutta sen jälkeen ihmetellään painostaen, kun enää seuraavana tuntina yltänytkään samaan hypersupertulokseen. Äärimmäisen turhauttavaa ja kuluttavaa. Päivän lopetuksessa pomo hyväntahtoisesti naureskeli lellikeilleen, miten eivät kata edes niitä viemiään kuluja, mutta ovatpahan he vaan ihania höpönassuja, jatkakaa samaan malliin, hehhe!

ap

Maatilan emäntä. Kokopäiväisesti empatiakyvyttömän kylmän miehen kanssa, jolle mikään tekemäni ja tekemättäjättäminen ei kelvannut. Juu, mitäs läksin. Omia virheitä, mutta nyt ollaankin sitten tyhjän päällä, selvittämässä tosi rajua eroa, jossa kaikki laitetaan -arvatkaapa kenen- syyksi.

Päiväkoti, henkisesti ja fyysisesti

Ei yksi työ, mutta silpputyö (ja sen epävarmuus) vuosia. En jaksa. Enää. Mitään.

Naisvaltainen ala toimistossa. Myyntiä, vientiä, ostamista.

Olin nuorin ja vähän aikaa sitten valmistunut, sellainen iloinen, rohkea, sosiaalinen, oppimishaluinen, lapseton. Ikäeroa toiseksi nuorimpaan oli 15-20 vuotta. Muut naiset oli elämään kyllästyneitä piikittelijöitä, sellaisia työelämän ja perhearjen väsyttämiä, kaikkeen katkeroituneita juoruilijoita jotka lisäksi taisivat pelätä minun koulutetuimpana ja ns. tuoreimpana vievän paikan ylenemisportaissa. Siksi minut valittiin hampaisiin, yhteiseksi viholliseksi. Tekemisiäni kytättiin, virheitä etsittiin, työtaakkaa kasvatettiin, lapsettomana minun oikeuteni lomiin ja vapaapäiviin tai kellokorttiin kertyneiden tuntien pitämiseen ikään kuin kumottiin: mullahan ei ollut lapsia tai muuta perhettä miehen lisäksi, eli heidän mukaansa mulla oli aikaa olla konttorilla kukonlaulusta iltamyöhään eikä ikinä mitään tarvetta tai oikeutta minkäänlaisiin vapaisiin.

Hulluintahan tässä oli, että mukauduin annettuun rooliin. Tein kaiken mitä multa vaadittiin ja aina vähän enemmän. Kun extratöitä kasattiin harteilleni kaiken muun lisäksi, tein ne hammasta purren, ihan vaan näyttääkseni että minä en murru vaikka kuinka murretaan.

Enkä murtunut.

Kunnes vasta iltaisin ja öisin kotona, jolloin itkin ja kärsin unettomuudesta, ja kun sain viimein unen, heräsin ahdistaviin painajaisiin. Mun elämässä ei ollut mitään muuta kuin työ ja ahdistus. Töissä piti näytellä vahvaa ja osaavaa. En edes ehtinyt enää harrastaa mitään, kun päivät oli niin pitkiä ja töitä oli niin paljon. Monesti toin töitä kotiinkin, kun ensin olin tehnyt ylipitkän päivän. Muut työkaverit tekivät paljon lyhyempiä päiviä, koska "lapset".

Lopulta en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin uuden työn etsimisen ja irtisanoutumisen. Olisittepa nähneet naisten ilmeet ja silmissä välähtäneen kateuden kun kerroin lähteväni kilpailijalle parempiin hommiin. Ennen uuden työn aloittamista oli kuitenkin pakko pitää pari kuukautta lomaa että pystyin hengähtämään. Vieläkin tulee välillä ahdistus kun ajattelen sitä ilmapiiriä.

Suoramyynti. Näin painajaisia ko hommasta ja jo parin kolmen viikon jälkeen oli pakko irtisanoutua. Olin ihan paska myyjä, palkkaa ei tullut juuri mitään. Toinen paskaduuni on ollut maatilan emäntänä. Tässä työssä olin ihan hyvä, mutta palkasta ei puhettakaan kun kaikki mahdollinen raha menee miehen määrittämiin menoihin. Lisäksi vielä vittuilut ja mykkäkoulut kaupan päälle. Niin, mitäs läksin.

Eikö vielä yhtään hoitajaa? Olen yllättynyt

Päiväkotityö

Huonosti johdettu lompakkoyritys, Yksi Insinööri Toimisto.

Työ lastensuojelussa.

Lastentarhanopettaja. Yliopistolla luvattiin työstä ihan erilaista kuin käytäntö oli. Halusin opettajaksi. Päädyin pitämään lapsia hengissä vanhempien työpäivän ajan.

Henkilökohtainen avustaja. Kaikki päivät yksin epävakaan, epäloogisen, arvaamattoman työnantajan kanssa. Ei muita kollegoita tai oikeita esimiehiä.

Lähettikuskin työ.

Haukuttiin pomon toimesta jokaisessa työvuorossa. Näin painajaisia, vatsaan alkoi sattua kun menin töihin.

Lyötiin luuri aina korvaan.

Sairaana piti itse tuoda todistus paikan päälle heti, vaikka työlääkäri olisi voinut lähettää sen sähköpostissa, niin työnantajalle ei tämä käynyt.

Saamiaan tippejä ei välttämättä saanut pitää. Iltalisiä ei maksettu eli laiton työsopimus.

Työntekijät vaihtuivat 2 viikon välein, mutta johdon mielestä vika oli työntekijöissä.

Kehityskeskustelussa etsittiin vain vikoja työntekijästä.

Olin kolme viikkoa työuupumuksen takia sairaslomalla. Lopulta yritys meni konkurssiin, koska kaikki työntekijät olivat sairaslomalla.

Olen aineenopettajana tavallisessa suomalaisessa suurehkossa yläkoulussa. Kymmenen vuotta meni niin, että ensin opettelin ammattia ja olin samalla rehtorin stressinpurkukohde, jolle hän huusi pää punaisena joka asiasta. Sitten sain tosi hankalia luokkia, joissa oli oikeasti häiriintyneitä oppilaita. Sellaisia, jotka olisivat kuuluneet jonnekin suljettujen ovien taakse. Pelkäsin fyysistä väkivaltaa, mutta onneksi he heittelivät tuoleja vain seiniin ja rikkoivat yhden ikkunan. Vanhemmat kielsivät kaikki siirrot paikalliselle tarkkikselle. Kotona itkin lyhistyneenä ja vannoin, etten enää jaksa yhtä ainoaa päivää vaan jään kotiin, mutta joka aamu kiltisti palasin työmaalle ja illat itkin ja tein töitä.

Sitten jäin äitiyslomalle ja sen perään hoitovapaalle. Se oli autuasta aikaa. Minun ei tarvinnut ajatella yhtään ketään muuta kuin itseäni, miestäni ja lastani.

Töihin palattuani asenteeni on ollut tyystin toinen. En ota enää kotiin töitä vaan teen kaiken koulussa. Oppitunneista riippumatta menen joka aamu kahdeksaksi ja lähden puoli neljältä, ja jos on jotain jäänyt korjaamatta, jatkan hommia seuraavana päivänä. Ihan sama minulle, kuinka kauan kestää. Yksikään oppilas ei tule minulle vittuilemaan mitään, poistan urputtajat saman tien luokasta ja siirrän pienryhmäopetukseen. Rehtorille olen sanonut suorat sanat ja oman mielipiteeni oma-aloitteisesti myös niissä asioissa, joissa tiedän hänen olevan eri mieltä kanssani. Siinäpä pihisee. Olen nykyään paljon rennompi. Työ on vain se paikka, josta saan toimeentulon. Ei sen tarvitse olla yhtään mitään sen enempää.

Jälkikäteen olen tajunnut, että olisin tarvinnut apua ja paljon.

Perhepäivähoitaja.

12 vuotta olin ollut alalla ja aivan mahtava työ.

Sitten tuli the perhe.

Lapset oli ihania. 3 sisarusta.

Mutta vanhemmat. He jaksoivat haukkua, valittaa, tehdä kaikki temput jotta en voinut mitään ennakoida päiviin. Tuotiin ja vietiin miten sattuu lapsia. Soitettiin valvovalle taholle ja kerrottiin pahaa.

Kerran tuli poliisi oven taakse sillä joku oli soittanut minun olevan humalassa lasten kanssa. En ollut.

Asuntoni arvosteltiin.

Lelut arvosteltiin.

Ruoka arvosteltiin.

Kaikki.

Luulin, ettei tämä vaikuta koska olenhan ammattitutkinnon suorittanut pitkän uran tehnyt hoitaja ja minulla oli työskentely tavoitteellista.

Lopulta jouduin sairaslomalle.

Lapset siirtyivät päiväkotiin

Vain tällä tavalla sain perheen pois asiakkaistani.

Luulin palaavani työhön takaisin mutta sairasloma jatkuu edelleenkin.