Minkälainen oli se työpaikka, joka kulutti sinut henkisesti loppuun?

10 vuotta ison kaupan kassalla.

Päiväkoti. Huono ilmapiiri talossa. Pomo joka valitsi puolensa ja puhui työntekijöistä pahaa selän takana. Ryhmän lto oli vähintään puolet kuusta saikella, omalla tai lastensa takia. Sijaisia ei saanut tai kyseessä oli aina eri henkilö. Ylitöitä tuli paljon ja niitä ei maksettu rahana vaan vapaa- ajalla -> kun työkaveri otti pois ylityötunteja, mentiin taas vajaalla miehityksellä. Päälle vielä eräs hankala vanhempi, joka teki valitussoittoja johtajalle jokaisesta väärästä sanasta tai katseesta, mutta ei koskaan sanonut asioista suoraan tai suostunut tulemaan paikan päälle palaveriin selvittämään asioita.

Pelottavan monta päiväkodissa työskennellyttä. Asialle pitäisi tehdä jotain... meidän monen lapset viettävät lapsuuttaan tuolla missä henkilökunta palaa loppuun.

Liikkeenjohdon konsultti (IT). Samoissa hommissa vieläkin olen. Meillä on hyvin sesonkivaikutteinen työkuorma. Välillä on kivempaa ja sopivasti duunia, mutta kaikki syksyt on liian täyteenahdettuja (maksimaalinen liikevaihto tehdään mahdollisimman vähillä ihmisillä ja työkulttuurissa ei ole inhimillisyyttä). Pahin tähänastisista syksyistä oli sellainen, että istuin 3 kk kirjaimellisesti aamusta yöhön töissä ja monesti viikonloppuisinkin. En ehtinyt syödä, liikkua, pitää yllä sosiaalisia suhteita ja viikonloput kittasin alkoholia, että pääsin hetkeksi paineesta pois. Oli valtava stressi ja ahdistus, en nukkunut, ja joka yö valvoin ja mietin tekemättömiä asioita ja sitä, että miten ehdin tehdä kaiken ajoissa. Tunnollinen vielä kun olen. Kollegoilla oli samoja oireita. Noina kuukausina tuli 120 tuntia ylitöitä. Sain sitten diagnoosin määrittelemättömästä ahdistuksesta ja keskivaikeasta masennuksesta, ja essitalopraamit ja nukkumista edistävät depressiolääkkeet päälle. Nuo essitalopraamit pelastivat henkisen terveyteni ja loputon ahdistus lakkasi. Sain 10 kg painoa lisää parissa kuukaudessa, mutta aivan sama, koska pääsin siitä tuskasta pois lääkkeillä. Pahin työkuormituskin loppui sopivasti, kun lääkkeet olivat alkaneet vaikuttaa. Sairas duuni, en tiedä miksi teen sitä.

Olin iloinen, kiltti ja optimistinen, koulusta ja kotikasvatuksesta oppinut miten työpaikalla ollaan ja käyttäydytään. Sitten menin ensimmäiseen vakituiseen kokopäivätyöhöni.

Musta otettiin kaikki mitä saatiin ja kilttinähän annoin. Kuuntelin useammankin työkaverin murheita, myös vapaa-ajalla. Ketä oltiin petetty ja sitten jätetty, kenen puoliso taas oli alkoholisti ja miten elämä oli kutakin kolhinut. Kuuntelin myös kärsivällisesti heidän huonoja kokemuksiaan kanssatyökavereista ja tympääntymistään työhönsä. Otin vastaan työkavereiden kiukunpuuskat, oikuttelut, valitukset. Yritin ymmärtää ja kuunnella. Pomo laittoi mulle yhä enemmän ikäviä vuoroja ja lisätä työtehtävieni määrää, ilmeisesti multa oli helpoin kysyä, niin meni siitä mistä aita matalin. Pomo myös käski mun vakoilla työkavereitani ja raportoida hänelle mitä hänestä tai muista puhutaan. Tämän työtehtävän kohdalla ahdisti todella, mutten silti viitsinyt kieltäytyä, olihan se kuitenkin esimieheltä tullut tehtävä. Työkaverit vaativat apuani töissään, ohjeista katsominen olisi ollut liian hidasta, joten kysyivät multa mieluummin niin sai nopeammin avun. Itse jos tarvitsin joskus harvoin apua, niin en sitä yleensä saanut, vaan tympeän tiuskaisun ettei nyt jouda.

Otin kyllä opikseni kokemuksestani. Kärsin pitkään unettomuudesta, olin ylikierroksilla päivät ja epämääräisen ahdistuksen vallassa. Olen tuon jälkeen opetellut lisää omia oikeuksiani ja oppinut olemaan itsekkäämpi. Ei tarvitse olla niin tunnollinen, ahkera ja joustava kuin koulussa opetetaan.

Firma joka ei uskaltanut haistattaa asiakkaille ja "yhteistyö" kumppaneille huilut, kun nämä sitä omalla toiminnallaan kovasti kerjäsivät. Miten sellaisen firman työntekijä voisi kunnioittaa itseään tai työnantajaansa? No ei mitenkään.

Esittävän taiteen kesäprojektin aputuottajana toimiminen. Työpäivät 6 pv viikossa 10-12-tuntisia, päälle mahdollisesti aamusta lippuvarauspuhelimen päivystys. Palkkapäivät oli kirjattu työsoppariin, mutta ei rahat tulleet sillon kun piti. Sitten kova syyllistys, kun penäsin omiani pois. Pomo jäi pahimpaan sesonkiaikaan lomalle, ettei vaan tule (taas) burnoutia. Suurin osa työporukasta oli tuttuja keskenään jo aiemmin ja olivat tiivis sakki, moni ei pitänyt mua minään ja se näkyi mm. siinä, että esitysporukka hankki kivat, mietityt lahjat koko tuotantoväelle, jotka luovutettiin juhlallisesti ensi-iltajuhlissa - niin, paitsi mulle ei edes suullista kiitosta. Monia muitakin tuollaisia pieniä nahkeiluja. Yritin irtisanoutua, koska en jaksanut pitkiä päiviä ja nihkeää ilmapiiriä enää, mutta määräaikanen soppari esti sen. Osittain omaa tyhmyyttäni, kun nuorena ja tyhmänä sekä rahapulaisena en älynnyt edes, että järkevässä työsopimuksessa määritellään työaika edes jotenkin... kantapään kautta meni oppirahat työelämän pelisäännöistä, sopimuksista ja omasta jaksamisesta huolta pitämisestä.

Päiväkoti. Tulin nuorena naisena ryhmään avustajaksi ja muut työntekijät olivat keski-ikäisiä juoruakkoja joita ärsytti uusi naama. Todella ilkeitä akkoja! Tilanne helpotti toisena vuonna, kun tuli toinen aivan ihana lto ja uusi päiväkotihuoltaja, joka oli kiltti ja mukava. Muuten en olisi jatkanut enää ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Esittävän taiteen kesäprojektin aputuottajana toimiminen. Työpäivät 6 pv viikossa 10-12-tuntisia, päälle mahdollisesti aamusta lippuvarauspuhelimen päivystys. Palkkapäivät oli kirjattu työsoppariin, mutta ei rahat tulleet sillon kun piti. Sitten kova syyllistys, kun penäsin omiani pois. Pomo jäi pahimpaan sesonkiaikaan lomalle, ettei vaan tule (taas) burnoutia. Suurin osa työporukasta oli tuttuja keskenään jo aiemmin ja olivat tiivis sakki, moni ei pitänyt mua minään ja se näkyi mm. siinä, että esitysporukka hankki kivat, mietityt lahjat koko tuotantoväelle, jotka luovutettiin juhlallisesti ensi-iltajuhlissa - niin, paitsi mulle ei edes suullista kiitosta. Monia muitakin tuollaisia pieniä nahkeiluja. Yritin irtisanoutua, koska en jaksanut pitkiä päiviä ja nihkeää ilmapiiriä enää, mutta määräaikanen soppari esti sen. Osittain omaa tyhmyyttäni, kun nuorena ja tyhmänä sekä rahapulaisena en älynnyt edes, että järkevässä työsopimuksessa määritellään työaika edes jotenkin... kantapään kautta meni oppirahat työelämän pelisäännöistä, sopimuksista ja omasta jaksamisesta huolta pitämisestä.

Ja siis palkka oli toki könttäsumma koko kesästä, ei mitään lisiä tai ylityökirjanpitoa edes. Näin jälkikäteen ei voi kuin miettiä, että miksi ihmeessä oon tuohon suostunu. Mutta alan luonne on vähän tommonen, plus että olin vähän työkokemusta opiskelija.

Prisma. Johtui kyllä yhdestä työntekijästä enimmäkseen, ei firmasta

Ala-aste, jossa haastava oppilasaines, sisäilmaongelma ja huono johto.

Paikallinen lasitusliike. Vähän reilussa kolmessa kuukaudessa sairaslomakuntoon henkisen väkivallan vuoksi.

Kaksi vuotta sai liiton kautta tapella laitonta irtisanomista siihen päälle...

Julkisen sektorin laitos joka alueellistettiin maaseudulle. Työmatkojen piteneminen ja työyhteisön pahoinvointi kuluttivat nopeasti voimat.

Yksityisen keskisuuren firman keskijohto. Pahinta oli muitten osastojen kanssa tappelu. Koko ajan tuli puukkoa selkään. Sitten isot pomot saivat "oivalluksia" firman kehittämisestä. Asiakkaissa oli joku hankala tapaus, mutta yleensä niiden kanssa tuli toimeen.

Päiväkoti

Yläkoulu, paljon hankalia oppilaita ja opettajakollegoita. 

Siivous. Ihmisiä kohdellaan kuin kasaa paskaa. Haukutaan lähes päivittäin kun on oltu liian hitaita tai hius on löytynyt jostain huoneesta sängyn alta. Huoh en jaksa kirjoittaa enempää kun en halua muistella sitä paskaa enää.

Itä-Suomen Laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä.

Kiitos! Sanon tämän vaikka ampuisivat niskalaukauksen.

Tilitoimisto. 4 vuotta jaksoin, eikä koskaan enää. Pomon vaatimukset eivät loppuneet mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

...Muut naiset oli elämään kyllästyneitä piikittelijöitä, sellaisia työelämän ja perhearjen väsyttämiä, kaikkeen katkeroituneita juoruilijoita jotka lisäksi taisivat pelätä minun koulutetuimpana ja ns. tuoreimpana vievän paikan ylenemisportaissa...

Pelko siitä että koulutetuin veisi paikan ylenemisportaassa lienee useammassa paikassa jokseenkin turhaa, koska niin suuri vaikutus taitaa usein olla talossaoloajalla, tehokkuudesta ja korkeammasta koulutuksesta riippumatta. Sitten kun nuoremmat kypsyvät meininkiin ja vaihtavat paikkaa, ihmetellään suureen ääneen että miten täältä nyt kukaan lähtee muuta kuin eläkkeelle.