Onko muita, joilla oma äiti ei ole koskaan tehnyt arkena iltaruokia tai ollut ulkona leikkimässä?

Ruuan äiti kyllä teki, mutta ei ikinä leikkinyt sen kummemmin sisällä kuin ulkonakaan. Isän sihteeri vei meitä Lintsille, Korkeasaareen jne., vanhemmat ei ikinä.

Ruuat oli jotain kukkoa viinissä, kukkakaaligratiineita tms. Mitään ns. lasten ruokia ei meillä syöty. Harvinaisina juhlapäivinä muistan sellaiset illat, kun äiti ei jaksanut kokata ja saimme nakkeja ja ranskalaisia. Olen vm -73.

Vierailija kirjoitti:

Ei syöty kotona päivällistä, vaan leipää, puuroa, muroja tms. ja välillä söin eineslihiksiä tai roiskeläppiä. Viikonloppuisin totta kai lämmin ruoka, vanhemmillani vain oli tapana syödä yksi päiväruoka kahden sijasta. En muista äidin varsinaisesti leikkineen, mutta yhdessä leivottiin, poimittiin marjoja jne. ja vähän isompana pelailtiin lautapelejä.

Nuokin ovat yhdessä tekemistä, lautapeleistä puhumattakaan. Mahdoton ajatus...

Ilmeisesti ihmisten vanhemmat ovat kuitenkin olleet illalla kotona pääosin.

Minun äitini teki ruokaa mutta on monesti ihan suoraan kertonut että isä minun kanssa oli huomattavasti enemmän. Äiti ei oikein ollut muistikuvissani sillä tavalla läsnä kuin olisin halunnut, ei leikkinyt käytännössä yhtään eikä ollut kovin kiinnostunut mistään mitä kerroin, oli vain sellainen asenne että hän on aikuinen ja lapsella on lapsen höpinät.

Vierailija kirjoitti:

Ruuan äiti kyllä teki, mutta ei ikinä leikkinyt sen kummemmin sisällä kuin ulkonakaan. Isän sihteeri vei meitä Lintsille, Korkeasaareen jne., vanhemmat ei ikinä.

Ruuat oli jotain kukkoa viinissä, kukkakaaligratiineita tms. Mitään ns. lasten ruokia ei meillä syöty. Harvinaisina juhlapäivinä muistan sellaiset illat, kun äiti ei jaksanut kokata ja saimme nakkeja ja ranskalaisia. Olen vm -73.

Nauratti tuo isän sihteeri, taisi olla aika hyvin asiat teillä.

Hatun nosto nykyvanhemmille. Tekevät kaiken tuon mitä aikaisempien polvien äidit, mutta sen lisäksi lukevat, leikkivät, vievät eri tapahtumiin, vievät harrastuksiin ja ovat niissä aktiiveina jne jne

Töissäkin pitää kehittää koko ajan ja parisuhdettakin hoitaa. Omat vanhemmat eivät apuja juuri anna tai ovat jo niin vanhoja että ovat itse avun saajia. Nuorekkaana ja hoikkana pitää pysyä, harrastaa jotain ettei ole tylsä.

Huh huh. Hengästyttää. Tahdo 70-luvulle missä oli ihan ok antaa lapsien syödä joka päivä ranskanleipää kun siitä kerta tykkäävät, laittaa "pennut" pihalle ja tehdä itse kotitöitä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei muista aikaa jolloin äiti teki kaikki ruuat ja oli aina kanssasi ulkona leikkimässä ja notkui hiekkalaatikon ja leikkipuiston penkeillä sinusta huolehtien. Äitisi teki juuri meksikolaiset ruuat, mutta et ollut syömässä.

Nolla kertaa leikkipuistossa.

Niin harva muistaa noita aikoja ennen 4-5 vuoden ikää. Monella on alle kouluikäisestä tosi vähän todellisia muistoja.

Itse olen todella paljon leikkinyt lapseni kanssa alle kouluikäisenä, mutta häneltä on ne muistot haihtuneet. Kerran kysyin hänestä yksistä leluista jotka olivat hänelle silloin tosi tärkeitä, ja joilla paljon leikin hänen kanssa-hän ei aidosti muistanut niistä mitään. Vähän surullista. Minulle ne ovat rakkaita muistoja.

Ehkä teidän kannattaisi kysyä äideiltänne mitä he muistavat leikkineensä tai puuhannensa teidän kanssa. Minä olen syntynyt-67 ja äitini on iltaisin kertonut minulle tarinoita ja näyttänyt varjokuvia, piirrellyt kanssani ja tehnyt minulle nukkekodinkalusteita tulitikkulaatikoista. Hän myös kyseli minulta arvoituksia ja luki satuja.

Ei leikkinyt. Ei myöskään jutellut tai kuunnellut. Yhteys puuttui ja todellinen läheisyys, vaikka oli kyllä fyysisesti läsnä ja huolehti ruuasta yms. Lämmin ruoka oli tarjolla aina, kuten pitikin olla. Nyt suhde parempi ja jonkinlainen yhteys löytynyt. Mutta tietenkään se ei ole sama kuin lapsen ja aikuisen suhde. Aika yksinäni olen asioideni kanssa ollut.

Nykyvanhemmat on kyllä ohjeistettu ihan toisin, kuin 70-luvun. Nykyään pidettäisiin ihan laiminlyöntinä 70-luvun kasvatusta. Harva nainen silloin oli todella äidillinen ja halaava. Ehkä jotkut vanhemmat naiset olivat. Kodin ja koulun yhteistyötä ei tunnettu kuin korkeintaan hiihtokisojen merkeissä.

Ei kyllä äiti tai isä minun kanssani leikkinyt. Olen syntynyt v. -90 ja olen ainoa lapsi. Kavereita ei saanut olla, koska niiltä voisi saada huonoja vaikutteita. Sain leikkiä vain 4 vuotta vanhemman serkun kanssa ja ainoastaan tädin mukana pääsin mm. uimahalliin, rannalle, huvipuistoon ja ravintolaan, koska omat vanhempani eivät sellaisia "harrastaneet".

Äiti teki lämpimän ruoan klo 12 aikoihin ennen töihin lähtöä ja sitä sitten lämmiteltiin kun kotiin saavuttiin. Ainoastaan jouluaterialla istuttiin samaan aikaan syömään, muuten syötiin kukakin silloin kun oli nälkä tai ehdittiin. En saanut koskaan osallistua kotitöihin tai tehdä mitään muutakaan mistä voisi tulla sotkua tai melua.

Ensimmäiset ystävät sain vasta yläasteella, kun äidin mielestä olin tarpeeksi vanha pitämään huolen itsestäni. Ei ollut kotiintuloaikoja tai muitakaan rajoja. Olin hyvin ahdistunut ja syrjäänvetäytyvä nuori. Kävin vain harrastuksessa pari kertaa viikossa ja muun ajan kulutin kotona lukemalla kirjoja.

Äitini myönsi pari vuotta sitten, ettei olisi halunnut lasta, mutta suku painosti ja kyllähän naimisissa olevalla parilla piti lapsi olla.

Tullaan nykyään ihan hyvin toimeen.

Äiti ei oo ikinä ollu leikkipuistossa tai leikkinyt ikinä muutenkaan mitään (tai lukenut iltasatuja) lapsuudessani oli paljon valmisruokia ja päivällistä ei koskaan. Hän oli yksinhuoltaja joten isäkään ei ollut kuvioissa. Enhän mä sitä sillon mitenkään surenut koska oletin että kaikkien perheessä on asiat näin.

Koulussa söin lämpimän aterian ja iltapalaksi yleensä voileipää balkanilla ja kaakaota. Nyt kolmekymppisenäkin syön aina vain yhden lämpimän aterian ja hyvin sillä jaksaa. Välissä omenaa tmv. Äiti ei siis arkena tehnyt meille ruokaa.

Unohtuu ne muistiot alle kouluikäisenä tehdyistä asioista. Eiköhän äidit leikkineet ette vain muista.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -79 eikä meillä ollut koskaan lämmintä päivällistä. Viikonloppuisin oli kotiruokalounas, mutta silloinkin iltapala oli "iltatee". En muista koskaan äitini leikkineen kanssani missään tilanteessa.

Äitini oli äärimmäisen työorientoitunut ja meidät lapset kipattiin hoitoon heti kuin mahdollista.

Miten niin äitisi oli työorjantoitunut?

Entä jos hänellä vain ei ollut muita vaihtoehtoja.

Silloin äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu. Eikä 80-luvun alussa ollut työllisyystilanne mitenkään hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei muista aikaa jolloin äiti teki kaikki ruuat ja oli aina kanssasi ulkona leikkimässä ja notkui hiekkalaatikon ja leikkipuiston penkeillä sinusta huolehtien. Äitisi teki juuri meksikolaiset ruuat, mutta et ollut syömässä.

Nolla kertaa leikkipuistossa.

Niin harva muistaa noita aikoja ennen 4-5 vuoden ikää. Monella on alle kouluikäisestä tosi vähän todellisia muistoja.

Itse olen todella paljon leikkinyt lapseni kanssa alle kouluikäisenä, mutta häneltä on ne muistot haihtuneet. Kerran kysyin hänestä yksistä leluista jotka olivat hänelle silloin tosi tärkeitä, ja joilla paljon leikin hänen kanssa-hän ei aidosti muistanut niistä mitään. Vähän surullista. Minulle ne ovat rakkaita muistoja.

Ehkä teidän kannattaisi kysyä äideiltänne mitä he muistavat leikkineensä tai puuhannensa teidän kanssa. Minä olen syntynyt-67 ja äitini on iltaisin kertonut minulle tarinoita ja näyttänyt varjokuvia, piirrellyt kanssani ja tehnyt minulle nukkekodinkalusteita tulitikkulaatikoista. Hän myös kyseli minulta arvoituksia ja luki satuja.

Noinhan se menee, ei siitä varhaislapsuudesta yleensä muista mitään. Minäkin olen monesti yrittänyt kysellä nyt jo aikuisilta lapsilta, että muistatteko tätä? Olen saattanut näyttää valokuvan ja kysellä, mitä muistavat. Ja aika vähän muistavat! Tykkäsin kovasti laulaa, lauloin jatkuvasti vanhoja lastenlauluja. silloin lapset osasivat sanatkin, mutta eivät  enää. Täällä saa usein lukea, miten äiti ei leikkinyt ja äiti ei pitänyt sylissä. Useimmat äidit kuitenkin tekivät ehkä molempia, leikkivät ja pitivät sylissä. Tietysti leikit ja pelit ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Unohtuu ne muistiot alle kouluikäisenä tehdyistä asioista. Eiköhän äidit leikkineet ette vain muista.

No ei leikkinyt. On itsekin myöntänyt, että ei tykkää leikkiä ja että ei leiki lasten kanssa. Luki kyllä joskus kirjoja, mutta opin 5-vuotiaana lukemaan ja sen jälkeen ei kauheasti luettu ääneen, käskettiin itse lukea.

Ruokaa äiti kyllä teki mutta ei juurikaan leikkinyt kun oli perhepäivähoitaja niin työkseen sitten leikitti muiden muksuja ja minä vain menin siinä sivussa...

Vierailija kirjoitti:

Unohtuu ne muistiot alle kouluikäisenä tehdyistä asioista. Eiköhän äidit leikkineet ette vain muista.

Nämä tällaiset kommentit olisi voinut jättää väliin. Ketju kertoo aivan muusta.

Mun anoppi. Mieheni oli yli 30v kun tavattiin eikä ollut ikinä saanut oikeaa kotiruokaa, ihmetteli kun minä tein sitä joka päivä. Sanoin ettei meillä syödä eineksiä ja nyt 20v myöhemmin mieskin on tosi gurmandi ja taitava keittiössä:)

Äiti ei ollut koskaan ulkona mun kanssa mutta ruuan laittoi aina.

Äiti ei ulkoillut, vienyt uimaan, pyöräillyt,retkeillyt, tullut pulkkamäkeen, pelannut tms. Toisinaan luki kyllä. Itse koitan puuhailla lasten kanssa kaikkea ja luen edelleen iltasatuja, joita vitosluokkalainenkin kuuntelee. Enemmänhän kaikissa tekemisissä on ideana yhdessäolo, sitä kaivataan, missä muodossa tahansa.