Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmisistä on tullut niin äärimmäisen lapsivastaisia ja lapsiperheitä arvostelevia? Onko tämä.vain aikuisten maailma?
05.06.2017 |
Luin Hanna Sumarin kirjoituksen, missä kertoi järkyttyneen lapsiperheen ravintolavierailusta äidin antaessa lapselle vapauden valita, mitä buffetista syö. Sumari oli järkytykseltään joutunut poistumaan ravintolasta. Juttua kommentoi varmaan sata ihmistä, joiden kaikkien mielipide oli, että HEIDÄN OMAT lapset ovat hyvin käyttäytyviä, mutta MUIDEN KAKARAT eivät osaa käyttäyttä ravintolassa, tai missään muuallakaan. Osa oli sitä mieltä, että ravintoloihin ei pitäisi päästää alle 18-vuotiaita edes aikuisten seurassa.
Nykyisin suuri ongelma on myös häät. Miten kutsukortit kirjoitetaan oikein, jotta vieraat tajuavat hienovaraisin vihjailuin, että lapset eivät ole tervetulleita juhliin.
Lentokoneisiinkaan lapsia ei saisi viedä, eikä muihinkaan kulkuvälineisiin; busseihin tai juniin. Omalla autolla ilmeisesti voi vielä mennä, kunhan ei caan huoltoasemalla erehdy ottamaan lapsia mukaan ABC:lle taukokahville ja -mehulle, ettei lapset häiritse muita ihmisiä.
Ruokakaupoihin lapsilla on ehdoton porttikielto, jos tulee vaikka itku, niin kassajonossa edessä seisovalta tädiltä menee hermot ja päivä pilalle ja pakko kirjoittaa blogiin, ettei nykypäivänä ole vanhemmuutta, eikä kykyä kasvattaa lapsia.
Taloyhtiöiden leikkipaikoille ei voi päästää lapsia -nurmikko menee pilalle, hiekkalelut pilaavat maisemoinnin ja sattaapa joku piirtää asfalttiin katuliidullakin. Joten leikkipaikoille ei lapsilla ole mitään asiaa!
Ymmärrän, Sumari kirjoitti huonosti käyttäytyvistä lapsista. Eikö hän ja muutkin ymmärrä, että jokaisella, myös heillä itsellään, on lapsena ollut huonot hetkensä. Ilmeisesti aikuisenakin, koska äiti ei ole opettanut, että ihan kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen.
Minua itseäni oikeasti pelottaa ja jännittää liikkua lapseni kanssa julkisesti, vaikka lapsi käyttäytyisi kuinka hyvin, koska pelkään koko ajan mitä muut ihmiset ajattelevat lapsestani ja ettei häntä ole toivottu julkisiin paikkoihin.
Onko tämä ilmiö vain suomalainen, vai onko muissa maissa sananlaista kulttuuria, että lapset eivät saisi näkyä missään?
Sumari voi miettiä vanhainkodissa aikanaan, että se joka häntä vanhaa ihmistä hoitaa, syöttää vuodepotilaana ja vaihtaa vaippoja, saattaa olla juuri tuo pieni lapsi, joka pilasi hänen päivänsä ravintolassa, lapsi jonka lapsenomainen suhtautuminen ruokailutilanteeseen sai hänen raivonsa äärimmilleen, hoitaa nyt häntä viimeisinä elinvuosina, jotta hän saisi arvokkaan loppuelämän.
Onko todella niin, että ihminen on ainoa laji, joka kokee seuraavan sukupolven niin vastenmielisenä, eikä ymmärrä että lapset eivät ole vielä valmiita aikuisia. Minne ihmisiltä on kadonnut inhimillisyys, missä aikuisten sydän oikein on?
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainenMä olen syntynyt 70-luvun lopulla, yhtäkkiä 80-luvulla kasvatus muuttui jotenkin, vai? Selkääni en saanut mutta rajat oli. En mä tiedä missä te olette kasvaneet mutta meidän suvussa kenenkään ei tarvinnut laulaa/esiintyä jos ei halunnut.
Ja mitä sitten, vaikka kuinka tavallista olisinkin ollut? Sehän sitten oikeuttaa ammattilaisen mielestä jättää lapset kokonaan kasvattamatta? Joku kosto omille vanhemmille, hähää iskä ei antanut valvoa yli kahdeksaan eikä ruuaksi saanut kuin puuroa, joten omat lapset valvoo aamun asti viisivuotiaana ja syövät suklaata. Siitäs sait, iskä!Niinpä. Olin kylässä tässä yhdessä perheessä ja he keittivät kahvit minulle. Perheen äiti kattoi pöytää - laittoi siihen munkit ja keksit. Perheen lapset kävi syömässä ne ja äiti reagoinut kuin laittamalla uudet tilalle. Näistäkin katosi iso osa ennenkuin kahvi oli tippunut ja minut pyydettiin kahvipöytään.
Minusta tuo on käsittämättömän sivistymätöntä käytöstä - toki vanhempien vika. Kun itse olin lapsi, niin kun tuli vieraita, ei olisi tullut kuuloonkaan, että perheen lapset käyvät tyhjäämässä kahvipöydän ennen kuin edes vieraat ehtii juoda kahvia. Meitä ei fyysisesti kuritettu tai pilkattu, tai käskytetty, mutta kyllä meille perus hyvät tavat opetettiin. Istumme samasssa pöydässä aikuisten kanssa ja saimme tietysti ottaa tarjottavia, 1-2, ei kaikkia eikä tosiaankaan ennen vieraita.Hyvät tavatkin voi olla perhekohtaisia. Heillä tuo oli ok käytöstä, sinulle ei. Tyhmää katsella nenän vartta pitkin toisia. Heidän silmissään myös sinä voit käyttäyttä hyvin törkeästi sitä itse tajuamatta.
Meillä lapset osaa odottaa tarjottavia, mutta en odota vieraillessa isäntäperheen lapsien tätä tekevän. Varsinkin jos ollaan hyviä tuttuja niin ei lasten tai perheen tarvitse mun edessä poukkuroida.
Pehekohtaista ihan täysin, mutta kaukana hyvistä tavoista. Nenkin vanhempien tulisi opettaa. Eihän esim. häissä voi mennä ottamaan täytekakkkua, vaikka kuinka kotona olisi tottunut (perheen tavat) että saa mennä tyhjäämään katetun pöydän ennen muita?
Oliko tässä kyse häistä? Ei, kyse oli lasten omasta kodista ja ties kuinka hyvästä tuttavasta.
Anteeksi nyt että puutun keskusteluunne, mutta on pakko kysyä. Saako teillä kotona lapset käydä tyhjentämässä kahvipöydän herkuista ennen kuin sinä olet saanut pöydän katetuksi ja vieraat kutsutuksi pöytään? Vai miksi puolustelet noin huonoa käytöstä?
Miten ihmeessä se että ollaan kotona, oikeuttaisi lapset käyttäytymään kuin siat pellossa, ja sellaistahan käytös silloin on, jos mennään kahvipöytää ronkkimaan ennen kuin vieraillekaan on ehditty tarjota. Kai sitä voi kotonakin normaaleja pöytätapoja opettaa? Miten ihmeessä ne muksut osaavat käyttäytyä kunnolla sitten muualla, kuten vaikkapa juuri häissä, jos kotona ei tuon vertaa ole tapoja opetettu?
No mietippä sitä. Varo ettei aivosi nyt ihan kuumennu, kuin Sumarilla konsanaan.
Meillä kotona juhlissa lapset saa melko vapaasti ottaa pöydästä kun herkut siihen lasken. Sääntönä on että yksi keksi tai pulla kerrallaan. Ja kun oltiin vieraana häissä, lapsilla ei ollut mitään ongelmaa odottaa omaa vuoroaan kun sanoin että täällä mennään jonossa emmekä ota ekana. Kiltisti odottivat omaa vuoroaan.
En tiedä kasvattaako muut apinoita vai mitä, mutta ainakim omille lapsille vieraskoreus ja kyky tulkita erilaisia tilanteita on ollut melko sisäsyntyistä. Pystyvät noudattamaan erilaisia ohjeita eri tilanteissa.
Selvä, olet h**vetin huono emäntä. Vieraat pöytään ensin, lapset odottavat vuoroaan. Itse en ainakaan haluaisi ottaa lasten klähmimiä tarjottavia. Vanhemmat päättävät koska on lasten vuoro saada tarjottavaa (vieraiden jälkeen,he aina ensin) ja annostelevat päättämänsä annoksen lapselle. Lapsi ei siis päätä, että saa ottaa kymmenen ässäkeksiä nuoltavaksi ja jättää keksit syömättä. Näin perheissä, joissa harjoitetaan vanhemmuutta ja opetetaan tapakulttuuria jälkipolville.
Lapset osaa ottaa ekan mihin koskevat koska näin on opetettu. Ja meillä syödään koko keksi, ennen ei lisää saa.
Ei ihme jos sun pitää noin paljon kakaroitas kontrolloida, kuulostavat melko eläimellisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Ymmärrän että jotkut lapset käyttäytyy tökerösti, mutta miksi yleistää kun ei kaikkien lapset todellakaan ole mitään duracell pupuja jotka juoksee, kiljuu ja huutaa koko ajan.
Ravintolassa kuuluu käyttäytyä tietyllä tavalla, mutta lapset on lapsia. Ja lapsien kanssa ruokailevat ihmiset käyvät ravintolassa ehkä 1krt/kk, jossei sitä kestä niin huhhei.
Niille pitäisi laittaa sama sunnuntai kaikille. Nyt joka päivä on eri lapsi huutamassa pää punaisena, että sali raikaa. Siinä se vika.
Maailma on aikuisten. Mikä tässä on hankala käsittää?
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin ärsytti lapsia enemmän ne aikuiset äijät jotka kiilasivat laivan buffetissa rohmuamaan lapsille tarkoitetut lihapullat. Mitään muuta syömistähän ei aikuisille ollut..
Onko noin monen alapeukuttajan mielestä todellakin ok että aikuiset miehet menevät jonon ohi rohmuamaan lapsille tarkoitetut lihapullat? Miksi he eivät menneet pyytämään lisää jos aikuisten pöydästä ne on loppu? Tai olisivat edes jonottaneet niinkukn muut. Ei tarvitse ihmetellä jos lapset eivät opi käytöstapoja jos esimerkki on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on aikuisten. Mikä tässä on hankala käsittää?
Nyt et ole ymmärtänyt oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lennolta juuri palanneena pari esimerkkiä vanhempien itsekkyydestä: alkoi olla ensimmäisen juomatarjoilun aika. Koneellinen odottaa että saa sitä mustikkakeittoa, vettä tai mitälie. Käytävät tukkii ja tarjoulun keskeyttää muutama äiti: lapsen pilttipurkki saadaan lämpiämään. Yksi jonottelee Eloveenapuuropussin ja Tupperin kupin kanssa että pääsisi kokkaamaan lapselleen puuron... Ennen lennolle pystyi ottamaan sellaista ruokaa jota ei tarvinnut syödä lämmitettynä, tai keitellä keittiössä. Mikä on muuttunut?
Oman lapsen "erityistarve" vie vain minuutin tai kaksi, mutta mitä jos koneessa kaikilla kahdellasadalla matkustajalla on tämä parin minuutin "tarve"?
Koneessa on ylipäätään mielenkiintoista seurata lapsiperheitä. On niitä, joiden lapsilla on erittäin hyvät käytöstavat, heidän vanhemmat osallistuu lasten kanssa matkustamiseen, keskustelee ja leikkii, piirtää ja lukee yms. Jos lapsi potkii penkkiä, vanhempi osaa oma-aloitteisesti keskeyttää moisen puuhan. Sitten on sellaisia perheitä, joilla on vain koko ajan eritystarpeita, vanhemmat keskittyy omaan kännypeliin tai elokuvaan lasten kiukutellessa, hakiessa turvaa, huomiota tai yhdessä tekemistä. Pekin potkimiseen saatetaan reagoida vasta kun siitä huomauttaa jne.
Nämä edellämainitut nämä perheet jättävät istuinpaikalleen hyvin erilaiset jäljet. Siisteys vs. roskaisuus.
Mielestäni emme voi puhua "lapsivastaisuudesta", kyseessä on enemmän joidenkin vanhempien kyvyttömyys harkintaan ja kasvatukseen.
"Meidän jannicanico on tottunut syömään aina tätä Eloveenan omena-kanelipuuroa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisitte missata Sumarin pointin. Äiti kysyi lapselta että saako äiti syödä? Eli lapsen olisi pitänyt päättää aikuisen syömisestä. Se ei vaan toimi. Ei perheen ylintä päätäntövaltaa anneta 4-vuotiaalle. Ehkä olette kokeileet jo, huomaatte että sellainen päättyy aikuisen huutoon. Se ei vaan toimi.
Ja sulle tai Sumarille ei tullut mieleen että ehkä äiti oli sarkastinen?
Nimenomaan. Tajusin heti ettei äiti tätä puuskahdustaan "Saanko minäkin nyt syödä!"
tarkoittanut kirjaimellisesti, vaan se oli ärtynyt retorinen toteamus kiukuttelevalle lapselle.
Lapsen selän takana synkkänä vaaninut Sumari lisäsi tietysti valtavasti äidin stressiä.
Sumarille tiedoksi: ihmisiä ei sovi tuijottaa ja vaania julkisilla paikoilla, syö oma annoksesi ja jätä ihmiset rauhaan.
Vaikka ivallinen, ärtynyt lausahdus on toiselta nimeltään "sarkasmia",
se ei ole niin akateeminen ilmaus, että sen ymmärtäisi vain jos on ylioppilaspohja.
Tämä sarkasmi-invaasio eli ivallisella käytöksellä itsensä ylentäminen ja sanan "sarkasmia!"-ryöstöviljely on 2010-luvun keksintö.
Sarkasmi on vanha termi, sitä käyttivät jo muinaiset roomalaiset näytelmissään amfibio-teattereissa. Nykyään sarkasmia! huutelevat sivistymättömät hapannaamat nettikirjoittelussa. Vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä olla nokkela, mitä se tietysti onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui äitienpäivänä laivalla: Perheen ala-asteikäiset lapset kahmivat buffetpöydästä ruokaa lautasensa kukkuroilleen muutamaan otteeseen, jättivät yli puolet syömättä ja hakivat puhtaille lautasille lisää. Vanhemmat eivät puuttuneet asiaan mitenkään. Mitä ruuan tuhlausta! Eikö lapsille voi opettaa, että ottavat ruokaa vain sen verran kuin syövät- noutopöydästä voi aina hakea lisää, jos siltä tuntuu? Saman perheen lapset juoksivat ympäri laivaa törmäillen ihmisiin, tunkivat esiintymislavalle jne. Vanhemmat eivät sanallakaan kieltäneet.
Tällaiseen keskusteluun sekoittuu niin moni asia. Oikeasti jotkut eivät yhtään välitä miten lapset käyttäytyvät, esimerkiksi annetaan juosta ravintoloissa tai kuljeksia ympäri alttaria häissä ja hautajaisissa. Ja kysytään ihan joka asia että haluaisitko, tulisitko, tekisitkö ja kasvatetaan oikeaa Herran Terttua joka ei sitten koululuokassa ymmärräkään että en saakaan tehdä kaikkea mitä itse haluan. Ja sitten oikeasti ovat olemassa ne aikuiset jotka eivät siedä yhtään ääntä eivätkä ylimääräistä liikettä ja katsovat ihan normaalin äänen tai pihalla pallon pompottamisen häiritsevän heidän elämäänsä. Jotenkin toivoisi että se porukka myös vähän löysäisi pantaa päässään. Jos pyrittäisiin siihen, että kaikki eläisivät sopuisasti, voisivat käydä ravintoloissa, kaupoissa, juhlissa ym ym myös lasten kanssa. Opetettaisiin niitä käytöstapoja mutta vastaavasti ei pyöriteltäisi silmiä ensimmäisestä pienestä tirahduksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisistä ole tullut lapsivastaisempia, vaan monista lapsista on tullut sietämättömiä. Nykyään liian monet vanhemmat eivät opeta lapsilleen minkäänlaisia käytöstapoja.
Tämä on NIIN totta. Ihan samoin kuin missä tahansa ihmisryhmässä, se pieni, mutta äänekäs huonosti käyttäytyvien poppoo leimaa koko porukan. Kun siis näen tietynikäisiä muksuja kaupassa, ravintolassa, bussissa on minulla lähtökohtainen oletus, että kohta alkaa kiljunta, juokseminen, penkkini selkänojan potkiminen tms.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui äitienpäivänä laivalla: Perheen ala-asteikäiset lapset kahmivat buffetpöydästä ruokaa lautasensa kukkuroilleen muutamaan otteeseen, jättivät yli puolet syömättä ja hakivat puhtaille lautasille lisää. Vanhemmat eivät puuttuneet asiaan mitenkään. Mitä ruuan tuhlausta! Eikö lapsille voi opettaa, että ottavat ruokaa vain sen verran kuin syövät- noutopöydästä voi aina hakea lisää, jos siltä tuntuu? Saman perheen lapset juoksivat ympäri laivaa törmäillen ihmisiin, tunkivat esiintymislavalle jne. Vanhemmat eivät sanallakaan kieltäneet.
Tätä tekevät aikuisetkin. Ja yleisesti näissäkin keskusteluissa se sallitaan, koska ei pidä väkisin syödä jotain mistä ei pidä. Miksi se on pahempaa, jos lapsi niin tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätys yllätys! Kaikki tässä maailmassa ei ole söpöä ja kivaa. Deal with it.
Maailma on muuttunut.
Lapset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta ennenmuinoin ne vähän syrjästäkatselevat räpätädit ja -sedät saavat ensi kertaa äänensä kuuluviin:
netti on täynnä heidän kärsimystään kakaroiden huutamisäänestä, yleensä muka-olevasti naamioituna huoleen "vanhemmuudesta".
Hevonkukkua.
Ensi kertaa ihmiskunnan historiassa sivistysmaissa lapsilla on täydet ihmisoikeudet. Tähän aikuisten ihmisten on ollut erittäin vaikeaa sopeutua. Kyse on sopeutumisesta täysin uuteen ihmisryhmään, jota ei enää saakaan ajaa joka paikasta pois tai vaikka läimäistä, jos siltä tuntuu.
Lapsilla on nykyään itseisarvo,
vrt 1970-luvun Kansanterveyslaitoksen kampanja "Leikki on lapsen työtä".
Tämä on ollut kovan uudelleenohjelmoinnin ja hermopaineen aikaa sadoilletuhansille aikuisille Suomessakin.
Lapsen oikeudet ja ihmisyys ovat siis uusi asia, siitä raivo ja pettymys.
Tämä ilmiö, jossa lapsiviha projisoidaan "huonojen vanhempien kasvatuksen puutteeseen" on tuttu jo 1960-luvulta.
Ihmiskunta, ota nyt jo vastaan uudet lapsesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui äitienpäivänä laivalla: Perheen ala-asteikäiset lapset kahmivat buffetpöydästä ruokaa lautasensa kukkuroilleen muutamaan otteeseen, jättivät yli puolet syömättä ja hakivat puhtaille lautasille lisää. Vanhemmat eivät puuttuneet asiaan mitenkään. Mitä ruuan tuhlausta! Eikö lapsille voi opettaa, että ottavat ruokaa vain sen verran kuin syövät- noutopöydästä voi aina hakea lisää, jos siltä tuntuu? Saman perheen lapset juoksivat ympäri laivaa törmäillen ihmisiin, tunkivat esiintymislavalle jne. Vanhemmat eivät sanallakaan kieltäneet.
Tätä tekevät aikuisetkin. Ja yleisesti näissäkin keskusteluissa se sallitaan, koska ei pidä väkisin syödä jotain mistä ei pidä. Miksi se on pahempaa, jos lapsi niin tekee?
Jep. Tämä on aina yhtä huvittavaa. Aikuiset ihmiset rohmuamassa lasten buffetin lihapullia ja nakkeja joka armas laivareissu. Se on tietysti ihan ok närppiä mutta lasten pitäs syödä aina mitä aikuinen käskee 😂
"Minua itseäni oikeasti pelottaa ja jännittää liikkua lapseni kanssa julkisesti, vaikka lapsi käyttäytyisi kuinka hyvin, koska pelkään koko ajan mitä muut ihmiset ajattelevat lapsestani ja ettei häntä ole toivottu julkisiin paikkoihin."
Pakko itsekin lainata tää osio ja sanoa että: älä ole niin itsekäs ja ajattele että kaikki tarkastelisivat sinua arvioiden. Suurin osa ei yhtään välitä mitä te teette tai ette tee. Mitä sillä edes olisi väliä jos joku paha täti menisi kirjoittamaan vähän blogia? Sinä tiedät teidän kulloisenkin tilanteen ja vain sinä voit antaa muiden mielipiteiden mennä itseesi. Pää pystyyn mutta silleen muita arvostaen eikä silleen uhriutuen että toisesta silmästä lentää vielä kyyneleet ja toinen puoli naamasta vihan ja kopeuden halvaannuttama. 😂
Jos nyt unohdetaan fyysinen kuritus kokonaan, niin muutakin eroa on esim. Suomen ja "lapsimyönteisten" Keski- ja Etelä-Euroopan maiden välillä. Ja sama eurooppalainen asenne näkyi Suomessakin aiempina vuosikymmeninä. Monissa Euroopan maissa lapset ovat luonteva osa elämää, ja lapsia näkee enemmän esimerkiksi vaikkapa ravintoloissa. Miksi sitten keskimääräinen ranskalainen ja keskimääräinen suomalainen lapsi ovat sitten ravintolassa niin erilainen näky? Koska Suomessa hellitään niin hartaasti ajatusta, että kunnon perheessä KAIKKI muuttuu lapsen synnyttyä. On mentävä lapsen ehdoilla. Lapsentahtisuus, lapsen jalustalle nostaminen. Nämä ovat ihanteita ja päämääriä täällä, muualla taas perheen etua ajatellaan suurempana kokonaisuutena. Sillä on seurauksensa lapsen maailmankuvan ja persoonan kehityksessä, että lapsi on maailman keskipiste. On toki hyvä, että lapsi ymmärtää olevansa tärkeä, mutta Suomessa se tapahtuu usein muiden ihmisten tärkeyden tunnustamisen kustannuksella. Yksi konkreettinen esimerkki on, että todella moni suomalaisvanhempi ei reagoi lainkaan, jos hänen lapsensa puhuu hänen päälleen tai keskeyttää hänen lauseensa toiselle. Jos lasta ei opeteta edes tuon vertaa kunnioittamaan vanhempaansa, on itsekeskeiselle maailmankuvalle hyvä pohja. Toki tuollaisen edellyttäminen lapselta edellyttää itseltä sitä, että jos keskustelee ystävänsä kanssa ja lapsi tulee viereen seisomaan ja hakemaan katsekontaktia, sopivassa kohdassa aikuinen kääntyy lapseen päin ja kuuntelee tämän asian. Moni suosii mielummin metsäläistapaa, että viereen seisomaan tulevaan lapseen ei reagoida mitenkään, vaan luotetaan siihen, että se alkaa pitää älämölöä, jos sillä on asiaa. Ja älämölön alkaessa unohdetaan heti oma keskustelukumppani ja aletaan hössöttää lapsen asiaa.
Suomalaislapset ovat kovia riehumaan, puhumaan huutamalla ja muuta vastaavaa, mutta pohja tälle toiminnalle tulee lapsen itsekeskeisestä maailmankuvasta. Lasta ei pidä alistaa tietenkään kasvatuksessa, vaan hänenkin arvonsa on tunnustettava, hänen ajatuksiaan kuunneltava ja hänen kanssaan vietettävä aikaa. Mutta monella vanhemmalla sen opettaminen, että myös äiti, isä ja muut ihmiset ovat arvokkaita ja tärkeitä, jää pelkäksi kaunopuheeksi. Vaikka saattaisi näistä asioista lapselle puhua, ei siitä ole mitään hyötyä, jos ei toteuta näitä arvoja kasvatuksessa. Lapselle on konkretisoitava MYÖS TEOISSA, että muut ihmiset ovat yhtä arvokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä jotka sanoo ettei lasten ääntä enää nestettä varsinkin kun äitini sukupolvi ja sitä aiemmat kasvatettiin säännöllä "lasten pitää näkyä mutta ei kuulua". Ja jos vähääkään ääntä pidit tai sanoit jotain aikuisten keskusteluun sait selkään.
Ennen tehtiin oikein. Nykyään väärin.
Minun lapsuudessani sai selkäsaunan tai tukistuksen, jos toimi vanhempien mielestä väärin. En sanoisi, että ennen tehtiin oikein.
Nyt ollaan ehkä menty toiseen ääripäähän siksi, ettei tahdota sortua entisajan virheisiin. Arneijamainen komentelu, käskytys, haukkuminen ovat lapsuudestani tuttuja asioita. Ne ovat aiheuttaneet paljon henkistä pahoinvointia lapsille. On pakotettu syömään vastenmielisiä ruokia, koska lautanen on olkut pakko syödä tyhjäksi jne.
Olen varmaan ollut vanhempana liian salliva, koska en ole halunnut siirtää muksuille samaa, mitä itse olen kokenut.Pahoittelen, lapsuutesi on ollut vähintääkin erikoinen, mutta kai ymmärrät ettei tuo ole normaalia kasvatusta eikä sinun pidä olla lepsu lapsillesi koska itse olet elänyt liian tiukassa kurissa.
Tuo alkuperäisen kuvailema on hyvin tavallista suomalaista 50-70-luvun kasvatusta. Eli puhupa asioista, joista tiedät jotain.
Tänäkin päivänä lapsia nöyryytetään monin tavoin. Käsketään laulamaan suvulla, ujon ujoutta päivitellään suuren vierasjoukon edessä. Miettikää jos teille tehtäisiin noin töissä, sehän olisi nöyryyttävää - ja itse asiassa kiusaamista.
Kasvatusalan ammattilainenMä olen syntynyt 70-luvun lopulla, yhtäkkiä 80-luvulla kasvatus muuttui jotenkin, vai? Selkääni en saanut mutta rajat oli. En mä tiedä missä te olette kasvaneet mutta meidän suvussa kenenkään ei tarvinnut laulaa/esiintyä jos ei halunnut.
Ja mitä sitten, vaikka kuinka tavallista olisinkin ollut? Sehän sitten oikeuttaa ammattilaisen mielestä jättää lapset kokonaan kasvattamatta? Joku kosto omille vanhemmille, hähää iskä ei antanut valvoa yli kahdeksaan eikä ruuaksi saanut kuin puuroa, joten omat lapset valvoo aamun asti viisivuotiaana ja syövät suklaata. Siitäs sait, iskä!Niinpä. Olin kylässä tässä yhdessä perheessä ja he keittivät kahvit minulle. Perheen äiti kattoi pöytää - laittoi siihen munkit ja keksit. Perheen lapset kävi syömässä ne ja äiti reagoinut kuin laittamalla uudet tilalle. Näistäkin katosi iso osa ennenkuin kahvi oli tippunut ja minut pyydettiin kahvipöytään.
Minusta tuo on käsittämättömän sivistymätöntä käytöstä - toki vanhempien vika. Kun itse olin lapsi, niin kun tuli vieraita, ei olisi tullut kuuloonkaan, että perheen lapset käyvät tyhjäämässä kahvipöydän ennen kuin edes vieraat ehtii juoda kahvia. Meitä ei fyysisesti kuritettu tai pilkattu, tai käskytetty, mutta kyllä meille perus hyvät tavat opetettiin. Istumme samasssa pöydässä aikuisten kanssa ja saimme tietysti ottaa tarjottavia, 1-2, ei kaikkia eikä tosiaankaan ennen vieraita.Hyvät tavatkin voi olla perhekohtaisia. Heillä tuo oli ok käytöstä, sinulle ei. Tyhmää katsella nenän vartta pitkin toisia. Heidän silmissään myös sinä voit käyttäyttä hyvin törkeästi sitä itse tajuamatta.
Meillä lapset osaa odottaa tarjottavia, mutta en odota vieraillessa isäntäperheen lapsien tätä tekevän. Varsinkin jos ollaan hyviä tuttuja niin ei lasten tai perheen tarvitse mun edessä poukkuroida.
Pehekohtaista ihan täysin, mutta kaukana hyvistä tavoista. Nenkin vanhempien tulisi opettaa. Eihän esim. häissä voi mennä ottamaan täytekakkkua, vaikka kuinka kotona olisi tottunut (perheen tavat) että saa mennä tyhjäämään katetun pöydän ennen muita?
Oliko tässä kyse häistä? Ei, kyse oli lasten omasta kodista ja ties kuinka hyvästä tuttavasta.
Anteeksi nyt että puutun keskusteluunne, mutta on pakko kysyä. Saako teillä kotona lapset käydä tyhjentämässä kahvipöydän herkuista ennen kuin sinä olet saanut pöydän katetuksi ja vieraat kutsutuksi pöytään? Vai miksi puolustelet noin huonoa käytöstä?
Miten ihmeessä se että ollaan kotona, oikeuttaisi lapset käyttäytymään kuin siat pellossa, ja sellaistahan käytös silloin on, jos mennään kahvipöytää ronkkimaan ennen kuin vieraillekaan on ehditty tarjota. Kai sitä voi kotonakin normaaleja pöytätapoja opettaa? Miten ihmeessä ne muksut osaavat käyttäytyä kunnolla sitten muualla, kuten vaikkapa juuri häissä, jos kotona ei tuon vertaa ole tapoja opetettu?
No mietippä sitä. Varo ettei aivosi nyt ihan kuumennu, kuin Sumarilla konsanaan.
Meillä kotona juhlissa lapset saa melko vapaasti ottaa pöydästä kun herkut siihen lasken. Sääntönä on että yksi keksi tai pulla kerrallaan. Ja kun oltiin vieraana häissä, lapsilla ei ollut mitään ongelmaa odottaa omaa vuoroaan kun sanoin että täällä mennään jonossa emmekä ota ekana. Kiltisti odottivat omaa vuoroaan.
En tiedä kasvattaako muut apinoita vai mitä, mutta ainakim omille lapsille vieraskoreus ja kyky tulkita erilaisia tilanteita on ollut melko sisäsyntyistä. Pystyvät noudattamaan erilaisia ohjeita eri tilanteissa.
Etkö ole tullut ajatelleeksi asiaa vieraiden kannalta? Tuohan on todella epäkohteliasta vieraita kohtaan, että isäntäväen tenavat käyvät rohmuamassa pöytätarjoilut ennen kuin vieraat on kutsuttu pöytään. Jos se ei sinua haittaa, niin vieraita voi hyvinkin haitata. Kyllä edelleen normaalina peruskohteliaisuutena pidetään sitä, että vieraiden annetaan ottaa ennen isäntäväkeä, ja se että lapset käyvät syömässä herkut ennen kuin pöytä on katettu ja kahvi tippunut, on ihan käsittämättömän huonoa käytöstä.
Hieman hymyilyttää kuinka kehut lapsiasi sisäsyntyisestä vieraskoreudesta, jos he eivät teillä kotona juhlissa sen vertaa vieraskoreuteen kykene, että malttaisivat odottaa että vieraat pääsevät pöytään ja ottavat tarjoiluja itselleen. Minun tuttavapiirissäni noin epäkunnioittava käytös vieraita kohtaan ei tulisi kuuloonkaan. Ei meillä edes omalla porukalla ollessa pöydän antimia aleta rohmuamaan ennen kuin ollaan istuttu syömään.
En usko, että Suomi on yhtään sen lapsivihamielisempi kuin aiemmin. Nykyään vain on sosiaalinen media, jonka kautta jokainen voi avautua mieleisestään aiheesta niin laajasti kuin sielu sietää. Uskoisin, että lapsia on kyräilty tai oltu kyräilemättä menneinä vuosikymmeninä ihan yhtä paljon tai vähän kuin nykyään. Olen kolmekymppinen ja muistan kyllä jo lapsuudestani sen, etteivät suinkaan kaikki aikuiset pitäneet lapsista (äiti sai joskus selittää minulle asiaa).
Monen nykyvanhemman mielestä lapset ovat kuninkaallisia joita muiden tulee palvoa, ihailla ja nöyristellä ja kun huomataan, että näin ei olekaan niin alkaa raivoaminen "lapsivihaajat sitä ja tätä" tyyliin, itse en voi sietää käytöstavattomia ihmisiä, ovat nämä sitten lapsia (enkä tarkoita itkeviä pikkuvauvoja), nuoria, aikuisia tai vanhuksia.
Olen ihmetellyt samaa. Ymmärrän että jotkut lapset käyttäytyy tökerösti, mutta miksi yleistää kun ei kaikkien lapset todellakaan ole mitään duracell pupuja jotka juoksee, kiljuu ja huutaa koko ajan.
Ravintolassa kuuluu käyttäytyä tietyllä tavalla, mutta lapset on lapsia. Ja lapsien kanssa ruokailevat ihmiset käyvät ravintolassa ehkä 1krt/kk, jossei sitä kestä niin huhhei.