Lue keskustelun säännöt.
Miksi käyttää termiä "puoliso" kun ei olla naimisissa?
04.06.2017 |
Olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka esim. lehdet ja ihmiset itsekin käyttävät kumppanistaan nimitystä "puoliso" vaikka ei olla naimisissa vaan ollaan avoliitossa tai vain seurustellaan asuen eri osoitteissa. Mitä vikaa on oikeassa termissä avopuoliso yhdessä asuttaessa tai kumppani seurusteltaessa? Kyllähän tuo "puoliso" aivan selkeästi viittaa aviopuolisoon. Vai siksikö juuri sitä halutaan käyttää, että halutaan antaa vaikutelma että ollaan naimisissa vaikka ei olla edes naimisiin päästy?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. työkaveri on puhunut aina "puolisostaan" ja hän tulee ja kertoo puolisonsa jättäneen hänet, oletan että kyseessä on aviopuoliso. Joten luonnollisesti kysyn, meneekö asuntonne nyt myyntiin. Tätähän en todellakaan kysy avosuhteesta eronneelta, koska eihän heillä ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen koska ei ole avioliittoakaan. Jokainen aikuinen ihminen tietää eron. Eikä siitä kuukauden tapailukumppanista mitään puolisoa sillä tule että sitä sellaiseksi sanoo. Samoin kuin naisesta ei tule maailman kauneinta vaikka niin sanoo.
Miksi sun työkaverisi tulisi sulle kertomaan erostaan, jos et tiedä mitään hänen perheasioistaan?!
En ole tuon kirjoittaja, jolle kommentoit, mutta voin vakuuttaa että useammallakin (naisvaltaisella) työpaikalla minulle ovat työkaverit tulleet selittämään milloin mitäkin asioitaan, vaikka en todellakaan ole tiennyt - ja vielä vähemmän on edes kiinnostanut tietää - heidän perhe- tai muistakaan asioistaan. Minulle on aivan sama, mitä pirjopetteri on sanonut päiväkodissa, minulle on aivan sama millaisen auton pertsa on hankkinut, minulle on aivan sama meneekö naimisiin vai eroaako. Minä olen tekemässä töitä ja omat ystävät ja sosiaaliset suhteet ovat sitten itse valittuja ja ne ovat riippumattomia työpaikasta.
Että en todellakaan tiedä, miksi jotkut/monet ihmiset omia asioitaan tulevat työkavereilleen selittämään. Olen ihmetellyt samaa, ilmeisesti he kuvittelevat oman tuikitavallisen elämänsä olevan jotenkin kiinnostavaa ja hohdokasta. Jonkinlaista liikaluuloisuutta tai oletusta, että on kiinnostava.
Niin tai ehkä on vaan hyvätapaista koettaa virittää keskustelua ja tutustua työtovereihin. Kumminkin oletettavasti vietetään töiden muodossa aikaa keskenään ja mukavampaahan se on, kun ei siiloudu omaan jaloon seuraansa.
Kannattaa kokeilla joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ajat muuttuu. Ennen tuollaista avopuolisona hengailua ei suvaittu. Nyt ihmiset on mieluummin vapaasti yhdessä, kuin väkipakolla naimisissa.
Eihän tässä siitä ollut kyse. Enkä nyt sitäpaitsi ymmärrä, miksi yhdessä viihtyvien ihmisten suhde muuttuisi väkipakoksi jos ollaan naimisissa. Ja ainahan voi erota, ei väkipakolla tarvitse aviossa olla.
Puolison koen kyllä itsekin liittyvän avioliittoon. Jos sanoo kumppaniaan puolisoksi ilman että ollaan naimisissa, se on vähän sama kuin ostaisi ikälopun halvan autonromun ja sanoisi sitä uudeksi. Joka on todella noloa ja sitäkin monet tekevät niinkuin siitä uusi tulisi sillä että niin sanoo, vanha mikä vanha.
Muistatteko vielä Kekkosen aikaa, kun radion Yleisohjelman puolella "Sosiaalinen kirjelaatikko" nimisessä ohjelmassa keskusteltiin AU - lasten ja AU - äitien ongelmasta? Avioliiton ulkopuolella (AU) syntyneistä oli tuolloin oikeasti ohjelman aiheeksi asti sanottavaa. Rinnakkaisohjelman puolelle tuo aihe olisi ollut liian raskas tuntikausia kestävän viritystauon (piiiiiiiiii PAAAAAAAA puuuuuuuuuuuuu), stereotestin, valuuttakurssien ja merisään väliin.
Oi niitä aikoja.
Mulle tulee puoliso sanan käyttämisestä aina mieleen, että ovat samaa sukupuolta mutta suuntautumista ei haluta tuoda julki :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. työkaveri on puhunut aina "puolisostaan" ja hän tulee ja kertoo puolisonsa jättäneen hänet, oletan että kyseessä on aviopuoliso. Joten luonnollisesti kysyn, meneekö asuntonne nyt myyntiin. Tätähän en todellakaan kysy avosuhteesta eronneelta, koska eihän heillä ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen koska ei ole avioliittoakaan. Jokainen aikuinen ihminen tietää eron. Eikä siitä kuukauden tapailukumppanista mitään puolisoa sillä tule että sitä sellaiseksi sanoo. Samoin kuin naisesta ei tule maailman kauneinta vaikka niin sanoo.
Miksi sun työkaverisi tulisi sulle kertomaan erostaan, jos et tiedä mitään hänen perheasioistaan?!
En ole tuon kirjoittaja, jolle kommentoit, mutta voin vakuuttaa että useammallakin (naisvaltaisella) työpaikalla minulle ovat työkaverit tulleet selittämään milloin mitäkin asioitaan, vaikka en todellakaan ole tiennyt - ja vielä vähemmän on edes kiinnostanut tietää - heidän perhe- tai muistakaan asioistaan. Minulle on aivan sama, mitä pirjopetteri on sanonut päiväkodissa, minulle on aivan sama millaisen auton pertsa on hankkinut, minulle on aivan sama meneekö naimisiin vai eroaako. Minä olen tekemässä töitä ja omat ystävät ja sosiaaliset suhteet ovat sitten itse valittuja ja ne ovat riippumattomia työpaikasta.
Että en todellakaan tiedä, miksi jotkut/monet ihmiset omia asioitaan tulevat työkavereilleen selittämään. Olen ihmetellyt samaa, ilmeisesti he kuvittelevat oman tuikitavallisen elämänsä olevan jotenkin kiinnostavaa ja hohdokasta. Jonkinlaista liikaluuloisuutta tai oletusta, että on kiinnostava.
Niin tai ehkä on vaan hyvätapaista koettaa virittää keskustelua ja tutustua työtovereihin. Kumminkin oletettavasti vietetään töiden muodossa aikaa keskenään ja mukavampaahan se on, kun ei siiloudu omaan jaloon seuraansa.
Kannattaa kokeilla joskus.
"Viettää aikaa yhdessä töiden muodossa" - missä työpaikalla voi työaikana viettää aikaa? Onneksi ei ole sellaista työtä. Ja kun on oma työhuone, ei ole riesaa jostakin omien asioidensa selittäjistä ja toisten asioista juoruajista. Kannattaa kokeilla omaa työhuonetta joskus.
Mitään mukavaa en osaa kuvitella olevan siinä, että olisi kuunneltava jonkun selostuksia parisuhteestaan ja asioistaan. Tulee mieleen, että eikö hänellä ole ystäviä joiden kanssa tällaiset asiat puhutaan, jotka tuntevat kyseisen henkilön ja hänen perheensä ja ovat kiinnostuneita kuten ystävyyteen kuuluu. Kohteliaan ja sosiaalisen keskustelun idea on siinä, että puhutaan ns. helpoista yleisistä aiheista, joista jokainen voi keskustella. Harvaa kiinnostaa oikeasti laskutuksen lissun avio-ongelmat ja lasten kouluvaikeudet, vaikka niitä jotkut kohteliaasti kiinnostunutta teeskennellen kuuntelevatkin ja nyökkäilevät sopivissa väleissä; jälkikäteen kuitenkin ihmetellään, miksi se lissu minulle selitti hohhoijaa. Jos työpaikasta tekee jonkun oman näyttämönsä ja asioidensa selostuspaikan, on joko liian vähän töitä tai tekee ne huonosti, sen lisäksi että tuo työpaikalle asioita, jotka eivät sinne millään tavalla kuulu. Tosin voi olla työyhteisöjä ja työpaikkoja ja- aloja, joissa moinen tyhjänlänkytys on tavallista ja asiaankuuluvaa, mutta ei onneksi kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon työpaikka-asiaan; on hyvä periaate sellainen, että kaikkien kanssa on tultava TÖISSÄ toimeen, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä. Ja on osattava lukea muita ihmisiä niin että huomaa, kuka on se työkaveri jota ei kiinnosta jokainen yksityiskohta mökiltäsi, mitä pera sanoi ja lapset teki ja ajatelkaa mitä anoppikin. Kaikkia ei oikeasti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
z-- kirjoitti:
Minusta puoliso on ihan hyvä nimitys, kun halutaan puhua siitä puolisosta korostamatta siviilisäätyä tai sukupuolta.
Aina kun ei halua tuoda esiin ollaanko nyt tarkalleen ottaen naimisisa vai avoliitossa vai kenties rekisteröidyssä parisuhteessa ja mitä sukupuolta se puoliso nyt edustaakaan.
Suomenkielessä (tai onko englannissakaan) kun ei oikein muutakaan sanaa tähän ole.
Englanninkielessä on sana spouse, joka on genderneutraali ja käyttökelpoinen eri tilanteissa kun ei ehkä haluta ilmaista parisuhteen laatua sen kummemmin.
Englanninkielessä on myös "significant other", käytetään usein lyhenteenä SO, joka mielestäni kääntyy myös puolisoksi, toisaalta myös kumppani tai partneri. Tavallaan ilmaisuna ehkä "vakavampi" kuin poika- tai tyttöystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin on jokaisen oma asia, mitä nimitystä kumppanista käyttää. Puoliso kuvaa mielestäni sitä tilannetta, että suhde on luottosuhde, vierellä on todella tärkeä ihminen.
Minä puhun avomiehestäni puolisona, koska "poikaystävä" ei mielestäni oikein kuvaa suhteemme laatua tässä vaiheessa. Miesystävä taas tuntuu näin nuorena aikuisena vähän vanhahtavalta ja väärältä sekin. Avopuoliso taas tuntuisi kummallisen yksityiskohtaiselta, tuskin naimiseen mennessämmekään alan puhua miehestäni aviopuolisonani.
Ikuinen ja ainutkertainen jokanaisen unelma :DDDDDD Tätähän se on vielä 3:lla kerrallakin, taas on Se Ainoa Oikea ikuisesti ja lässynlää. No, hääthän käyvät kyllä ihan viihteestäkin. Joillakin on vielä häistä velkaakin jäljellä kun tehdään avioeropapereita.