Te jotka työskentelette kansainvälisissä ympäristöissä, voitteko tehdä yleistyksiä kansalaisuuksista, ketkä ovat ystävällisiä ketkä taas ei?

Ja lisäisin vielä näistä jenkkimiehistä että ensivaikutelma on aina sliipatun kohtelias mutta pidemmässä työtoveruudessa paljastuu ikävämpi puoli.

ap

Kokemukseni mukaan kaikki on ystävällisiä kaikille mutta kohteliaisuuskulttuureissa voi olla eroa, esim aasialaiset saattavat töksäyttää jotain vaikka ulkonäöstä mitä eurooppalaiset eivät ikinä sanoisi. Toisaalta itse suomalaisena saatan "unohtaa" sanoa hyvää huomenta käytävällä vastaantulijalle mikä jollekulle eteläeurooppalaiselle voi olla aivan kauhistus.

Kiinalaiset eivät turhia kursaile asioista sanoessaan. Japanilaiset taas on aivan ylettömän kohteliaita.

Saksalaismiehet ovat ylimielisiä ja kaikkitietäviä.

Suomalaiset ovat epäkohteliaimpia, Intialaiset eivät myönnä virheitään, saksalaiset vähän byrokraattisia, kiinalaiset, jenkit, kanadalaiset, romanialaiset, italialaiset samalla aaltopituudella mun kanssa.

Varmaan vaikuttaa myös ala. Oma kokemukseni norjalaisista on, että toimivat kuin suomalaiset. Halki - poikki ja pinoon, ilman turhia lätinöitä. Ruotsalaiset sen sijaan istuvat kokouksissa loputtomiin, että kaikilla on varmasti sama näkemys ja hyvä mieli siitä miten se pino pinotaan. Tanskalaisille taas riittää, että ruokalassa on hyvä ruoka.

Olen työskennellyt aikanaan monia eri kansalaisuuksien kanssa. Intialaiset ja kiinalaiset oli aina hirveän kohteliaita. Ongelma oli siinä, että sanovat joka asiaan "jees, jees" ja mitään ei tapahdu. Jos haluavat sanoa "ei", niin sanovat jotain "it's very hard but we can try..." Ja tämä tarkoittaa, ettei ikinä onnistu. Suomalainen tulkitsee, että yrittävät tehdä ja sitten on kiukkuinen, kun on esimerkiksi palautettu sama komponentti uudelleen tekemättä sille mitään. Kysymys on siitä, että he mielestään sanoivat, ettei onnistu, mutta suomalainen paukapää vaan vaati. He eivät sano esimiehelle, asiakkaalle yms. koskaan suoraan ei vaan se pitää tulkita rivien välistä.

Saksalaiset on mukavia ja aika suoria, kovia kyllä pitämän puolensa ja puukkoa tulee helposti selkään. Amerikkalaiset on sliipattuja ja isot puheet itsestään. Ovat kaikessa kokeneita ja osaavia, jos ovat kerran jotain kokeilleet. Vaatimattomuus ei todellakaan kaunista heidän kulttuurissaan. Britit on hyvin samantyyppisiä kuin saksalaiset, eteläeuroopassa on sitten jo enemmän puhetta ja vähemmän tekemistä. Ruotsalaiset on tosi kivoja ja luotettavia.

Yhteistä kuitenkin on ihan poislukien pohjoismaalaiset se, että ollaan hyvin helposti vierittämässä ongelmia toisten niskaan. Ja hierarkia näkyy siinä, että pomoa mielistellään jne. Joskus kaipasi sitä "ei tässä syyllistä kaivata vaan Lahtista ja konekivääriä" -asennetta. Ongelman löydyttyä alkavat kovan pelin siitä, kuka on tehnyt ja mitä ja kääntävät asiat niin ja näin. Mielellään vetovat mahdollisimman isoihin pomoihin pikkuongelmissakin. Tämä siis koskee eurooppalaisia ja amerikkalaisia ja arabeja. Aasialaiset on lamaaantuneita ja hiljaa enemmänkin.

Tulin vain kitisemään yleistyksistä ja stereotypioista (tajuamatta, että ne aika usein perustuvat johonkin...)

Skandinaavit ovat luontevan ystävällisiä suomalaiseen makuun. Sosiaalisia, mutta rehellisen oloisia. 

Muissa kansallisuuksissa on usein sellaista jäykkää, muodollista kohteliasuutta, esim. briteissä ja japskeissa. 

Jenkit ovat äärettömän ystävällisiä päällisin puolin, mutta se imelyys menee överiksi ainakin minun mielestäni. 

Etelä-amerikkalaiset ovat ylitsevuotavan sydämellisiä, mutta loppujen lopukse eivät edes kuuntele, mitä sanot jne. Venäläiset usein toisin päin. Eli aluksi töykeitä, mutta tutustumisen jälkeen todella lämpimiä ihmisiä. 

Olen todellinen kosmopoliitti. Isäni on ollut diplomaatti ja asuimme lukuisissa maissa ja vielä lukuisimpien kansallisuuksien kanssa olen ollut tekemisissä. Omakin työni nyt aikuisena on kansainvälisten suhteiden keskiössä. 

Pohjoismaalaiset ovat todella mukavia, luotettavia ja tarkoittavat mitä sanovat. Amerikkalaiset, kuten joku jo yllä mainitsi, liioittelevat osaamistaan ja tietämistään todella räikeästi. Venäläiset ovat ylimielisiä, tekevät asiat vähän sinne päin ja närkästyvät jos joutuvat korjaamaan omia jälkiään. 

Ruotsalaisten kanssa on helppoa hoitaa asioita.

Ranskalaiset ja taiwanilaiset ovat vaikeimpia.

Kansainvälisessä ympäristössä huomaa, että suomalaisilla on todella paljon opittavaa markkinoinnista. Osaamista ja potentiaalia löytyy vaikka kuinka, mutta sitä ei osata myydä. Toisessa ääripäässä jenkit taas myyvät ihan mitä vaan, vaikka eivät edes ymmärtäisi koko asiasta yhtään mitään. Olen havainnut tuon saman ilmiön kuin joku jo edellä mainitsi, että ovat kaikessa asiantuntijoita yhden kokeilukerran perusteella. Työelämän kautta tuntemani amerikkalaiset suhtautuvat myös hyvin negatiivisesti ujoihin ja hiljaisiin ihmisiin näiden osaamisesta riippumatta. Ovat kohteliaita päin naamaa mutta puhuvat rumasti selän takana.

Ruotsaisilla (ja oikeastaan muilla pohjoismaalaisilla ylipäätään) on yleisesti ottaen hyvä markkinoinnin taju, löytävät oikean tasapainon optimismin ja realismin väliltä. Ei luvata liikoja, mutta ei missään nimessä vähätellä. Venäläiset kollegat ovat järjestään todella fiksuja, kohteliaita ja ystävällisiä, mutta eivät kovin innovatiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Kiinalaiset eivät turhia kursaile asioista sanoessaan. Japanilaiset taas on aivan ylettömän kohteliaita.

Tykkään kiinalaisista työtovereistani. Olen itsekin suorasuu, ja ihana kun ei tarvitse teeskennellä mitään. Ovat jopa huumorintajuisia.

En työskentele kyseisissä tehtävissä, mutta yleisesti kiinalaiset on pahimpia turisteja. Työntävät edestään vaikka seisot paikallaan jonossa pitää olla kiinni vaikka pääse kassalle yhtään sen nopeempaa.

Ruotsalaisista vähän eri kokemuksia kuin teillä. Pyrkivät pomottamaan ja olemaan muita parempia välillä todella ohuellakin osaamisella. Suomenruotsalaiset samanlaisia.

Olen Helsinkiläisessä päiväkodissa töissä ja täytyy sanoa, että on kyllä perheiden välillä asenteessa ja toiminnassa ihan valtavia eroja vaikka olisivat samasta kulttuurista, ihan niin kuin suomalaisissakin. Jos nyt pitää yleistää niin intialaiset on usein rentoja, somaliäidit ujoja ja isot sisarukset paljon mukana lasten hoidossa. Lapsissa itsessään ei ole eroja.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vaikuttaa myös ala. Oma kokemukseni norjalaisista on, että toimivat kuin suomalaiset. Halki - poikki ja pinoon, ilman turhia lätinöitä. Ruotsalaiset sen sijaan istuvat kokouksissa loputtomiin, että kaikilla on varmasti sama näkemys ja hyvä mieli siitä miten se pino pinotaan. Tanskalaisille taas riittää, että ruokalassa on hyvä ruoka.

Itse olen ihan kypsä tuohon ruotsalaiseen vääntämiseen, tehottomuuden huippu. Päätökset muuten tehdään jossain ihan muualla kuin noissa diskuteerausringeissä, tämän huomaa siitä kun kokousten pöytäkirjoja on joskus lähes mahdoton saada ja sitten tuleekin päätös että näillä mennään... ihan erilainen mihin palaverissa oli päädytty.

Onko nykypäivän ruotsalaisten aikuisten tehottomuus lähtöisin jo heidän koulumaailmastaan? Usein ihmettelen mikähän tämänkin tyypin koulutus on, kun ei tunnu ymmärrärtävän tekniikasta juuri mitään, no olikin ekonomi... titteleistä ei saa mitään selvää.

Jenkit ovat omasta mielestään kohteliaita ja hallitsevat kyllä ystävällisyyden ja small talkin, mutta sisältö on usein tyhjää ja täynnä yleistyksiä, joten sinänsä kohteliaasta ihmisestä tuleekin töykeä sisällän takia.

Saksalaiset tylyjä ja epäkohteliaita, valittavat kaikesta.

Ranskalaiset kuumakalleja.

Italialaisista ei koskaan tarvitse arvuutella mitä mieltä ovat, tulee aine esille. Jos ei pelästy äänekkyttä, sinänsä ihan leppoisaa jengiä. Esoanjalaiset menee samaan.

Sveitsiläiset ovat kuin suomalaisia, murehtivat hiljaa mielessään eivätkä koskaan kehtaa valittaa ääneen. Tuntevat syyllisyyttä valittaessaan, vaikka olisi aihetta.

Britit ovat hauskoja mutta varsinkin alemmat sosiaaliluokat eivät ollenkaan hallitse käytöstapoja. Ylemmistä luokista tulevat vittuilevatkin sitten ns. sivistyneesti.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan kaikki on ystävällisiä kaikille mutta kohteliaisuuskulttuureissa voi olla eroa, esim aasialaiset saattavat töksäyttää jotain vaikka ulkonäöstä mitä eurooppalaiset eivät ikinä sanoisi. Toisaalta itse suomalaisena saatan "unohtaa" sanoa hyvää huomenta käytävällä vastaantulijalle mikä jollekulle eteläeurooppalaiselle voi olla aivan kauhistus.

Kannatan tätä näkemystä. Uskon, että kaikkialla ollaan keskimäärin yhtä ystävällisiä, mutta siinä on eroa, mitä missäkin pidetään ystävällisenä ja mitä epäystävällisenä. Kiinalaiselle suoran "ei" on epäystävllinen töksäytys, kun taas minulle se on reilua ja rehellistä ja sen takia ystävällistä. Itse en jaksa pitää naamalla jatkuvaa hymyä enkä keskustellessa hokea toisen etunimeä, joten olen varmaan jenkkityökaverin mielestä todella töykeä. Samoin kuin minun mielestäni on lauseeni keskeyttämään pyrkivä italialainen, vaikka hänhän vain ystävällisesti osoittaa olevansa kanssani samalla aaltopituudella. 

Itse olen tullut parhaiten toimeen saksalaisten kanssa, ovat samaan tapaan järjestelmällisiä ja asiallisia kuin minäkin. Varmaan olemme muiden mielestä kalsoja ja epäystävällisiä. Ystävällisiksi olen kokenut tshekit ja puolalaiset, joskin puolalaismiesten käsisuudelmat ovat omaan makuuni vähän liikaa, mutta tiedän että kuuluu sikäläisiin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vaikuttaa myös ala. Oma kokemukseni norjalaisista on, että toimivat kuin suomalaiset. Halki - poikki ja pinoon, ilman turhia lätinöitä. Ruotsalaiset sen sijaan istuvat kokouksissa loputtomiin, että kaikilla on varmasti sama näkemys ja hyvä mieli siitä miten se pino pinotaan. Tanskalaisille taas riittää, että ruokalassa on hyvä ruoka.

Itse olen ihan kypsä tuohon ruotsalaiseen vääntämiseen, tehottomuuden huippu. Päätökset muuten tehdään jossain ihan muualla kuin noissa diskuteerausringeissä, tämän huomaa siitä kun kokousten pöytäkirjoja on joskus lähes mahdoton saada ja sitten tuleekin päätös että näillä mennään... ihan erilainen mihin palaverissa oli päädytty.

Onko nykypäivän ruotsalaisten aikuisten tehottomuus lähtöisin jo heidän koulumaailmastaan? Usein ihmettelen mikähän tämänkin tyypin koulutus on, kun ei tunnu ymmärrärtävän tekniikasta juuri mitään, no olikin ekonomi... titteleistä ei saa mitään selvää.

Juuri tuo loputon diskuteeraus vs. management by perkele on se ero, johon on kiinnitetty huomiota kun ruotsalaiset ja suomalaiset firmat ovat yhdistyneet ja on pitänyt ruveta yhdessä tekemään hommia.

Kummasti vain ruotsalaiset silti tuolla diskuteeraussysteemillään saavat jotakin aikaan, talouskin on paremmassa jamassa kuin Suomessa, vienti vetää ja on tuotevalikoimaltaan monipuolisempaa. Vaikka se suomalaisesta tehottomalta tuntuisikin. Meillä taitaa firman johtajat luulla itsestään liikoja, ei kiinnosta alaisten ideoita kärsivällisesti kuunnella, ja jälki on sen mukaista eli usein aika heikkoa. Ja meillä kanssa luullaan, että tekniikka on ainoa tärkeä asia. Maailmalla vain ei ole.

Itse en ole viihtynyt ruotsalaisten seurassa, tuntuvat ylimielisiltä beserwissereiltä. Mutta ehkä kysymys on siitä, etten vain osaa heille sopivalla tavalla ryhtyä keskustelemaan aiheesta, jonka ottavat esille.