Lapsen kokoa kommentoitiin aikuisten toimesta.
6-vuotias tyttäremme on aina ollut rotevampaa mallia. Tasaisesti kuitenkin aina kasvanut samaa linjaa eikä painoon ole puututtu neuvolan taholta mitenkään.
No tänään oltiin eräissä valmistujaisissa, joissa yksi puolituttu naisihminen tuli kyselemään kuulumisia ja lasten ikää ym. Kun lapsi kertoi olevansa 6-vuotias, tätsy yllättyneesti katsahti minuun ja ihmetteli ääneen kuinka isokokoinen lapsi on, ja totesi järkyttävän kliseen siitä miten ruoka-aikaan on ollut tyttö kotona. Tuntui pahalta, että lapsen kuullen sanoi noin. Miksi ihmiset on noin typeriä? En voi ymmärtää!
Kommentit (36)
Ihmiset on idiootteja! Meillä esikoinen on hyvin hoikka ja sirorakenteinen ja toinen ihan tavallinen mutta toki huomattavasti esikoista isompi. Nuorempi on onneksi vielä niin pieni ettei tajua olla pahoillaan kommenteista, mutta jatkuvasti häntä verrataan esikoiseen. Tuo kokoero on ollut heillä ihan aina, syntymästä lähtien ja tuskin siitä muuksi muuttuu. Olen tässä jo etukäteen miettinyt nasevia kommentteja koosta huomautteleville, tyyliin: "läskistä pääsee eroon mutta idiootti on aina idiootti" tai lapsi sentään kasvaa vielä pituutta, sinä näytät kasvavan vain leveyttä".
Kummallista vouhkaamista normaalista small talkista. Nähdään lähes tuntematon, sanotaan lause. Ja eikös toinen ota herneen nekkuun. Eihän tuossa ollut mitään muuta kuin normia, usein tervehtiessävkysytään lapsen ikää. Saatetaan jotenkin jatkaa juttua. Nyt tuo iso koko ol jutustelun jatkoa. Lapset peräti usein tykkää, kun heitä sanotaan isoksi.
Juuri eilen olin kaverillani käymässä, heidän perheessään oli ollut lakkiaiset, joten minut oli kutsuttu illemmalla rääppiäisiin. Paikalle pölähti myös naapurin vanhempi rouva, joka äkkäsi ystäväni koiranpennun:
"Onko se sinun koira? Kamala kuule, kun minä en pidä koirista. Kannattaa pitää silmällä, minähän tapan tuommosen ihan hetkessä!".
Järkyttävä mamma. Miksi hänen edes piti alkaa puhumaan mistään tappojutuista? Olisi voinut vain todeta, ettei pidä koirista ja keskustelusävy olisi säilynyt normaalina.
Miksi ei voi kirjoittaa, että aikuinen kommentoi lapsen kokoa. Kommentointi jonkun toimesta ei ole suomea.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on tuttu, joka oli lapsena lyhyt ja kova syömään mikä näkyi ulkonäössä. Itse taas olin päinvastainen ja söin tosi vähän. Teininä tuttuni alkoi laihtumaan kun kasvoi pituutta. Yksi asia mitä kannattaa ihmisille minusta opetta on se, että joskus voi tulla oikeasti tarve kertoa se oma painonsa eikä sitä tarvi hävetä. Itse kai olen hieman outo kun en osaa hävetä painoa ja ihmettelen miksi joku ei viitsi kertoa painoaan asioissa missä oikeasti sitä tietoa tarvitsee. Kyllä minuakin on laihuudesta päivitelty ja toki se hieman ärsyttää " eihän sinulla voi olla läskiä tai tarvii tehdä vatsalihaksia kun oot niin laiha". Silti en häpeä kertoa painoani vaikka olisin alipainoinen.
Heh olipas yllätys että tämä kommentti sai alapeukutusta. Selitinkö asiat jotenkin epäselvästi? Tarkennan vielä, että en hyväksy lasten edessä toisen ulkonäön arvostelua, koska olen nähnyt että se vaikuttaa lapsen omatuntoon ja kuten sanoin pyöreä lapsi voi kasvaessaan laihtua minkätakia on hieman hölmöä mennä arvostelemaan lasta. ( Enkä tällä tarkoita sitä että aikuisia ihmisiä saisi arvostella ulkonäön takia olipas millainen tahansa. ) poittini oli ettei kannata opettaa ihmisiä häpeämään omaa painoaan varsinkaan jos tulee tilanne missä on tarvis siitä kertoa esim vaikka ratsastus.
Itse olen melko lihaksikas ja hihattomissa mekoissa käsivarret oikein korostuu. Ihmiset sitten mulkoilevat ja tulevat oikein iholle ihmettelemään "miten nuorella naisella voi olla noin miehekkäät kädet?" mukavaa aina olla sukujuhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi kirjoittaa, että aikuinen kommentoi lapsen kokoa. Kommentointi jonkun toimesta ei ole suomea.
Pystytkö keskittymään koskaan keskustelujen asiaan ja sisältöön tuolta pilkun viilaukseltasi?
Vierailija kirjoitti:
Juuri eilen olin kaverillani käymässä, heidän perheessään oli ollut lakkiaiset, joten minut oli kutsuttu illemmalla rääppiäisiin. Paikalle pölähti myös naapurin vanhempi rouva, joka äkkäsi ystäväni koiranpennun:
"Onko se sinun koira? Kamala kuule, kun minä en pidä koirista. Kannattaa pitää silmällä, minähän tapan tuommosen ihan hetkessä!".Järkyttävä mamma. Miksi hänen edes piti alkaa puhumaan mistään tappojutuista? Olisi voinut vain todeta, ettei pidä koirista ja keskustelusävy olisi säilynyt normaalina.
En usko tuota!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on idiootteja! Meillä esikoinen on hyvin hoikka ja sirorakenteinen ja toinen ihan tavallinen mutta toki huomattavasti esikoista isompi. Nuorempi on onneksi vielä niin pieni ettei tajua olla pahoillaan kommenteista, mutta jatkuvasti häntä verrataan esikoiseen. Tuo kokoero on ollut heillä ihan aina, syntymästä lähtien ja tuskin siitä muuksi muuttuu. Olen tässä jo etukäteen miettinyt nasevia kommentteja koosta huomautteleville, tyyliin: "läskistä pääsee eroon mutta idiootti on aina idiootti" tai lapsi sentään kasvaa vielä pituutta, sinä näytät kasvavan vain leveyttä".
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta mietipäs vielä uudelleen noita vastakommentteja lapsen näkökulmasta. Terveisin siron esikoisen pitkä, vankkarakenteinen pikkusisko, joka tuollaisen vertailun ja kommentoinnin vuoksi sairastui syömishäiriöön. Kannattaa mielummin opettaa lapselleen tervettä itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista vouhkaamista normaalista small talkista. Nähdään lähes tuntematon, sanotaan lause. Ja eikös toinen ota herneen nekkuun. Eihän tuossa ollut mitään muuta kuin normia, usein tervehtiessävkysytään lapsen ikää. Saatetaan jotenkin jatkaa juttua. Nyt tuo iso koko ol jutustelun jatkoa. Lapset peräti usein tykkää, kun heitä sanotaan isoksi.
Eli sinua saa sanoa isokokoiseksi? Varmaan myös kehua hyvää ruokahaluasi. Tee pieni ajatusleikki että pitäisitkö itse tuosta smalltalkista?
Oikeasti??
Kerran meillä oli vieraana perhe jossa pieni tyttö, 5 v, joka todella ylipainoinen. Ruokapöydässä huomasin kuinka vanhemmat valitsivat lapsen lautaselle kaiken rasvaisen ja sokerisen ja jättivät salaatit ym. laittamatta. En sanonut mitään, mutta säälin lasta ajattelemattomien vanhempien vuoksi. Vanhemmat ne ruokatottumukset lapsillensa opettavat. Ja se salaatti kelpasi ihan yhtä huonosti myös ylipainoisille vanhemmille.
Lapsen koon kommentointi ei ole mikään small tallk -aihe. Oma lapseni on kasvanut varhain pitkäksi ja hänen pituuttaan kommentoidaan jatkuvasti. "Oletpa sä pitkä" on vielä ihan ok, mutta kun pelikentän vierellä vastustajajoukkueen vanhemmat kommentoi "onpa siinä jättiläinen", koskee kyllä pahasti. Onneksi lapsi ei kuule, mutta itselläni tekee pahaa. Eiväthän nuo vanhemmat tiedä, että olen tytön äiti ja siinä vieressä. Lapseni ei ole ylipainoinen, koska energia kuluu siihen kasvuun, mutta toisia pidempi.
Olen aivan varma, että pituus ja paino muuttuvat vielä kaikilla lapsilla, ja moni tytöistä menee omani ohi, mutta kommentoinnit saavat lapsen häpeämään itseään ja miettimään, miksi ei ole niin kuin muut. Kävelee kumarassa, raukka. No, kotona yritän kyllä kertoa, että kaikki kasvaa eri vauhtiin, koulussa on tosi lyhyitä ja tosi pitkiä, siinä välissä ne keskivertotapaukset. Ja voi olla, että pian et olekaan kaikista pisin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on idiootteja! Meillä esikoinen on hyvin hoikka ja sirorakenteinen ja toinen ihan tavallinen mutta toki huomattavasti esikoista isompi. Nuorempi on onneksi vielä niin pieni ettei tajua olla pahoillaan kommenteista, mutta jatkuvasti häntä verrataan esikoiseen. Tuo kokoero on ollut heillä ihan aina, syntymästä lähtien ja tuskin siitä muuksi muuttuu. Olen tässä jo etukäteen miettinyt nasevia kommentteja koosta huomautteleville, tyyliin: "läskistä pääsee eroon mutta idiootti on aina idiootti" tai lapsi sentään kasvaa vielä pituutta, sinä näytät kasvavan vain leveyttä".
Hyvä että olet miettinyt jo etukäteen millainen idiootti itse aiot olla. Lapsesi voivat sitten sinun käytöstäsi katsoessa miettiä, miten alhaisesti itse haluavat muita ihmisiä kohdella. Paras ihminenhän on se, joka onnistuu sanomaan törkeimmän asian joutumatta itse avoimen paheksunnan kohteeksi.
Ylipäätään jos ei ole juhla-ym tilanteissa jotain myönteistä kommenttia mielessä, niin kannattaa olla hiljaa ja vain tervehtiä ja mennä ohi. Ei varsinkaan kannata huomautella henkilökohtaisia asioita kuten ulkonäköä. Jos ei oo luonnostaan empaattinen, niin kannattaa opetella pari käytöstapaa, olipa vanha tai nuori. Tölväilijöitä on aina ollu, tokihan voi humoristisesti huomauttaa että ei tätikään ole kaikkein hoikin:-) jos viitsii vaivautua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko tyttö painaa..? Mun 6v ens syksyn eskarilainen normaalikokoinen on 118-119cm/20kg.
Mitä se tähän liittyy? Minulla on lähipiirissä oikeasti lihava lapsi tai nyt nuori. En ikinä kommentoi tai vihjaakaan asiaan mitenkään
.
No sitä vaan, että usein vanhemmat eivät itse edes tajua kuinka ylipainoinen se oma mussukka onkaan. Silti syötetään herkkuja joka päivä ja edesautetaan lihomista vähättelemällä paino-ongelmaa. Jos keskiverto 6v painaa 20-21kg, niin 30+ kiloa painava ON ylipainoinen tyttö. Tosin ei sitä ulkopuolisten kuulu lapsen kuullen sanoa.
Itselläni on tuttu, joka oli lapsena lyhyt ja kova syömään mikä näkyi ulkonäössä. Itse taas olin päinvastainen ja söin tosi vähän. Teininä tuttuni alkoi laihtumaan kun kasvoi pituutta. Yksi asia mitä kannattaa ihmisille minusta opetta on se, että joskus voi tulla oikeasti tarve kertoa se oma painonsa eikä sitä tarvi hävetä. Itse kai olen hieman outo kun en osaa hävetä painoa ja ihmettelen miksi joku ei viitsi kertoa painoaan asioissa missä oikeasti sitä tietoa tarvitsee. Kyllä minuakin on laihuudesta päivitelty ja toki se hieman ärsyttää " eihän sinulla voi olla läskiä tai tarvii tehdä vatsalihaksia kun oot niin laiha". Silti en häpeä kertoa painoani vaikka olisin alipainoinen.