Mummu ei osta lapselle mitään, mutta mahtailee muualla ostavansa kaikkea. En ymmärrä.
En pysty ymmärtämään äitini ajatuksen juoksua ollenkaan. Ennen vauvan syntymää ilmoitti suureen ääneen ostavansa vauvalahjaksi vaippoja ja kaikkea tarpeellista vauvan synnyttyä. Ei ostanut mitään ja asia 'ikäänkuin unohtui'. Ristiäislahjasta höpötteli ja antoi anopille ymmärtää, että vauvan tilille laittaisi lahjarahaa. Ei laittanut. Ei edes ikinä kysynyt tilinumeroa lapsen tilille. Seuraavan kerran höpötteli, että käy ostamassa vauvaleluja ja jaksoi toistella samaa kuukauden verran. Ei ikinä näkynyt niitäkään. Aina milloin mikäkin veruke siirsi ostosreissua, ja taas ikäänkuin unohtui.
Muuten asia ei edes ottaisi päähän, mutta kun mummu selittää ja esittää muille, kuinka hän hemmottelee lapsenlapsen pilalle ostamalla kaikkea. Välillä tekisi mieli nolata mummu siinä hetkessä ja sanoa suoraan miten asia on muitten kuullen :/
Kommentit (13)
Anoppini on samalainen. Lisäksi kertoo kaikille olevansa jatkuvasti meillä lapsenlikkana, vaikka on ollut viiden vuoden aikana vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on samalainen. Lisäksi kertoo kaikille olevansa jatkuvasti meillä lapsenlikkana, vaikka on ollut viiden vuoden aikana vain kerran.
Juu meilläkin liioittelee myös tuontyyppisissä asioissa muille puhuessaan. Esim. Jos hän itse tarjoutuu lapsenvahdiksi,hän kertoo asian muille niinpäin, että minä olisin pyytänyt ja lähes anonut hänen apuaan lastenhoidossa. Siksi en pyydäkkään häneltä mitään, kun se kerrotaan heti eteenpäin kaikille ja mahdollisimman liioitellusti.
Lisäksi on hankala ottaa asia puheeksi kahden kesken, kun ihminen on semmonen marttyyrityyppi, joka suurieleisesti myös loukkaantuu, siksi tuntuisi helpommalta tehdä se muiden edessä, niin ymmärtäisivät millainen liioittelija mummu on :rolleyes:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on samalainen. Lisäksi kertoo kaikille olevansa jatkuvasti meillä lapsenlikkana, vaikka on ollut viiden vuoden aikana vain kerran.
Näitä riittää. Anoppi kehuskeli kaikille, että lahjoittaa 10€/kk ainoan lapsenlapsensa tilille joka kk lapsen syntymästä täysi-ikäisyyteen. Tilinumero annettiin anopille ja tyhjyyttään ammottaa tili edelleen 16 vuotta myöhemmin anopin lahjoitusten osalta. Eipä siinä mitään, ei tässä hiluja olla vailla, mutta voisi edes lopettaa paskanjauhamisen ympäri kyliä. Oion kyllä anopin juttuja tarvittaessa, mahtaako edes ymmärtää sitä kuinka nolaa itsensä.
Minkälainen äitisi oli sinulle kun olit lapsi?
Meillä samanlainen mummu. Ikinä osta lapsille mitään. Kuitenkin anoppi puhuu sukulaisille ja tutuille että ostaa lahjoja ja hoitaa paljon lapsia. Valehtelee silmät ja suut täyteen.
Hällä on paha peliriippuvuus ja oonkin ajatellut että tottunut valehtelemaan koko ikänsä ja peittelemään totuutta. Niin valheet tulee luonnostaan.
Kolikkopelit ja keno vie voiton ikävä kyllä lapsenlapsista.
Mä oon köyhä mummu ja hävettää aina ristiäisissä ja synttäreillä kun toiset isovanhemmat tuo kalliita lahjoja. En silti lupaile kuuta taivaalta. Luen satuja, paistan lättyjä, kiipeilen puissa ja syliini pääsee aina istumaan. Onko äidilläsi rahasta pulaa ja liikaa ylpeyttä?
Hmmmh tuollainen kuuluu tietyntyyppisiin persoonallisuushäiriöihin. Isäni luulee tehneensä suurinpiirtein kaiken maailmassa, kukaan ei pärjää eikä saa mitään aikaan ilman hänen avustustaan. Mutta kukas se kissan hännän nostais... Itsekorostuksen tarve ja määrä on valtaisa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon köyhä mummu ja hävettää aina ristiäisissä ja synttäreillä kun toiset isovanhemmat tuo kalliita lahjoja. En silti lupaile kuuta taivaalta. Luen satuja, paistan lättyjä, kiipeilen puissa ja syliini pääsee aina istumaan. Onko äidilläsi rahasta pulaa ja liikaa ylpeyttä?
Olet ihan paras mummu! Et rehvastele ja ole olevinasi vaan teet niitä oikeita mummun hommia. Korpeaa tuollaiset retostelijat vailla näyttöä, lapselle ei heru edes aikaa mummun "menoilta".
Ärsytys kirjoitti:
En pysty ymmärtämään äitini ajatuksen juoksua ollenkaan. Ennen vauvan syntymää ilmoitti suureen ääneen ostavansa vauvalahjaksi vaippoja ja kaikkea tarpeellista vauvan synnyttyä. Ei ostanut mitään ja asia 'ikäänkuin unohtui'. Ristiäislahjasta höpötteli ja antoi anopille ymmärtää, että vauvan tilille laittaisi lahjarahaa. Ei laittanut. Ei edes ikinä kysynyt tilinumeroa lapsen tilille. Seuraavan kerran höpötteli, että käy ostamassa vauvaleluja ja jaksoi toistella samaa kuukauden verran. Ei ikinä näkynyt niitäkään. Aina milloin mikäkin veruke siirsi ostosreissua, ja taas ikäänkuin unohtui.
Muuten asia ei edes ottaisi päähän, mutta kun mummu selittää ja esittää muille, kuinka hän hemmottelee lapsenlapsen pilalle ostamalla kaikkea. Välillä tekisi mieli nolata mummu siinä hetkessä ja sanoa suoraan miten asia on muitten kuullen :/
Hän ei siis puhu totta.
Vierailija kirjoitti:
Hmmmh tuollainen kuuluu tietyntyyppisiin persoonallisuushäiriöihin. Isäni luulee tehneensä suurinpiirtein kaiken maailmassa, kukaan ei pärjää eikä saa mitään aikaan ilman hänen avustustaan. Mutta kukas se kissan hännän nostais... Itsekorostuksen tarve ja määrä on valtaisa.
Ai hitto, laitetaan meidät isät vastakkain. Kumpi voittaisi? Isäni kuvittelee myös olevansa kuolematon ja paras aivan kaikessa. Ikää kuitenkin pitkälti yli 70, aivoverenvuoto, syöpä ja pari infarktia takana, mutta mikä narsistin tappaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon köyhä mummu ja hävettää aina ristiäisissä ja synttäreillä kun toiset isovanhemmat tuo kalliita lahjoja. En silti lupaile kuuta taivaalta. Luen satuja, paistan lättyjä, kiipeilen puissa ja syliini pääsee aina istumaan. Onko äidilläsi rahasta pulaa ja liikaa ylpeyttä?
Olet ihan paras mummu! Et rehvastele ja ole olevinasi vaan teet niitä oikeita mummun hommia. Korpeaa tuollaiset retostelijat vailla näyttöä, lapselle ei heru edes aikaa mummun "menoilta".
Kiitos. Mulle nousi kyyneleet silmiin. Ei rakkautta rahalla osteta ja lupauksia ei petetä koskaan.
Et nolaa siinä hetkessä vaan juttelet äitees kanssa, että lopettaa tuon.