Onko tälläinen sopimus laillisesti pitävä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ap:n viritykset ovat oikeasti aika säälittäviä. Isällä on aina elatusvastuu joten en usko että oikeudelle kelpaisi edes se fiksuin versio jossa äiti lupautuu huolehtimaan kaikesta elatuksesta. Syy miksi ei kelpaa on aika selvä ts. eihän valtiolle voi sysätä isälle kuuluvia kustannuksia.

VINKKI: käytä vaan kortsua

Mies

Siis mitä kustannuksia tässä järjestelyssä sysätään valtiolle? Mies maksaa edelleen elatusta lapselle aivan normaalisti. Nainen puolestaan on velvollinen korvaamaan miehelle tästä aiheutuvat kustannukset. Jos nainen on varaton, niin hän ei voi noudattaa sopimusta, jolloin mies ei saa takaisin mitään. Jos nainen on varoissa, niin miehelle kuuluu suoritukset sopimuksen mukaan. Siis missä kohtaa valtiolle sysättiin mitään kustannuksia?

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, simple as that. T. Juristi

Entäpä jos mies olisi naisen palkkaamana ja työsuhteessa lapsen hankkimiseen.

Tietysti normaalit tuntipalkat, sivukulut ja kaikki muu asiaan liittyvä ja työn onnistuessa sopimukseen kirjattuna isyyspalkkio vaikkapa 200 000 euroa.

Nyt tuossa olisi mielestäni melko selvä sopimustilanne ja jos palkkiota ei makseta, olisi kyseessä sopimusrikkomus.

Kai sopimusvapauden vallitessa tuo olisi periaatteessa mahdollista ja varsinkin kun tuon tyyppinen palkkatyö ei sinänsä olisi laitonta.

(kunhan koiruuksissani spekuloin)

Tottakai nainen voi palkata miehen ja maksaa palkkaa aivan samoin kuin tehdas voi palkata hitsaajan. Palkkatulot on ilmoitettava veroilmoituksessa.

Mutta miksi hitossa joku haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa.

Ihan varmaan yhtä pätevä kuin jos teette sopimuksen, että miehen kalu rikoksentekovälineenä (nainen raskautettu) katkaistaan.

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, simple as that. T. Juristi

Entäpä jos mies olisi naisen palkkaamana ja työsuhteessa lapsen hankkimiseen.

Tietysti normaalit tuntipalkat, sivukulut ja kaikki muu asiaan liittyvä ja työn onnistuessa sopimukseen kirjattuna isyyspalkkio vaikkapa 200 000 euroa.

Nyt tuossa olisi mielestäni melko selvä sopimustilanne ja jos palkkiota ei makseta, olisi kyseessä sopimusrikkomus.

Kai sopimusvapauden vallitessa tuo olisi periaatteessa mahdollista ja varsinkin kun tuon tyyppinen palkkatyö ei sinänsä olisi laitonta.

(kunhan koiruuksissani spekuloin)

Sinulta jää erittäin tärkeä seikka huomaamatta: Suomessa ei ole nainen, joka vaatii elatusta tai tunnistamista. Se on se lapsi, jonka siittäisit. Lapsi on 18 v kun saa itse päättää, että ei haluaisi laillisesti vaikka jotain ääliötä vanhemmakseen.

ei tietenkään! ei miehelle noin vain voi sopia mitään oikeuksia :-).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pätevä. Nainen voi sanoa että mies painosti häntä allekirjoittamaan jne ihan mitä vaan, ei päde.

Niin ja ihan yhtä hyvin nainen voi sanoa, että autokauppias painosti hänet allekirjoittamaan kauppakirjan, joten kauppa ei päde.

Täällä näyttää liikkuvan varsin kummallisia käsityksiä. Voiko naisen kanssa siis enää sopia mistään kun nainenhan voi sanoa ihan mitä vaan, jolloin sopimus ei enää päde?

Voit sopia vaikka talon myynnistä, autokaupoista, koiran ostamisesta tai vaikkapa mökin käyttöoikeudesta, mutta et voi millään sopimuksella vaikuttaa naisen kehoon ja itsemääräämisoikeuteen. Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin, kunhan vain haluat esittää naiset heikompina ja epäluotettavina.

En nyt haluisi olla mikään nillittäjä (tosin eipä paljoa hetkauta, vaikka sellaisena pidettäisiin). Kuitenkin en näe miten esitetty sopimus vaikuttaisi naisen kehoon tai itsemääräämisoikeuteen. Nainenhan saa edelleen tehdä kehollaan mitä haluaa. Kukaan ei voi pakottaa em. sopimuksen tekemiseen. Toki jos nainen ei sellaista halua vapaaehtoisesti tehdä, niin mies voi vetää tästä omat johtopäätöksensä (=juokse).

Niin ja mitä esimerkissä tapahtuisi jos nainen on kirjoittanut sopimuksen että tekee abortin. Sitten hän tulee raskaaksi eikä haluakaan tehdä. Poliisit vievät hänet väkisin kaavittavaksi ja tämä ei loukkaa hänen itsemääräämis oikeuttaan? Justjust..

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi hitossa joku haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa.

Niin kyllähän naisen tulee saada päättää kaikesta. Onhan se nyt aivan kamalaa jos isoista asioista päätettäisiin yhteisymmärryksessä eikä naisen oikkujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, simple as that. T. Juristi

Entäpä jos mies olisi naisen palkkaamana ja työsuhteessa lapsen hankkimiseen.

Tietysti normaalit tuntipalkat, sivukulut ja kaikki muu asiaan liittyvä ja työn onnistuessa sopimukseen kirjattuna isyyspalkkio vaikkapa 200 000 euroa.

Nyt tuossa olisi mielestäni melko selvä sopimustilanne ja jos palkkiota ei makseta, olisi kyseessä sopimusrikkomus.

Kai sopimusvapauden vallitessa tuo olisi periaatteessa mahdollista ja varsinkin kun tuon tyyppinen palkkatyö ei sinänsä olisi laitonta.

(kunhan koiruuksissani spekuloin)

Sinulta jää erittäin tärkeä seikka huomaamatta: Suomessa ei ole nainen, joka vaatii elatusta tai tunnistamista. Se on se lapsi, jonka siittäisit. Lapsi on 18 v kun saa itse päättää, että ei haluaisi laillisesti vaikka jotain ääliötä vanhemmakseen.

Lapsen osuus asiassa on juridisesti eri tilanne, sillä sopimushan ei koske sitä ettei elatusapua maksettaisi, vaan sitä että miehelle maksetaan palkkaa isyydestä.

Siksihän minä juuri spekuloin, sillä sopimusvapaudessa on myös mahdollista päätyä omituisiin tilanteisiin ja tämä on juuri sitä.

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Quuhyty2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, simple as that. T. Juristi

Entäpä jos mies olisi naisen palkkaamana ja työsuhteessa lapsen hankkimiseen.

Tietysti normaalit tuntipalkat, sivukulut ja kaikki muu asiaan liittyvä ja työn onnistuessa sopimukseen kirjattuna isyyspalkkio vaikkapa 200 000 euroa.

Nyt tuossa olisi mielestäni melko selvä sopimustilanne ja jos palkkiota ei makseta, olisi kyseessä sopimusrikkomus.

Kai sopimusvapauden vallitessa tuo olisi periaatteessa mahdollista ja varsinkin kun tuon tyyppinen palkkatyö ei sinänsä olisi laitonta.

(kunhan koiruuksissani spekuloin)

Sinulta jää erittäin tärkeä seikka huomaamatta: Suomessa ei ole nainen, joka vaatii elatusta tai tunnistamista. Se on se lapsi, jonka siittäisit. Lapsi on 18 v kun saa itse päättää, että ei haluaisi laillisesti vaikka jotain ääliötä vanhemmakseen.

Lapsen osuus asiassa on juridisesti eri tilanne, sillä sopimushan ei koske sitä ettei elatusapua maksettaisi, vaan sitä että miehelle maksetaan palkkaa isyydestä.

Siksihän minä juuri spekuloin, sillä sopimusvapaudessa on myös mahdollista päätyä omituisiin tilanteisiin ja tämä on juuri sitä.

Kukas sen sitten sanoo mikä tilanne on omituinen ja mikä ei? Onko sopimus kohdunvuokrauksesta kenties sellainen? Entä onko omituista, että kaksi miestä voi sopia avioliitosta? Entä onko omituista, että kolme miestä sopii keskenään avioliitosta? Onko omituista sopia siitä, että joku tekee toiselle abortin?

Entä jos kirjoittaisit sopimuksen itsesi kanssa että et harrasta seksiä kenenkään naisen kanssa. Täten voit välttää varmasti naisen raskaaksi tulemisen.

Täällä on todella tietämätöntä porukkaa. Lain mukaan vanhemmat voivat sopia elatusavusta vapaasti keskenään. Mikään ei siis estä sopimaan esim. etukäteen siitä, että mies ei maksa elatusapua.

Mitä jos ap hankkisit vaan niitä kumeja.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on todella tietämätöntä porukkaa. Lain mukaan vanhemmat voivat sopia elatusavusta vapaasti keskenään. Mikään ei siis estä sopimaan esim. etukäteen siitä, että mies ei maksa elatusapua.

Mitenköhän tuo tosiaan menisi, jos siis sopimus tehtäisiin ja nainen muuttaisi mielensä. Poliisit lähtevät hakemaan miestä kotiosoitteestaan, mies kaivaa sopimuksen esiin - vievätkö poliisit miehen silti isyystesteihin vai sanovatko että kappas, no ei sitten tarvitse isyyttä tunnustaa jos kerran vuosi sitten ennen lapsen alullepanoa on niin sovittu?

Itse veikkaan että lapsen oikeus isään menee yli tuollaisen kahdenkeskisen sopimuksen, olettaen että äiti on muuttanut mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on todella tietämätöntä porukkaa. Lain mukaan vanhemmat voivat sopia elatusavusta vapaasti keskenään. Mikään ei siis estä sopimaan esim. etukäteen siitä, että mies ei maksa elatusapua.

Mitenköhän tuo tosiaan menisi, jos siis sopimus tehtäisiin ja nainen muuttaisi mielensä. Poliisit lähtevät hakemaan miestä kotiosoitteestaan, mies kaivaa sopimuksen esiin - vievätkö poliisit miehen silti isyystesteihin vai sanovatko että kappas, no ei sitten tarvitse isyyttä tunnustaa jos kerran vuosi sitten ennen lapsen alullepanoa on niin sovittu?

Itse veikkaan että lapsen oikeus isään menee yli tuollaisen kahdenkeskisen sopimuksen, olettaen että äiti on muuttanut mielensä.

Siis ei mainittu sopimus mitenkään estä isyyden tutkimista ja isyys voidaan vahvistaa aivan normaalisti. Sopimus koskee naisen ja miehen keskinäisiä taloudellisia suhteita. Ei mitään tätä kummallisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on todella tietämätöntä porukkaa. Lain mukaan vanhemmat voivat sopia elatusavusta vapaasti keskenään. Mikään ei siis estä sopimaan esim. etukäteen siitä, että mies ei maksa elatusapua.

Olemattoman henkilön elatuksesta ei voida sopia yhtään mitään lain pitävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on todella tietämätöntä porukkaa. Lain mukaan vanhemmat voivat sopia elatusavusta vapaasti keskenään. Mikään ei siis estä sopimaan esim. etukäteen siitä, että mies ei maksa elatusapua.

Olemattoman henkilön elatuksesta ei voida sopia yhtään mitään lain pitävää.

Sopimukset tehdään usein tulevaisuudessa mahdollisesti sattuvien tapahtumien varalle ja tässä ne on tehty elävien ja oikeustoimikelpoisten henkilöiden välillä. Ihan vastaavasti väitätkö, että esim. spermanluovuttaja vastaa lapsen elatuksesta eikä asiasta voi mitenkään sopia toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pitävä. Oikeudelle se on vain pala paperia. Nainen saa itse päättää kehostaan ja tulla myös katumapäälle. Jos olet isä niin olet elatusvelollinen, mistään paperilappusista huolimatta.

Väärin. Eivät sopimukset ole oikeudelle mitään pelkkiä paperinpaloja. Vahva lähtökohta on se, että sopimukset on pidettävä. Joskus sopimuksen sisältö on kuitenkin sellainen, että se ei saa oikeussuojaa eli, että sen sisältöä ei voida oikeusteitse laittaa täytäntöön. Esimerkiksi aborttiin ei voi sopimusteitse pakottaa. Tälläinen sopimus ei saa siis oikeussuojaa.

Kuitenkin tilanne muuttuu heti jos sopimuksessa sovitaankin esim. seuraavaa:

"Jos nainen raskautuu eikä tee aborttia taikka vaatii isyyden vahvistamista, niin hänen tulee sopimusrikkomuksena korvata miehelle tästä syntyvät kustannukset, jotka vastaavat vähintään lapsen elatusmaksujen suuruista määrää."

Tälläinen sopimus voi hyvinkin saada oikeussuojaa ja nainen voidaan velvoittaa sopimuksen perusteella korvauksiin.[/quote

:) No ei todellakaan. Sopimuksissa pitäisi ensin tietää mistä sopimustyypistä on kyse. Eräillä aloilla on tarkat vaatimukset siitä miten sopimus laaditaan. Tämä siis siitä näkökulmasta, että sopimusta jouduttaisiin setvimään oikeudessa.

Oikeussuojaa ei anneta sopimukselle vaan kansalaiselle (jonka 'oikeutta' on rikottu). Tässä kuvitellussa sopimuksessa ongelmaksi siis muodostuisi se, että mikä ja minkä lain (tai oikeuden) piiriin sopimus kuuluu: onko miehellä oikeus pakottaa nainen aborttiin tai evätä isyyden vahvistaminen? Koska vastaus kumpaankiin on ei, vaan sopimus rikkoisi itse asiassa naisen ja lapsen perustuslaillisia oikeuksia, joten tuskin sopimus voisi saada oikeudessa tukea.

Lisäksi sopimuksen taustalla on ongelmallinen kysymys naisen "raskautumisesta". Raskaaksi tuleminen ei ole kiinni yksin naisesta vaan myös miehestä. Raskaaksi tuleminen on asia, johon ei voi tahdollaan vaikuttaa ja joka asettaisi naisen sukupuolensa takia kohtuuttomaan asemaan ainoana vastuullisena ottaen huomioon ettei hän voi tulla raskaaksi ilman toisen sopijaosapuolen toimintaa.

Eli hyvin vaikeasti sopimukseksi tuleva asia. Ja koska sopimukset perustuvat kahden tasa-veroisesti neuvottelevan osapuolen sopimukseen, tässä ikään kuin nainen on ymmärretty vain rangaistavaksi osapuoleksi, hän ei hyödy sopimuksesta osaltaan mitenkään, joten miksi joku nainen edes allekirjoittaisi vastaavan sopimuksen? Eli sopimusten ydintä kahden osapuolen välisenä ei ole ymmärretty lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pitävä. Oikeudelle se on vain pala paperia. Nainen saa itse päättää kehostaan ja tulla myös katumapäälle. Jos olet isä niin olet elatusvelollinen, mistään paperilappusista huolimatta.

Väärin. Eivät sopimukset ole oikeudelle mitään pelkkiä paperinpaloja. Vahva lähtökohta on se, että sopimukset on pidettävä. Joskus sopimuksen sisältö on kuitenkin sellainen, että se ei saa oikeussuojaa eli, että sen sisältöä ei voida oikeusteitse laittaa täytäntöön. Esimerkiksi aborttiin ei voi sopimusteitse pakottaa. Tälläinen sopimus ei saa siis oikeussuojaa.

Kuitenkin tilanne muuttuu heti jos sopimuksessa sovitaankin esim. seuraavaa:

"Jos nainen raskautuu eikä tee aborttia taikka vaatii isyyden vahvistamista, niin hänen tulee sopimusrikkomuksena korvata miehelle tästä syntyvät kustannukset, jotka vastaavat vähintään lapsen elatusmaksujen suuruista määrää."

Tälläinen sopimus voi hyvinkin saada oikeussuojaa ja nainen voidaan velvoittaa sopimuksen perusteella korvauksiin.[/quote

:) No ei todellakaan. Sopimuksissa pitäisi ensin tietää mistä sopimustyypistä on kyse. Eräillä aloilla on tarkat vaatimukset siitä miten sopimus laaditaan. Tämä siis siitä näkökulmasta, että sopimusta jouduttaisiin setvimään oikeudessa.

Oikeussuojaa ei anneta sopimukselle vaan kansalaiselle (jonka 'oikeutta' on rikottu). Tässä kuvitellussa sopimuksessa ongelmaksi siis muodostuisi se, että mikä ja minkä lain (tai oikeuden) piiriin sopimus kuuluu: onko miehellä oikeus pakottaa nainen aborttiin tai evätä isyyden vahvistaminen? Koska vastaus kumpaankiin on ei, vaan sopimus rikkoisi itse asiassa naisen ja lapsen perustuslaillisia oikeuksia, joten tuskin sopimus voisi saada oikeudessa tukea.

Lisäksi sopimuksen taustalla on ongelmallinen kysymys naisen "raskautumisesta". Raskaaksi tuleminen ei ole kiinni yksin naisesta vaan myös miehestä. Raskaaksi tuleminen on asia, johon ei voi tahdollaan vaikuttaa ja joka asettaisi naisen sukupuolensa takia kohtuuttomaan asemaan ainoana vastuullisena ottaen huomioon ettei hän voi tulla raskaaksi ilman toisen sopijaosapuolen toimintaa.

Eli hyvin vaikeasti sopimukseksi tuleva asia. Ja koska sopimukset perustuvat kahden tasa-veroisesti neuvottelevan osapuolen sopimukseen, tässä ikään kuin nainen on ymmärretty vain rangaistavaksi osapuoleksi, hän ei hyödy sopimuksesta osaltaan mitenkään, joten miksi joku nainen edes allekirjoittaisi vastaavan sopimuksen? Eli sopimusten ydintä kahden osapuolen välisenä ei ole ymmärretty lainkaan.

Hyvä vastaus. Ehkä ap voisi lakata unelmoimasta vastuunsa pakenemista.

Piuhat poikki vaan ja ei tarvi enää miettiä.

Ei tietenkään ole laillisesti pätevä. On ristiriidassa lain kanssa. Lapsella on oikeus vanhempiin ja elatukseen. Ja meinaat että joku tuomari tai lääkäri alkaisi naista pakottaa aborttiin jonkun sopimuksen takia? Ehei.