Lue keskustelun säännöt.
Masentuneet? Vinkkejä, miten auttaa masentunutta puolisoa?
02.06.2017 |
Aviomieheni on kai masentunut. Ainakin kaikki merkit täsmää siihen, diagnoosia ei kuitenkaan ole. Käy töissä, mutta vihaa työtään, ja luulen että se aiheuttaa ainakin osittain tämän masennuksen. Ei ole kovasta yrittämisestä huolimatta saanut uutta työpaikkaa kuitenkaan. On muuttunut kuin kuoreksi itsestään, se iloinen ja lämmimn persoona on kadonnut ilmeettomyyden ja huokailun taakse. Vihainenkin on, varmaan koko maailmalle tai itselleen, en oikein tiedä. Mies ei juuri halua puhua asiasta, parilla sanalla vain sanoo että työt masentaa ja stressaa pahasti. Miten siis auttaa miestä? Puhuminen ei auta, koska kokee puhumisyritykseni painostamisena ja ärsyyntyy niistä. Lääkärissä kävi pariin otteeseen, ei saanut sieltä apua, joten se tie on nyt katsottu, ei suostu menemään enää uudelleen, koska turhautui niin pahasti niihin lääkäreihin. Hoidan sen puolesta suuren osan kotitöistä helpottaakseni sen stressiä, yritän laittaa hyvää ruokaa jne. Enkä jäkätä :D . Mutta miten auttaa masentunutta, kun ei nuo paljoa tunnu auttavan? Jos kysyn, että miten voisin auttaa, niin vastaus on aina vain vihainen tiuskaisu "hanki minulle uusi työpaikka".
Onko täällä lukijoissa ketään masentunutta, joka osaisi neuvoa, miten auttaa masentunutta puolisoa?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä miehesi on lääkärien tai hoitajan kanssa puhunut, mutta hänenä menisin vastaanotolle uudelleen. Parin viikon sairausloman aikana hän voisi vähän rauhoittua, tai sitten työterveyshuollon kanssa voidaan sumplia jotakin muuta. Mutta jos työ todella stressaa ja ahdistaa noin paljon, parasta on aivan oikeasti irtisanoutua. Vaikka uutta työpaikkaa ei vielä olisi tiedossakaan. Ei ole pahan olon arvoista.
Oli tehnyt kahden eri lääkärin luona jonkun masennustestin ja kuulemma niistä tuli tulokseksi että ei masennusta. Ja jotain labroja oli otettu? Niin ymmärsin. Toinen lääkäreistä oli juuri työterveyshuolto, toinen oli terveyskeskus. Ei saa sairauslomia kun ei ole mitään tauteja joiden vuoksi voisi saada parin viikon saikun. Ongelma tuossa irtisanoutumisessa on se, että mies on vihdoin saanut paperit ulos yliopistosta puoli vuotta sitten (pitkitti valmistumista aika ikuisuuden, ei olla mitään ihan nuoria enää) ja se työttömyyskassan työssäoloehto vai mikä se on ei ole ehtinyt täyttyä vielä. Eli mies ei saa ansiosidonnaista, jos irtisanoutuu, ja meillä on muutenkin rahasta tiukkaa. Ja mahdollisuus saada uutta työtä ei näytä ihan hyvältä, onhan se ahkerasti sitä hakenut nyt jo jonkin aikaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä miehesi on lääkärien tai hoitajan kanssa puhunut, mutta hänenä menisin vastaanotolle uudelleen. Parin viikon sairausloman aikana hän voisi vähän rauhoittua, tai sitten työterveyshuollon kanssa voidaan sumplia jotakin muuta. Mutta jos työ todella stressaa ja ahdistaa noin paljon, parasta on aivan oikeasti irtisanoutua. Vaikka uutta työpaikkaa ei vielä olisi tiedossakaan. Ei ole pahan olon arvoista.
Ehdotin siis kyllä miehelle, että irtisanoutuisi, ja käytettäisiin säästöjä sitten elämiseen. Mies ei kuitenkaan suostunut tähän. Ap.
Mietin siis, että osaisiko joku, ehkä itse masentunut, täällä neuvoa, että miten ola masentuneen kumppanin tukena? Jättää hänet omiin oloihinsa rauhaan vai yrittää kiskoa mukaan lenkille? Yrittää väkisin jutella mikä on pielessä, vaikka siitä ärsyyntyy? Vai osallistua puhumattomuuteen? Tehdä aloitteita sängyssä usein, vaikka ne tulee tuon stressin takia tällä hetkellä kaikki torjutuksi? Vai lopettaa kaikki seksistä vihjailu? Ap.
Onko paikkakunnallanne mitään erillistä mielenterveystoimistoa tai vastaavaa, mihin pääsisi ilman lääkärin lähetettä? Depressiotestien lisäksi kannattaisi tehdä myös ahdistustesti https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/GAD-7.aspx
Tuolta mielenterveystalosta löytyy muutenkin paljon hyvää ja hyödyllistä tietoa, sekä sinulle että miehellesi. Mieli voi oireilla monella muullakin tavalla kuin masennuksena. Miehesi ei voi hyvin, joten etsikää hänelle apua. Työpaikka on epäilemättä yksi ongelmien syy, mutta voi olla että pelkkä työpaikan vaihtoe ei enää auta.
Masentunut haluaa ehkä vetäytyä ja kököttää yksin paljonkin. Siihen kannattaa antaa tilaa, mutta tehdä myös selväksi, että olet paikalla jos hän haluaa tulla kainaloon tai jutella, tai ehkä vain olla vieressä sohvalla ilman että kumpikaan sanoo mitään. Seksialoitteet ovat hankala paikka, koska voi olla, että mies toivoisi sinun lopettavan yrittämisen kokonaan, mutta omasta kokemuksesta tiedän myös, että sitten kun kumppani ne aloitteet lopettaa, tulee torjujalle helposti sellainen olo, että nyt se ei enää haluakaan minua. :D En tekisi aloitteita koko ajan, mikäli mies selkeästi torjuisi yritykset ja ärtyisi niistä, mutta aina silloin tällöin, jotta hän muistaisi, että häntä halutaan.
Mies on vasta valmistunut, nuori ihminen? Tässä voi nyt olla käsillä oppitunti siitä, että joskus on vain pakko "luovuttaa" ja tehdä päätös oman hyvinvoinnin nimissä, vaikka se tarkoittaisikin joistakin entisistä periaatteista luistamista. Jos tuollainen stressi vain jatkuu ja jatkuu, niin pian hänellä voikin olla jokin oikea sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut haluaa ehkä vetäytyä ja kököttää yksin paljonkin. Siihen kannattaa antaa tilaa, mutta tehdä myös selväksi, että olet paikalla jos hän haluaa tulla kainaloon tai jutella, tai ehkä vain olla vieressä sohvalla ilman että kumpikaan sanoo mitään. Seksialoitteet ovat hankala paikka, koska voi olla, että mies toivoisi sinun lopettavan yrittämisen kokonaan, mutta omasta kokemuksesta tiedän myös, että sitten kun kumppani ne aloitteet lopettaa, tulee torjujalle helposti sellainen olo, että nyt se ei enää haluakaan minua. :D En tekisi aloitteita koko ajan, mikäli mies selkeästi torjuisi yritykset ja ärtyisi niistä, mutta aina silloin tällöin, jotta hän muistaisi, että häntä halutaan.
Mies on vasta valmistunut, nuori ihminen? Tässä voi nyt olla käsillä oppitunti siitä, että joskus on vain pakko "luovuttaa" ja tehdä päätös oman hyvinvoinnin nimissä, vaikka se tarkoittaisikin joistakin entisistä periaatteista luistamista. Jos tuollainen stressi vain jatkuu ja jatkuu, niin pian hänellä voikin olla jokin oikea sairaus.
Mies on vastavalmistunut, mutta ei niin nuori, on 35-vuotias. Hän pitkitti valmistumista kun teki kaikenlaisia töitä samalla. Luulen että hän romahtaisi entistä enemmän, jos luovuttaisi, koska se tarkoittaisi hänelle niin pahaa epäonnistumista, että hän ei varmaan antaisi itselleen sitä anteeksi. Vaatii itseltään liikaa mielestäni. Ap.
Itseä masentuneena helpotti, kun puoliso piti arjen pyörimässä. Hän huolehti jonkin aikaa siis lähes kaikesta, kun minulla ei ollut energiaa mihinkään. Ruokaa löytyi jääkaapista eikä roskat vallanneet kämppää ym.
Toinen neuvo minulta on, että pidä itsestäsi huolta! Voi kuulostaa tylyltä. Et voi kuitenkaan toista parantaa, mutta voit olla vaarassa sairastua itse. Lääkäriin/hoitajalle/terapeutille voi patistaa. Sinä et kuitenkaan ole se lääkäri/hoitaja/terapeutti. Jos itse vielä masennun, toivon, että puolisoni on silloinkin tervellä tavalla itsekäs, jotta meillä on edes yksi terve aikuinen perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkääkö hän sitä, että muut ihmiset ajattelisivat hänen epäonnistuneen? Itse tein jokunen vuosi sitten oman työurani suhteen ison päätöksen, jota kukaan läheiseni ja tuttavani ei tuntunut puoltavan, ja joka oli täysin vastoin omia aiempia suunnitelmiani. Koin kuitenkin, että se oli elämässäni ensimmäinen päätös, jonka tein todella oikeasti itse ja omasta halustani, omaa onnellisuuttani ajatellen. Aiemmin olin tehnyt valintoja ajatellen vähintäänkin taustalla, että mitä muut tästä ajattelevat, pettyvätkö äiti ja isä, en voi tehdä noin koska vaikutan huonolta verrattuna muihin, jne. Jos olisin muutamaa vuotta aiemmin tiennyt, mitä myöhemmin teen, olisin varmaan hävennyt itseni maan rakoon ja harkinnut itsemurhaa silkasta lapsellisesta häpeästä. Nykyisin olen todella onnellinen, että uskalsin valita näin.
Koeta jotenkin välittää miehellesi tieto siitä, että mitä ikinä hän asian suhteen päättääkin, olet hänen tukenaan. Ehkä ajatus irtisanoutumisesta tai muista ratkaisuista ei vielä ole hänelle ajankohtainen ja vaatii kypsyttelyä. Ehkä se vaatii myös romahtamisen. Mutta ei tuollainen voi loputtomiin jatkua.
entinen masentunut kirjoitti:
Itseä masentuneena helpotti, kun puoliso piti arjen pyörimässä. Hän huolehti jonkin aikaa siis lähes kaikesta, kun minulla ei ollut energiaa mihinkään. Ruokaa löytyi jääkaapista eikä roskat vallanneet kämppää ym.
Toinen neuvo minulta on, että pidä itsestäsi huolta! Voi kuulostaa tylyltä. Et voi kuitenkaan toista parantaa, mutta voit olla vaarassa sairastua itse. Lääkäriin/hoitajalle/terapeutille voi patistaa. Sinä et kuitenkaan ole se lääkäri/hoitaja/terapeutti. Jos itse vielä masennun, toivon, että puolisoni on silloinkin tervellä tavalla itsekäs, jotta meillä on edes yksi terve aikuinen perheessä.
Alan itse olla todella surullinen miehen puolesta. Rakastan häntä, ja surettaa kovin nähdä kun rakastamani mies on muuttunut vain väsyneeksi kuoreksi. Yritän pitää itsestäni huolta käymällä päivittäin lenkillä ja tapaamalla ystäviä jne, mutta en osaa olla surematta miehen tilannetta, miehen puolesta. Eilen itkin itseni uneen :( . Ap.
En tiedä mitä miehesi on lääkärien tai hoitajan kanssa puhunut, mutta hänenä menisin vastaanotolle uudelleen. Parin viikon sairausloman aikana hän voisi vähän rauhoittua, tai sitten työterveyshuollon kanssa voidaan sumplia jotakin muuta. Mutta jos työ todella stressaa ja ahdistaa noin paljon, parasta on aivan oikeasti irtisanoutua. Vaikka uutta työpaikkaa ei vielä olisi tiedossakaan. Ei ole pahan olon arvoista.