Jääkö lapsiperheessä parisuhde aina kakkoseksi? Jos jää niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä valtaosan vastaajien kanssa. Hyvä parisuhde, se elämänmittainen, sopeutuu ja muuttaa muotoaan vuosien varrella. Jos hyvän parisuhteen mittarina pitää rakastumisen huumaa suhteen ensimmäisten vuosien aikana, sitä kyllä pettyy, oli lapsia tai ei.

Samaan hengenvetoon kuitenkin olen eri mieltä siitä ajatuksesta, että yhteinen perheaika voisi korvata parisuhdeajan. Ei voi. Moni perheellinen on itse asiassa aika hukassa siinä vaiheessa, kun kahdenkeskistä aikaa alkaa taas järjestymään kodin ulkopuolella, jos elämä on pyörinyt monta vuotta vain perheen ympärillä. Sen takia tietty eropiikki onkin siinä vaiheessa kun lapset hieman itsenäistyvät ja alkavat viettää aikaa kodin ulkopuolella ja tarvitsevat vanhempiaan vähemmän. Vanhemmilla ei välttämättä olekaan mitään yhteistä enää, jos lapsia ei lasketa mukaan.

Olen monen kuullut harmittelevan jälkeenpäin sitä, että lapset menivät AINA parisuhteen edelleen. Kenenkään en ole vielä kuullut harmittelevan sitä, että tulipas panostettua liikaa puolisoon lasten ollessa pieniä. Kuitenkin kulttuurissamme on perinteisesti suhtauduttu vanhempien yhteiselle omalle ajalle vähän naureskellen, turhana ja itsekkäänä tekona.

Aika harva tunnustaa, että lasten ongelmat johtuvat siitä, että parisuhde meni aina lasten edelle. Kyllä se syy löydetään silloin vaikka anopista, joka ei hoitanutkaan lasta oikein ja siksi tästä tuli mitä tuli. Monessa eroperheessä on kyllä todettu, että hotelliöiden sijaan olisi voinut panostaa enemmän perheeseen ja sen hyvinvointiin, koska on käynyt niin, että erossa puoliso lähtee, mutta muiden kasvattamat lapsetkaan eivät enää välitä.

Väitättekö todellakin että joku 1-4 parisuhteelle pyhitettyä hotelliyötä tuhoaa ne 361-364 muuta päivää?? Älkää nyt naurattako:D Kyllä mä olen lapseni ihan itse hoitanut vaikka olenkin mieheni kanssa joskus reissuun lähtenyt. Eiköhän nyt vaan kateus ja mammahurmos nosta tässä taas päätään:) AINA on vahva sana....

4:n onnellisen lapsen onnellinen äiti

Sinusta ei taidettu puhua?

No enkö mä just ole sellainen kamala itsekäs äiti kun haluan miehen välillä itselleni? Tuskin noiden edellistenkään vastaajien perheissä vanhemmat joka viikonloppu reissanneet kaksistaan??

On niitä perheitä joissa ei koskaan käydä perheenä puistossa, uimahallissa tai Linnanmäellä, mutta aikuiset käyvät kahdestaan joka viikonloppu jossain. Perheitä joissa lapset ei saa harrastaa koska "ei ole rahaa" mutta jostain löytyy rahat uuteen telkkariin, äidin käsilaukkuun tai jopa alkoholiin. Lapsen läheisyydentarvetta ei huomioida kun äiti haluaa läheisyyttä isältä ja toisinpäin. Aaveelläkin on ollut keskusteluja siitä miten tuntuu pahalta olla mustasukkainen lapselleen joka yrittää tunkea vanhempien väliin mutta se mustasukkaisuus ja huonon vanhemman oli ei tunnu yhtä pahalta kuin se että sen lapsen siihen päästäisi.

Miksi lapsen harrastus olisi jotenkin tärkeämpi kuin vaikka isän harrastus? Mä en ymmärrä miksi kaikki ylimääräinen raha tulisi laittaa vain lapsen tarpeisiin. En ymmärrä. Mun mielestä kaikille suunnilleen tasapuolisesti. Sekin on väärin että lapsi ei saa mitään ja vanhemmat saa kaiken.

Ehkä meitä ihmisiä on sitten useita eri tyyppejä, toiset ovat enemmän parisuhde-suuntautuneita ja toiset lapsiperhekeskeisiä. Toivottavasti samankaltaiset löytävät puolisonsa.

Itse olen täysin parisuhdetyyppi, haluan viettää elämääni mieheni kanssa ja tehdä yhdessä asioita. En ole äidillinen enkä halua tähän lapsia, koska se elämä mitä me haluamme elää, muuttuisi radikaalisti.

Ja jopa lapsettomana voin sanoa että eihän se parisuhde ja laatuaikaa pelkkää seksiä ole!! Seksi kuitenkin on tärkeä osa parisuhdetta. Se on minulle ja miehelleni tärkeää, joten sitä vaalitaan. Mutta on myös paljon muita asioita, ja yhdessä tekemistä jotka tekevät parisuhteesta hyvän.

Jotkut eivät ole kovin seksuaalisia, toivottavasti myös he löytävät tasavertaisen kumppanin.

Lapsi muuttaa elämää niin paljon että sitä pitää oikeasti haluta, jotta jaksaa sen mitä se vaatii. Minusta on hienoa että toiset haluavat ison perheen, eiväthän kaikki voi olla lapsettomia.

Mutta tosiaan ehkä lapsiperhe-tyypeillä pitääkin olla eri intressit elämässä jotta parisuhde-suuntautuneita sen kestää.

Parisuhde loppuu siihen ettei miestä enää kiinnosta seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori ap, mutta kyllä ne lapset ovat aina ykkössijalla. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että parisuhde on mennyttä. Edelleen huomioin ja rakastan miestäni, vaikka lapset saavat varsinkin nyt pieninä aimo osan huomiostani.

Tätä en ymmärrä. Miksi ne ovat ykkösijalla?

Vaikka siksi, että yksin kotiin jätetty 2 vko ikäinen ei yllättäen pärjää ilman vanhempia yli viikonlopun.

Tuolla perusteella myös lemmikkikoira olisi ykkösijalla. Huono perustelu. Miksi puolison huomiointi on vähemmän tärkeää kuin lapsen? Tottakai lapsen perustarpeista ja hengissäpysymisestä on huolehdittava.

Sinustako lapsi ei ole ykkössijalla, jos äiti ei lähde isän kanssa viikonloppulomalle vedotessaan siihen, että lapsen hengissäpysyminen edellyttää ruokaa ja hoivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä valtaosan vastaajien kanssa. Hyvä parisuhde, se elämänmittainen, sopeutuu ja muuttaa muotoaan vuosien varrella. Jos hyvän parisuhteen mittarina pitää rakastumisen huumaa suhteen ensimmäisten vuosien aikana, sitä kyllä pettyy, oli lapsia tai ei.

Samaan hengenvetoon kuitenkin olen eri mieltä siitä ajatuksesta, että yhteinen perheaika voisi korvata parisuhdeajan. Ei voi. Moni perheellinen on itse asiassa aika hukassa siinä vaiheessa, kun kahdenkeskistä aikaa alkaa taas järjestymään kodin ulkopuolella, jos elämä on pyörinyt monta vuotta vain perheen ympärillä. Sen takia tietty eropiikki onkin siinä vaiheessa kun lapset hieman itsenäistyvät ja alkavat viettää aikaa kodin ulkopuolella ja tarvitsevat vanhempiaan vähemmän. Vanhemmilla ei välttämättä olekaan mitään yhteistä enää, jos lapsia ei lasketa mukaan.

Olen monen kuullut harmittelevan jälkeenpäin sitä, että lapset menivät AINA parisuhteen edelleen. Kenenkään en ole vielä kuullut harmittelevan sitä, että tulipas panostettua liikaa puolisoon lasten ollessa pieniä. Kuitenkin kulttuurissamme on perinteisesti suhtauduttu vanhempien yhteiselle omalle ajalle vähän naureskellen, turhana ja itsekkäänä tekona.

Aika harva tunnustaa, että lasten ongelmat johtuvat siitä, että parisuhde meni aina lasten edelle. Kyllä se syy löydetään silloin vaikka anopista, joka ei hoitanutkaan lasta oikein ja siksi tästä tuli mitä tuli. Monessa eroperheessä on kyllä todettu, että hotelliöiden sijaan olisi voinut panostaa enemmän perheeseen ja sen hyvinvointiin, koska on käynyt niin, että erossa puoliso lähtee, mutta muiden kasvattamat lapsetkaan eivät enää välitä.

Väitättekö todellakin että joku 1-4 parisuhteelle pyhitettyä hotelliyötä tuhoaa ne 361-364 muuta päivää?? Älkää nyt naurattako:D Kyllä mä olen lapseni ihan itse hoitanut vaikka olenkin mieheni kanssa joskus reissuun lähtenyt. Eiköhän nyt vaan kateus ja mammahurmos nosta tässä taas päätään:) AINA on vahva sana....

4:n onnellisen lapsen onnellinen äiti

En huomannut väittäneeni tuollaista, miksi noin keksit kokea? AINA on vahva sana, siksi en sitä käyttänyt.

Monessa perheessä parisuhteen hoitaminen on sitä, että suhdetta eletään hotelliyöstä toiseen sen sijaan että ymmärrettäisiin parisuhteen olevan tässä ja nyt. Ei siihen tarvita reissua pois kotoa ja pahinta on, jos parisuhdetta ei arjessa huomaa lainkaan. Ei kunnioitusta, ei arvostusta.

Jos lapsi saa mallin, jonka mukaan vanhemmilla on hyvä olla vain kaukana lapsista, niin hankala kuvitella, että he kokisivat vanhemmat läheisiksi.

No onneksi meidän lapset on tosiaan olleet meidän kanssa kaiken ajan tuota yhtä viikonloppua lukuunottamatta joten eiköhän he ole nähneet sitä hyvää parisuhdetta kotonakin:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuovat monia rasitteita parisuhteelle.

- hormoneista johtuva haluttomuus. Kesti raskauden alusta imetyksen loppuun, normaali olotila palautui kk kierron myötä. Samalla miehen halut pysyivät samoina, eikä seksi ollut kovin miellyttävää vain miehen halujen täyttämiseksi.

- väsymys. Kun nukkuu huonosti, hermo menee ja kiukuttaa. Kaikki tuntuu epäreilulta.

- kiire. Työt, treenit ja aika lapsen kanssa, joka on kiinni 99 % ajasta. Päivällä on ehditty pari sanaa vaihtaa. Kun lapsi menee nukkumaan, mietit olisiko kivempi nukkua 7h vai 6h ja olla miehen kanssa tunti. Kyllä siinä vähän vieraantuu.

- henkinen kriisi. Mikä on minun tarkoitus, olenko pelkkä imettäjä, miksi istun kotona enkä tee mitään, miksi mies saa käydä töissä.

- erilaiset roolit lasten hoidossa. Molemmat on toisilleen kateellisia, mies ei muka osallistu tarpeeksi ja saa jatkaa normaalia elämäänsä = käy ihan poikki töissä. Minä taas sain kuulemma lomailla vaan ihanan pikkuvauvan kanssa= hajosin kotiin jatkuvasti huutavan lapsen kanssa ja laskin minuutteja kun mies tulisi kotiin.

Sellaisia tuli mieleen. Meillä menee nyt hyvin, mutta kyllä nuo kaikki ovat kiristäneet välejä. Enkä tiedä miksi ei saisi, ihan normaalia se on. Kannattaako sen takia laittaa lusikat jakoon?

Miksi suostut seksiin jos et sitä halua?

Koska mies haluaa ja mielestäni 1 v 9 kk on liian pitkä aika olla ilman Jos haluaisi. Ja jos se on minulle ihan sama, niin voin suostua. Joskus se on lopulta ihan kivaa, vaikkei alkuun olisikaan huvittanut.

Miten mies kykenee nauttimaan, kun tietää, ettet sinä nauti?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä meitä ihmisiä on sitten useita eri tyyppejä, toiset ovat enemmän parisuhde-suuntautuneita ja toiset lapsiperhekeskeisiä. Toivottavasti samankaltaiset löytävät puolisonsa.

Itse olen täysin parisuhdetyyppi, haluan viettää elämääni mieheni kanssa ja tehdä yhdessä asioita. En ole äidillinen enkä halua tähän lapsia, koska se elämä mitä me haluamme elää, muuttuisi radikaalisti.

Ja jopa lapsettomana voin sanoa että eihän se parisuhde ja laatuaikaa pelkkää seksiä ole!! Seksi kuitenkin on tärkeä osa parisuhdetta. Se on minulle ja miehelleni tärkeää, joten sitä vaalitaan. Mutta on myös paljon muita asioita, ja yhdessä tekemistä jotka tekevät parisuhteesta hyvän.

Jotkut eivät ole kovin seksuaalisia, toivottavasti myös he löytävät tasavertaisen kumppanin.

Lapsi muuttaa elämää niin paljon että sitä pitää oikeasti haluta, jotta jaksaa sen mitä se vaatii. Minusta on hienoa että toiset haluavat ison perheen, eiväthän kaikki voi olla lapsettomia.

Mutta tosiaan ehkä lapsiperhe-tyypeillä pitääkin olla eri intressit elämässä jotta parisuhde-suuntautuneita sen kestää.

Kyllä minulle seksi on todella tärkeää ja olen hyvin seksuaalinen. Haluan 1-2 yhdyntää päivässä. KUITENKIN sitoutuminen on minulle todella paljon tärkeämpää. Jos esim mies sairastuu tai on haluton vuoden pari, en todellakaan jättäisi. Kunnioitan vihkivalaa yli kaiken. Samalla tavalla ajattelen, että minä jos saan lapsia, voin aivan hyvin parantua rauhassa. Seksiä on sitten taas kun haluttaa. Eläähän sitä sinkkunakin useita vuosia ilman  seksiä.