Millä keinoin hoidatte paniikkihäiriön oireita?

Lieviin oireisiin mulla riittä veden juominen, tiettyjen numeroiden toistaminen mielessäni sekä käveleminen.

Pahempiin tarvitsen lääkkeen. Jos paniikki iskee töissä, menen heti yhden työkaverini huoneeseen juttelemaan, hän osaa rauhoittaa mua. Jos paniikki iskee kaupassa tms alan laskemaan tavaroita ja kävelen, kävelen ja kävelen.

Hyvinä aikoina pystyn ajatuksen voimalla pysäyttämään alkavan paniikin.

Citaloprami ei (ainakaan minulla) tehoa millään lailla paniikkiin.

Proprallilla

Mä en koskaan suostunut lääkkeisiin, enkä tarkoita että oompas nyt mainio ihminen. Oon vaan hiukka lääkevastainen ja suoraan sanottuna mua pelotti ajatus lääkkeistä.

Minä opettelin ja opin että paniikin tullessa keskityin aivan ensimmäiseksi hengitykseen, syviä rauhallisia hengenvetoja. Toisekseen soitin jollekin, ihan vaan että saan puhua ja ajatukset muualle kuin itsensä syynäämiseen. Samaten tuo liikkuminen, vaikka kävelylle lähteminen oli hyvä. Tai mikä tahansa toiminta.

Mua auttoi lopulta yksi keino jolla paniikkikohtaukset hissukseen vähenivät;  Kohtauksen tullessa annoin ittelleni luvan "kuolla, pyörtyä, seota". Siis en yrittänyt taistella vastaan vaan sanoin ittelleni että "kuole jos kuolet, anna mennä"! Ihmeellistä että tilanteet alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Enkä näköjään kuollut  :)

Huumori oli myös oiva asia. Mulla oli tuttu joka kärsi paniikista myös, ja me tehtiin aikamoista pilaa ittestämme ja naurettiin kohtauksillemme. Ei siis tietenkään silloin kun se päällä oli.

Ei nämä keinot varmaan kaikille auta, mutta mulla helpotti. Moneen vuoteen ei oo paniikkia tullut kunnolla, eikä oikein meinannutkaan. Toivottavasti ei uudestaan koskaan alakkaan.

Kaikkea hyvää sulle, uskon että pääset voitolle tuon asian kanssa!!

Kiitos vastauksista, tuosta olenkin lukenut että oireiden ilmetessä antaa niiden tulla,sitä täytyisi opetella.

Diapam tarvittaessa, hyvin toimii.

Lääkkeillä

Mullakin on aina opamoxia laukussa kun liikun ulkona. Mutta nykyään käytän kaikki keinot ennen sen ottamista.

Ensiapu: hengitys. Hengitän sisään nenän kautta ja lasken melko hitaasti kolmeen. Sitten ulos suun kautta ja lasken viiteen. Katson että hengitän "mahalla" enkä silleen pinnallisesti.

Sitten kun pyörrytys lievittää, käytän terapeutilta saatua harjoitusta. Etsin ympäriltäni neljä eri geometrista muotoa, neljä eri väriä, tai vaikka erilaisia kenkiä tai housuja, aihe on vapaa. Tämä palauttaa jo hieman.

Jos vielä olo on sietämätön, sitten opamoxit naamaan tai häivyn kotiin.

Itsellä on voimakkaasti fyysinen paniikkihäiriö. Saatan jopa olla mieleltäni rauhallinen mutta sit yhtäkkiä keho on vaan silleen "tässä adrenaliinia ole hyvä" ja sit meinaakin lähteä taju. Tietysti laukaisijoiden kanssa vielä todennäköisempää. Kesä on ihan hirveetä, kaikki tää valo ja ihmispaljous. Eikä näillä keleillä voi edes laittaa takkia panssariksi vaan pitää kulkea ilman vaatekerroksen turvaa.

Puhelin on ollut mulla hyvä. Pelaan jotain peliä tai käyn facessa. Tällä saa esim. bussimatkan sujumaan, ahdistaa joka kerta niin että meinaan pyörtyä kyytiin noustessa. Hengittäminen syvään ja rauhallisesti toimii monesti ja musiikin kuuntelu kovalla kotona. Lääkitys oli, kun nää kohtaukset olivat pahimmillaan.

Minulla Propral toimii hyvin. Jo 10 vuotta. Ei joka päivä, vaan kun on joku tärkeä meno tai esim. hammaslääkäri. Muuten käytän kans laskutekniikkaa. Lasken esim.askeleita.

Kuten joku aiemmin mainitsi, niin olen itse myös aika lääkekammoinen ja yrittänyt selvitä kohtauksista itse. Muutaman kerran olen joutunut antamaan periksi ja ottamaan kohtausta varten annetun lääkkeen, mutta muuten olen pärjännyt itse. Välillä on tuntunut olo aivan ylitsepääsemättömän hirveältä, mutta viimeisimpänä löysin tällaisen keinon, joka pysäytti paniikin: YouTubessa on paljon erilaista musiikkia joka on tehty nimenomaan ahdistusta tai paniikkia varten, jota voi kuunnella silloin kun sitä tarvitsee. Mitään ihmeparantumisia ei noiden musiikkien kautta tokikaan saa aikaan, vaan se perustuu siihen että keskityt siihen musiikkiin ja yrität tyhjentää mielesi kaikesta muusta. Melkein kuin meditaatiota, tai jopa itsesuggestiota, millä termillä haluaakin sitä kutsua, mutta minulla se toimi. Jossain vaiheessa tuntui melkein selvä "naksahdus" päässä kun paniikki hävisi, rauha levisi mieleen ja koko kroppa valahti takaisin rennoksi (en edes tajunnut olleeni niin jännittynyt.) Samalla myös tajusi että rauhallisuuden pitää lähteä syvältä itsestä, sitä voi kokeilla vaikka mitä vippaskonsteja mutta mikään ei auta jos ei syvällä sisimmässään ANNA jonkin auttaa. Itselläni kesti pitkään ymmärtää tämä, kun alitajuntaisesti vain varmaan ajatteli "ei tämäkään kuitenkaan auta mutta kokeillaan nyt--"

Oloja tulee aina krapulassa. En pysty kämpiltä ulos edes ruokaa hakemaan.

Yleensä otan opamoxia.

Nyt vanhempana on tullut mieleen että josko ei ryppäis niin ei olis noita krapuloitakaan..

Vierailija kirjoitti:

Oloja tulee aina krapulassa. En pysty kämpiltä ulos edes ruokaa hakemaan.

Yleensä otan opamoxia.

Nyt vanhempana on tullut mieleen että josko ei ryppäis niin ei olis noita krapuloitakaan..

Kai olet tietoinen että alkoholinkäyttö lisää paniikkikohtauksen riskiä? Miksi tehdä väkisin itselleen niitä kohtauksia? Jätä vain nyt alkot pois suosiolla.