Lue keskustelun säännöt.
Apua! Sain hirveän piinallisen kirjeen! Miten vastaisit jos olisit minä?!
28.03.2006 |
14-vuotta sitten olin opiskelijabileissä hirveässä kännissä ja vietin yhden yön melkoisen omituisen tyypin kanssa. Heitin miehen hetimiten ulos kun vähän kännistäni tokenin, mutta mies ilmestyi aamulla oven taakse. Jos mulla olis yhtään ollut järkeä, olisin heti sanonut tack och adjö, mutta kun se tyyppi oli niin outo! Aina kun se avasi suunsa, sieltä tuli niin kummallista tekstiä, että leuka loksahti. Jonkinlainen perverssi uteliaisuus sai mut tapailemaan sitä jonkin aikaa, vaikka teinkin selväksi ettei meistä tule paria ja seurustelu ei tule kysymykseenkään.
Nyt sitten tyypi otti yhteyttä. Se on haikaillut mun perään siitä asti kun 11 vuotta sitten viimeksi nähtiin ja rakentanut elämästään kummallisen tarinan, jossa minä olen hänen kohtalonsa ja hän vihaa miestäni. Asiathan olisivat saattaneet olla toisin, jos en olisi tavannut tulevaa miestäni. Tuntuu siltä, että sen koko minuus riippuu nyt tästä tarinasta, kun sillä ei muuta ole. Mies on yli nelikymppinen, se ei ole ollut päivääkään palkkatoissä vaan asuu edelleen ylioppilaskylässä ja tekee jotain ikuisuusväikkäriä!
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä.... Toisaalta säälittäis palauttaa se todellisuuteen, toisaalta oliskohan tyypillä jo aika siirtyä eteenpäin! Pelottaa, että jos suututan sen, me päädytään koko perhe pian palasina pakastimeen!
Kommentit (29)
tällaisella psyykksiesti sairaalla ihmisellä on ihan oma logiikkansa.
Hänen käsityksensä sinun hyvinvoinnistasi on aivan varmasti jotain aivan muuta kuin sinun omasi. Älä tieten tahtoen suututa, mutta ÄLÄ ole tekemisissäkään oma-aloitteisesti, kun et kerran pysty hänen kanssaan olemaan /seurustelmaan, sillä tulet JOKA TAPAUKSESSA tuottamaan hänelle pettymyksen!!!
" Kovasti vakuuttelee että mun hyvinvointini on sille kaikkein tärkein asia eikä hän halua aiheuttaa pahaa mieltä. Jos nyt suututan sen edes yrittämättä ystävällistä tyyliä ja se rupeaa vaikka lähettelemään jotain katkeria ja vihaisia kirjeita, niin sitten taatusti kaduttaa myöhemmin että miksi en yrittänyt ensin hyvällä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen oluut osittain samankaltaisessa tilanteessa, joten neuvon sua katkaisemaan ton hyvän sään aikana.
Mä sain opiskeluaikana yhdestä koulun silloisesta työntekijästä perskärpäsen ja alkuun se oli ihan jes. Olin imarreltu huomiosta ja siitä, että hän halusi viedä minua syömään, kuskasi jos tarttin autokyytiä, tarjosi baarissa aina jne.
Mutta aloin seurustella ja koetin katkaista välejämme eikä se sitten käynytkään niin helposti. Mies piinasi minua vuositolkulla. Tapasimme siis 1999 ja viimeksi olen kuullut hänestä 2005 keväällä. Eli nyt on ollut vuoden ajan hiljaista ja TOIVON, että kaikki on ohi. Juttu on niin pitkä ja vaiherikas, etten jaksa koko juttua kirjoittaa.
Mutta lyhyesti sanottuna olen ollut hänelle pakkomielle, hän myöntää sen myös. Hän on yrittänyt seurustella jonkun muun kanssa mutta syyttää minua epäonnistuneista suhteistaan!
Minä näytin lopulta poliisille kolme viimeisintä tekstiviestiä ja ilmoitin tästä myös tälle miehelle. Sen jälkeen hän vain viesti, että " hyvä on, katoan elämästäsi enkä tule koskaan takaisin vaikka kuinka ikävöisit minua ja elämäsi olisi tyhjää ilman minua" .
Mä neuvon sua todella harkitsemaan mitä teet. Ehkä sijassasi kirjoittaisin vaikka hyvin viileän asiallisen kirjeen hänelle ja sanoisin, että en halua olla missään tekemisissä jne. Sitten näytäisin nämä myös poliisille tai ainakin sanoisin miehelle, että olen näyttänyt kirjeen ja kertonut nämä asiat poliisille. Tämä toimi minulla, toivottavasti sinullakin!
Tsemppiä ja voimia! Niin ja kerro miehellesi, niin minäkin tein. Mieheni oli oiva tuki kun aloin jo pelätä, että tuo mies tulee oven taa joku päivä. Mieheni myös on tietoinen tästä tyypistä, joten se rauhoittaa minuakin kummasti!
VOIMIA!!!
Mä olen oluut osittain samankaltaisessa tilanteessa, joten neuvon sua katkaisemaan ton hyvän sään aikana.
Mä sain opiskeluaikana yhdestä koulun silloisesta työntekijästä perskärpäsen ja alkuun se oli ihan jes. Olin imarreltu huomiosta ja siitä, että hän halusi viedä minua syömään, kuskasi jos tarttin autokyytiä, tarjosi baarissa aina jne.
Mutta aloin seurustella ja koetin katkaista välejämme eikä se sitten käynytkään niin helposti. Mies piinasi minua vuositolkulla. Tapasimme siis 1999 ja viimeksi olen kuullut hänestä 2005 keväällä. Eli nyt on ollut vuoden ajan hiljaista ja TOIVON, että kaikki on ohi. Juttu on niin pitkä ja vaiherikas, etten jaksa koko juttua kirjoittaa.
Mutta lyhyesti sanottuna olen ollut hänelle pakkomielle, hän myöntää sen myös. Hän on yrittänyt seurustella jonkun muun kanssa mutta syyttää minua epäonnistuneista suhteistaan!
Minä näytin lopulta poliisille kolme viimeisintä tekstiviestiä ja ilmoitin tästä myös tälle miehelle. Sen jälkeen hän vain viesti, että " hyvä on, katoan elämästäsi enkä tule koskaan takaisin vaikka kuinka ikävöisit minua ja elämäsi olisi tyhjää ilman minua" .
Mä neuvon sua todella harkitsemaan mitä teet. Ehkä sijassasi kirjoittaisin vaikka hyvin viileän asiallisen kirjeen hänelle ja sanoisin, että en halua olla missään tekemisissä jne. Sitten näytäisin nämä myös poliisille tai ainakin sanoisin miehelle, että olen näyttänyt kirjeen ja kertonut nämä asiat poliisille. Tämä toimi minulla, toivottavasti sinullakin!
Tsemppiä ja voimia! Niin ja kerro miehellesi, niin minäkin tein. Mieheni oli oiva tuki kun aloin jo pelätä, että tuo mies tulee oven taa joku päivä. Mieheni myös on tietoinen tästä tyypistä, joten se rauhoittaa minuakin kummasti!
VOIMIA!!!
on kokemusta vastaavanlaisesta pakkomielteisestä ihastujasta. Minäkin olin aluksi imarreltu ja hetken jopa olimme yhdessä, kunnes miehen vainoharhainen ja valehteleva, todella omituinen luonne alkoi paljastua (itse asiassa ne näkyivät jo ensimmäisenä iltana, mutta olin niin sinisilmäinen). Tapailimme 3 kuukautta, ja minulla kesti monta vuotta päästä hänestä lopullisesti eroon. Vaihdoin puhelinnumeroni salaiseksi, mutta hän soitteli työpaikalle, jossa olin asiakaspalvelutehtävissä, jopa 10 kertaa päivässä. Lopulta tarpeeksi jukevät uhkaukseni poliisista saivat hänet järkiinsä - hänellä nimittäin olikin pelkäämistä poliisin suhteen, mutta se on toinen juttu se.
Hän oli mielettömän ihastunut eikä koskaan uhkaillut minua, mutta todella sairas ja vainoharhainen tapaus, eikä mikään järkipuhe tehonnut. Nämä ovat hankalaia tapauksia.
tyyppi P-Suomessa. Mietin vain, että onko meillä yhteinen " ystävä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hämmästelen palstan reaktiota. Kuvittelin että suuri osa vastaajista olisi sitä mieltä että taas on hysteerinen mamma liikkeellä, mutta sen sijaan suuri osa kehottikin näyttämään polisiille :o! Luulen kyllä, ettei polisia kiinnosta jos ei ole luokkaa tappouhkauksia.
Ja tiedän kyllä ettei tuon tyypin tapaisen ihmisen ajatusmaailma ole kovin realistinen. Entä jos yrittäisi eläytyä siihen ja löytää sitä kautta ratkaisu. Häntä tuntuu miellyttävän että minä näytin hänelle kaapin paikan silloin kun tunnettiin. Entä jos taas näyttäisin kaapin paikan ja " määräisin" hankkimaan itselleen naisen ja muutenkin unohtamaan meidän perheen. Tuo tyyppi kun kirjoittaa ettei voi ottaa ketään naista koska kukaan nainen ei halua elää toisen naisen (siis minun) korvikkeenani. (?!!!?)
Miehelle olen tietysti jo kertonut ja hänen reaktionsa oli kutsutaan se tänne! Näkisi siinä ettei mun mies ole mikään moraaliton kamaluus (niin kuin tämä mies ajattelee) ja samalla myös päivittyis mielikuva minusta. Kymmenen vuotta vanhempana ja 10 kg painavampana kotiäitinä :D.
Ilmaise suoraan, ettet ole kiinnostunut pitämään yhteyttä. Millekään säälittelylinjalle en lähtisi, mutta en myöskään olisi liian tyly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee siinä selväksi, että teillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta missään tapauksessa, ei vaikka esim. miehesi kanssa lähtisitte eri teille. Näin tämä mies ei ainakaan kuvittele, että miehestäsi eroon pääseminen auttaisi jotenkin häntä...
eikä mikään väitöskirjantekijä, veikkaisin.