Olen 24v mies, jolle ei ole kertynyt ensimmäistäkään seurustelu- tai seksikokemusta
Moni pitää minun tilanteessani olevia miehiä täysinä friikkeinä, mutta mitä itse olen havainnut, niin emme me ole mitenkään tuiki harvinaisia.
Minkäänlaisia kaverisuhteita tai sosiaalisia verkostoja minulla ei ole ollut sitten ala-asteaikojen. Yläasteella minua kiusattiin ja tytöt kohdistivat minuun henkistä väkivaltaa ja syrjivät minua, vaikken heitä mitenkään seksuaalisesti ahdistellut, käyttäytynyt huonosti tms.
Se, minkä olen huomannut, niin useimmat ihmiset - jopa miehet, vaikka kilpailu seksipartnereista eriarvoistaakin eri miehiä paljon - tuntuisivat vaan päätyvän suhteisiin vahingossa, toiset miehet tuntuisivat saavan aloitteita vastakkaisen sukupuolen edustajilta tämän tästä jne. En minä vaan ole ikinä naisilta mitään aloitteita saanut, he eivät useinkaan istuudu viereeni bussissa, eivät osoita minkäänlaista kiinnostusta, silloin kun vielä opiskelin he eivät olleet halukkaita tekemään kanssani tuttavuutta jne. Tästä syystä en ole ikinä saanut minkäänlaisia seurustelu-tai seksikokemuksia tähän päivään mennessä.
Aloitin 19-vuotiaana käymään yksin baareissa, mutta eipä sielläkään tulokset olleet mitenkään kummoisia, vaikka kävin aikoinaan niissä jopa kahdestikin viikossa. En tehnyt koskaan aloitteita naisille, mutta en usko lopputuloksen olevan mitenkään erilainen, vaikka olisin tehnytkin. Menin kyllä aikoinaan tanssilattialle "joraamaan", mutta n. 22-vuotiaana koin sen niin noloksi ja häpeälliseksi touhuksi, että lopetin.
Olin käynyt baareissa varmaan pitkälti toista vuotta ennenkuin sain "iskettyä" ensimmäistäkään naista noista paikoista. Tai enhän minä niissä tilanteissa itse oikeastaan mitään tehnyt, mutta siinä 20-21-vuotiaana kuitenkin muutama nainen osoitti kiinnostusta, suudeltiin ja olisin varmaankin saanut myöskin seksiä, ellen olisi aina livistänyt tilanteista ennenpitkää. Ilmeisesti naiset vaan eivät olleet tarpeeksi haluttavia, kun en saanut stondista heidän kanssaan suutelemisesta jne. Sittemmin on ollut hiljaista
22-vuotiaana kyllästyin totaalisesti baareiluun, vaikken sitä vielä silloinkaan lopettanut kokonaan. Nykyään minun täysin mahdotonta asioida yhdessäkään baarissa ilman ääretöntä vitutusta ja melankoliaa. Aloitteita en ole saanut naisilta enää pitkään aikaa, pelkästään vittuilua baarin muilta asiakkailta. Koen myöskin ikääntyneeni ja että juna minun kohdallani on auttamattomasti mennyt ohi jo aikapäiviä sitten, jos nyt mitään saumaa on koskaan ollutkaan.
Sitten on vielä nämä netin eri senssipalvelut. En ole koskaan ollut mitenkään innokas nettideittailija, mutta joitakin profiileja minulla on ollut jonkun aikaa joillakin seuran-ja seksinhakusivustoilla. No mitään aloitteitahan naiset eivät minulle niissäkään tee, vaikka olen välillä jopa maksanut etusivun näkyvyydestä, joten ei ole ollut kiinnostusta jatkaa. En kyllä osaa mitään keskustelua muutenkaan ylläpitää naisten kanssa netissä, joten jos he eivät ole minusta jo lähtökohtaisesti riittävän kiinnostuneita, niin en silloin kyllä osaa (enkä ole edes kiinnostunut) markkinoimaan itseäni heidän silmissään kiinnostavammaksi.
Sitten on olemassa vielä Tinder, joka on monille nykypäivänä keskeinen seuranhakuväylä. Kokeilin sitä pari vuotta sitten, mutta matcheja tuli n. 1,5 kk:n sielläolon aikana n.30, vaikka hyväksyin melkein kaikki ehdotetut profiilit jotain selviä feikkejä lukuunottamatta. Oliskohan ehkä pari naista koko tuona aikana aloittanut yhtään minkäänlaista keskustelua ja treffeille pääseminen kenenkään kanssa oli suorastaan valovuosien päässä.
Kommentit (31)
No panettaako? Siitähän tässä loppujen lopuksi on kysymys. Jos panettaa, ole mies ja tee asialle jotain eli hanki nainen!
Kannattaa muistaa, että naisetkin ovat ihmisiä eivätkä mitään panokoneita. Ei ketään vanhemmiten kiinnosta mitä ja kenen kanssa on joskus tehnyt vaan ihan ystävyys, kumppanuus ja yhteys on tärkeintä. Olet nuori, hyvin ehdit perustaa perheen vielä jos sitä elämältä haluat.
Vierailija kirjoitti:
No panettaako? Siitähän tässä loppujen lopuksi on kysymys. Jos panettaa, ole mies ja tee asialle jotain eli hanki nainen!
Ei vitsi tää on loistava vinkki! Ärsyttääkö työttömyys? Hanki työpaikka! Ärsyttääkö köyhyys? Hanki rahaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaa on vielä, mutta ei paljon. Tuossa iässä on pakko alkaa toimia tai lopulta tilanne kasvaa liian suuriin mittoihin pääsi sisällä ja häpeä sekä pelko saavat sinut luovuttamaan koko jutun.
Itse olen 35 v ja elämäni saavutukseksi tällä elämän saralla jäivät yksi suudelma kännisen naisen kanssa ja kaksi kertaa käsi kädessä kävely. Yrittämisen lopetin noin 28-vuotiaana ja päätin, että oman mielenterveyteni kannalta on parempi vain olla ajattelematta koko asiaa. Toisaalta myös, kyllähän täydellinen kokemattomuus seksi- ja seurustelurintamalta keski-ikäisenä miehenä on elämän tapa kertoa, että minua ei ollutkaan tarkoitettu elämään normaalia elämää. Riippumatta siitä mitä olidin halunnut.
Miehet alkavat olla itse asiassa aika kovaa valuuttaa sinun iässäsi ikäistesi naisten parissa. Enpä sanoisi, että sinulle olisi vielä liian myöhäistä. Lisäksi kysyntä miehille kasvaa lähes koko ajan iän myötä, jos mies siis kelpuuttaa aina ikäisensä naisen.
Itse en ole kiinnostunut lisääntymisestä, niin minulla ei ole mikään kiire pariutumaankaan. Ehkä minulla on ensimmäinen tyttöystävä 45-vuotiaana, kuka tietää.
35v naiset eivät ole ehkä niin kranttuja ulkonäöstä, mutta seksistä sitäkin enemmän. Eivät rupea "aikuista miestä opettamaan" kuten eräs mulle sanoi
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaa on vielä, mutta ei paljon. Tuossa iässä on pakko alkaa toimia tai lopulta tilanne kasvaa liian suuriin mittoihin pääsi sisällä ja häpeä sekä pelko saavat sinut luovuttamaan koko jutun.
Itse olen 35 v ja elämäni saavutukseksi tällä elämän saralla jäivät yksi suudelma kännisen naisen kanssa ja kaksi kertaa käsi kädessä kävely. Yrittämisen lopetin noin 28-vuotiaana ja päätin, että oman mielenterveyteni kannalta on parempi vain olla ajattelematta koko asiaa. Toisaalta myös, kyllähän täydellinen kokemattomuus seksi- ja seurustelurintamalta keski-ikäisenä miehenä on elämän tapa kertoa, että minua ei ollutkaan tarkoitettu elämään normaalia elämää. Riippumatta siitä mitä olidin halunnut.
Miehet alkavat olla itse asiassa aika kovaa valuuttaa sinun iässäsi ikäistesi naisten parissa. Enpä sanoisi, että sinulle olisi vielä liian myöhäistä. Lisäksi kysyntä miehille kasvaa lähes koko ajan iän myötä, jos mies siis kelpuuttaa aina ikäisensä naisen.
Itse en ole kiinnostunut lisääntymisestä, niin minulla ei ole mikään kiire pariutumaankaan. Ehkä minulla on ensimmäinen tyttöystävä 45-vuotiaana, kuka tietää.
Varmasti tästäkin maasta löytyy nainen, jota ei keski-ikäisen miehen tallella oleva poikuus ja teini-ikäisen tasolla oleva käsitys seurustelusta haittaa. Ongelma onkin, että minä en halua etsiä tätä neulaa heinäsuovasta, timanttia kivien seasta. En halua asettaa itseäni tilanteeseen, jossa puutteeni ihmisenä ja miehenä paljastuvat karulla tavalla. Mieluummin jatkan elämääni hiljaisessa yksinäisyydessä ja jos joku joskus asiasta kysyy, vastasn olevani homo.
Kaffimönzer,haluaisitko miun kysyvän siulta jotakin? Kiitos avautumisestais
Veljeni alkoi seurustalle vasta 28-vuotiaana. Ilmeisesti oli ujo eikä saanut siksi solmittua suhteita. Sitten tapasi Lapin korvessa samoilijan, akateemisesti koulutetun, menestyneen, kauniin naisen ja nyt ovat olleet naimisissa muutaman vuoden. Vaimonsa muuten valitti samaa eli että ei ollut löytänyt kunnollista kumppania "piireistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaa on vielä, mutta ei paljon. Tuossa iässä on pakko alkaa toimia tai lopulta tilanne kasvaa liian suuriin mittoihin pääsi sisällä ja häpeä sekä pelko saavat sinut luovuttamaan koko jutun.
Itse olen 35 v ja elämäni saavutukseksi tällä elämän saralla jäivät yksi suudelma kännisen naisen kanssa ja kaksi kertaa käsi kädessä kävely. Yrittämisen lopetin noin 28-vuotiaana ja päätin, että oman mielenterveyteni kannalta on parempi vain olla ajattelematta koko asiaa. Toisaalta myös, kyllähän täydellinen kokemattomuus seksi- ja seurustelurintamalta keski-ikäisenä miehenä on elämän tapa kertoa, että minua ei ollutkaan tarkoitettu elämään normaalia elämää. Riippumatta siitä mitä olidin halunnut.
Miehet alkavat olla itse asiassa aika kovaa valuuttaa sinun iässäsi ikäistesi naisten parissa. Enpä sanoisi, että sinulle olisi vielä liian myöhäistä. Lisäksi kysyntä miehille kasvaa lähes koko ajan iän myötä, jos mies siis kelpuuttaa aina ikäisensä naisen.
Itse en ole kiinnostunut lisääntymisestä, niin minulla ei ole mikään kiire pariutumaankaan. Ehkä minulla on ensimmäinen tyttöystävä 45-vuotiaana, kuka tietää.
Varmasti tästäkin maasta löytyy nainen, jota ei keski-ikäisen miehen tallella oleva poikuus ja teini-ikäisen tasolla oleva käsitys seurustelusta haittaa. Ongelma onkin, että minä en halua etsiä tätä neulaa heinäsuovasta, timanttia kivien seasta. En halua asettaa itseäni tilanteeseen, jossa puutteeni ihmisenä ja miehenä paljastuvat karulla tavalla. Mieluummin jatkan elämääni hiljaisessa yksinäisyydessä ja jos joku joskus asiasta kysyy, vastasn olevani homo.
Keski-ikäisen näkemys seurustelusta ei voi olla teini-ikäisen tasolla. Ei seurustelutaidot kasva seurustelemalla kuin osaksi. Enimmäkseen ne kasvavat yleisellä elämänkokemuksella. Monet myös sopivat seurustelupuuhiin heti teini-iässä, monet taas eivät koskaan, vaikka käyvät läpi useita seurustelusuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Minkäänlaisia kaverisuhteita tai sosiaalisia verkostoja minulla ei ole ollut sitten ala-asteaikojen. Yläasteella minua kiusattiin ja tytöt kohdistivat minuun henkistä väkivaltaa ja syrjivät minua, vaikken heitä mitenkään seksuaalisesti ahdistellut, käyttäytynyt huonosti tms.
Ap, jos sinulla ei ole yhtään kavereita aloittaisin ongelmasi ratkomisen hankkimalla kavereita. Kavereiden seurassa voit vahvistaa ja kehittää sosiaalisia taitojasi joissa taitaa olla nyt jotain vikana. Kavereita voit yrittää hommata töistä, harrastuksista ja erillaisista nettiyhteisöistä.
Töihin tullessasi tervehdi kaikkia työkavereitasi. Töistä lähtiessäsi hyvästele heidät. Taukotilassa voit yrittää osallistua keskusteluun tai kysyä ihmisiltä mielipidettä ajankohtaisiin asioihin. Nyt voi esim. kokeilla keskustelun aloitusta puhumalla tästä alkoholilaki uudistuksesta ja siitä toteutuuko se nyt oikeasti tai sitten voit puhua kesälomasta. Viikonlopun jälkeen voi kyselle miten meni viikonloppu ja ennen viikonloppua voi kysyä viikonloppu suunnitelmista. Yritä olla mukava, mutta älä liian tungetteleva jos joku ei halua jutella kanssasi älä pakota tätä keskusteluun kanssasi. Pikku hiljaat alat ehkä saamaan kavereita töistä ja voit vaikka pyytää jotain mukaasi vaikka afterworkeille.
Sitten kun olet saanut vähintään yhden kaverin mieluiten muutaman. Voit palata tähän sinun naisongelmaasi. Mutta unohda nyt naiset tässä mielessä hetkiseksi. Epätoivo ei pue ketään.
Jäin miettimään tuota, kuinka tärkeä ap:lle on pitää kiinni muotista poikkeavasta käytöksestään.
Itse pidän siitä, että toimitaan tiettyjen muottien mukaan, etenkin mitä vieraampien kanssa toimitaan, omiensa kanssa voi rötveltää miten yhdessä parhaaksi koetaan. Kohteliaisuussäännöt jne. Siksipä pidän myös tärkeänä, että mies on tutustumisessa ja lähestymisessä se aktiivinen osapuoli. Näin ei tarvitse täyttää mieltään sarjalla kysymyksiä, vaan riittää ne perinteiset: haluaako mies vain seksiä, onko tosissaan vai pleijeri. Nainen joutuu muutenkin suhteessa monesti veturin rooliin eikä tosiaankaan toivo tilanteen olevan se jo ensihetkestä lähtien vaan pikemmin pyrkii välttelemään tilannetta.
Miehet alkavat olla itse asiassa aika kovaa valuuttaa sinun iässäsi ikäistesi naisten parissa. Enpä sanoisi, että sinulle olisi vielä liian myöhäistä. Lisäksi kysyntä miehille kasvaa lähes koko ajan iän myötä, jos mies siis kelpuuttaa aina ikäisensä naisen.
Itse en ole kiinnostunut lisääntymisestä, niin minulla ei ole mikään kiire pariutumaankaan. Ehkä minulla on ensimmäinen tyttöystävä 45-vuotiaana, kuka tietää.