Miksi ihastun aina miehiin, joista käy sitten ilmi, että ovat masentuneita? Argh
Olen jo nelikymppinen nainen, ja elämään on mahtunut useampi pitkä parisuhde, avioliittokin. Ja muutama lyhyt seurustelu noiden pitkien lisäksi. Seuraa on siis aina riittänyt, ollut kai tungokseksikin asti joskus. Mutta mikä ihme siinä on, että kohtaloni on masentuneet ja ahdistuneet miehet?? Vedänkö minä heitä puoleeni, vai vetävätkö he minua puoleensa?
Tietystikään suhteen alussa he eivät ole masentuneita, vaan ihastuneita minuun ja iloisia ja energisiä. Sitten jossain vaiheessa tulee ilmi, että heillä on masennusta ollut joskus, tai joku ahdistushäiriö. Siis ennen minun tapaamista. No ok, yritän ymmärtää, että eihän se haittaa, kun on jo parantunut, kaikillahan voi jotain sairauksia joskus olla... Suhde jatkuu ja syvenee, ja jossain vaiheessa se masennus sitten tulee takaisin. Tai ehkä se ei ollut koskaan parantunutkaan, vaan ihastuksen tunne vaan sai hetkellisesti iloisen olon miehelle? Jokainen pitkä suhteeni on ollut tällainen. Osa miehistä on kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen suostunut tunnustamaan, että on käynyt terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä, osa taas on "hoitanut" masennustaan vain pakenemalla tunteitaan työhön tms.
En enää jaksa näitä masentuneita miehiä. Miksi, oi miksi, minä aina sekaannun heihin??? Kun vieläpä yritän sitä tietoisesti välttää ja kysellä tutustuessa, että onko joskus ollut jotain alavireyttä, niin ei, hehän valehtelevat suhteen alussa, että elämänsä on ollut ihan ilon ja onnen liitoa vain!
Olen samaa luonteeltani kuin kirjoitat. Valitettavasti samanlainen mies oli kuin kuvailemasi nuoruutesi exä. Nyt olen sinkku ja välttelen miehiä.