Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi ihastun aina miehiin, joista käy sitten ilmi, että ovat masentuneita? Argh

Vierailija
31.05.2017 |

Olen jo nelikymppinen nainen, ja elämään on mahtunut useampi pitkä parisuhde, avioliittokin. Ja muutama lyhyt seurustelu noiden pitkien lisäksi. Seuraa on siis aina riittänyt, ollut kai tungokseksikin asti joskus. Mutta mikä ihme siinä on, että kohtaloni on masentuneet ja ahdistuneet miehet?? Vedänkö minä heitä puoleeni, vai vetävätkö he minua puoleensa?

Tietystikään suhteen alussa he eivät ole masentuneita, vaan ihastuneita minuun ja iloisia ja energisiä. Sitten jossain vaiheessa tulee ilmi, että heillä on masennusta ollut joskus, tai joku ahdistushäiriö. Siis ennen minun tapaamista. No ok, yritän ymmärtää, että eihän se haittaa, kun on jo parantunut, kaikillahan voi jotain sairauksia joskus olla... Suhde jatkuu ja syvenee, ja jossain vaiheessa se masennus sitten tulee takaisin. Tai ehkä se ei ollut koskaan parantunutkaan, vaan ihastuksen tunne vaan sai hetkellisesti iloisen olon miehelle? Jokainen pitkä suhteeni on ollut tällainen. Osa miehistä on kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen suostunut tunnustamaan, että on käynyt terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä, osa taas on "hoitanut" masennustaan vain pakenemalla tunteitaan työhön tms.

En enää jaksa näitä masentuneita miehiä. Miksi, oi miksi, minä aina sekaannun heihin??? Kun vieläpä yritän sitä tietoisesti välttää ja kysellä tutustuessa, että onko joskus ollut jotain alavireyttä, niin ei, hehän valehtelevat suhteen alussa, että elämänsä on ollut ihan ilon ja onnen liitoa vain!

Kommentit (41)

Vierailija
41/41 |
29.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aivan sama. 3 viimeisintä ollut masentuneita ja heidän on vaikea myös hoitaa elämäänsä eivätkä oikeastaan halua tavata kavereitakaan tms. Välillä tuntuu että teen heistä sellaisia..

Mä kun rakastan huumoria ja rempseää asennetta elämään. :(

Minäkin olen miettinyt joskus, että teenkö miehistä sellaisia, että he vain makaavat ja ovat masentuneita. Mutta kun minä, kuten sinäkin, rakastan huumoria, asioille nauramista, olen aika rohkea ja rempseä ja jämäkkä.. Kannustan miehiä, ja kehun, enkä valita itse oikein mistään enkä muutenkaan pyörittele mitään negatiivista. En tiedä mitä teen väärin, vai teenkö mitään?

Minäkin olen kunnianhimoinen, huumorintajuinen, saan paljon aikaa, tykkään touhuta ja välillä sorrun paapomiseen. Olen todella kannustava ja yleensä saan miehet elämään terveellisemmin, urheilemaan, hakeutumaan parempiin työpaikkoihin jne jne. Eli kannustan paljon heidän hyviä puolia.

Alussa heillä on paljon unelmia, suunnitelmia, asioita joita haluavat/tulevat tekemään. Pikkuhiljaa huomaan ettei puheista huolimatta mitään tapahdu. Alussa myös nähtiin enemmän kavereita,  mutta pikkuhiljaa heistä aletaan luopumaan - ei ikinä laiteta viestiä, nähdä, pidetä poikien iltoja tms. Enemmän siirrytään minun kavereihin ja se vaikuttaa minun suhteisiini joskus negatiivisesti.

Kehun myös paljon, mutta pikkuhiljaa alan huomaamaan että miehen itseluottamus on aika nollassa eikä ole minkäänlaista rohkeutta tms.

Piristänkö minä heitä hetkellisesti, kun olen niin kannustava ja kehun? ja pikkuhiljaa totuus alkaa tulemaan ilmi..

Tässä pari esimerkkiä:

Nuoruuden exä alussa niin upea, kaikkien suosikki, huumorintajuinen -- paljastui että kärsi masennuksesta, unettomuudesta, oli veloissa jne jne

Olin naimisissa -- vasta parin vuoden päästä sain tietää että mies on yrittänyt itsemurhaa ennen kuin tapasi minut.. Oli loppusuhteemme niin masentunut että.

Nykyinen oli alussa niin ihana ja kunnianhimoinen, pikkuhiljaa alkanut paljastumaan että kärsii ahdistuksesta ja masennuksesta, on ujo ja pelokas :(

Olen samaa luonteeltani kuin kirjoitat. Valitettavasti samanlainen mies oli kuin kuvailemasi nuoruutesi exä. Nyt olen sinkku ja välttelen miehiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä kahdeksan