Lue keskustelun säännöt.
Miten arkesi muuttui, kun sait lapsen?
31.05.2017 |
Olen siinä iässä (vähän päälle 30v) että kohta pitää tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen, jos lapsia aion tehdä. Haluan lapsia, olen aina halunnut, mutta epäilen silti. Puitteet on kunnossa (asunto, työ, avioliitto), mutta hirvittää lapsenteossa se arjen muuttuminen. Tämä voi kuulostaa siltä, etten ole kypsä tai vastullinen, mutta luottaisin näiden ajatusten olevan ihan normaaleja, kun mietitään isoa muutosta elämään.
Ymmärrän toki, että arki muuttuu ja paljon, mutta yksi päivä sain melkein ahdistuskohtauksen siitä, että voinko käydä enää päivisin suihkussa jos olen kaksin lapsen kanssa :D Tämä oli aivan huumoria siis minullekin, mutta tällaisia "kauhukohtauksia" iskee päähän välillä. Siksi kysynkin teiltä, arvon lapselliset ihmiset:
Kerro rehellisesti miten elämäsi muuttui hyvällä ja huonolla tavalla, kun vauva-arki alkoi? Miten parisuhde muuttui? Mitä ajatuksia oli ennen lastentekoa? Mikä yllätti hyvällä tai huonolla tavalla? Mikä oli pahinta lapsiarjessa? Miten selvisit ongelmista?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat ystävät eivät enää laittaneet viestiä tai soittaneet kun tiesivät minun olevan kiireinen
Vierailija kirjoitti:
Voit käydä päivisin suihkussa, jos saat molemmat nukkumaan yhtäaikaa. Ota kuitenkin itkuhälytin mukaan suihkuun ja ole valmis lopettamaan suihku välittömästi.
Että oikein välittömästi. Joopa joo, kaksi olen aikuiseksi kasvattanut, enkä ole suotta itkettänyt, mutta en jokaista asiaa ole ihan välittömästi lopettanut, jos terve lapsi on vähän itkenyt.
Relatkaahan nyt vähän, jos lapsi on terve, ei joka ripsauksesta kannata seinille kiivetä.
Ihmislapsi on huomattavan sitkeä olento.
Miettikääpäs miten esiäitimme olisivat näillä "heti kaikki huomio lapseen" -opeilla pärjänneet. Sitkeämpiä ja mukavampia ihmisiä niistä heidä kasvattamistaan tuli, kun näin nykylapsista.
Elämä muuttui kokonaan. Kuin olisin täräyttänyt täyttä vauhtia päin muuria - ja sen jälkeen alkanut keräillä itseäni.
Muutos oli liian kova. Samantien kaikki seuraava hyvin lyhyessä ajassa: ammattiin valmistuminen monen vuoden jälkeen, elämäni mies, muutto yhteen, raskaus, muutto toiseen kotiin viikkoa ennen lapsen syntymää...
En tiennyt, että olenkin ihminen, joka tarvitsee paljon aikaa muutoksiin. Sitä elämänmuutosta tuli liian paljon liian äkkiä.
Entinen elämä jäi. Suurin virhe oli, että en osannut huolehtia omista tarpeistani - riittävästi omaa aikaa ja unta (JÄRJESTETTÄVISSÄ LASTENHOITAJALLA).
En suosittele lasten hankkimista, ellei lastenhoitojärjestelmä ole kunnossa, alla työapaikka jonne palata heti kun voi.
Henkisesti olen voinut huonosti aina äitiydessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista tähän mennessä! Kiva lukea vastauksia jotka eivät ole ihan pilvenhattaraa mutta eivät myöskään pelkkää "kaikki on paskáa". Kiitos elämänmakuisista viesteistä, kirjoitelkaa lisää!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki muuttuu paljon, ainakin aluksi. Lapsen vähän kasvaessa voi taas viettää sitä oman näköistä elämää. Varsinkin, jos tekee vain yhden. Vauvavuoden perusteella ei kannata tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Lapsesta yleensä kasvaa ihan oma persoonansa, jonka kanssa on kiva tehdä asioita ja viettää aikaa.
No siis mun arki ainakin muuttui niin suurella tavalla ja lasten kanssa mennään vaiheesta toiseen, että siitä sais varmaan romaanin kirjoitettua mikä kaikki muuttuu.
Mutta kutakuinkin kaikki. Ainakin niin kauan kun hoitaa lapsensa itse = kotiäitiys ( ja sekin voi yllättää, ei kotiäiti-ihminen saattaa huomata kiintyneensä lapseen niin paljon, ettei puhettakaan varhaisesta hoidonaloituksesta..). Jos pitää vain lyhyen äitiysloman ja vie lapsen esim. päiväkotiin, ei elämä ehkä muutu niin paljon. Mutta siis jo se on iso muutos kun työpiiri ja ne kontaktit putoo ympäriltä pois!
Harrastukset muuttuivat lapsen harrastuksiksi.
Olen tyyppiä, joka pääsee sängyn pohjalta auton rattiin 15 minuutissa, ja oli ihan todella vaikeaa oppia, että lapen kanssa täytyy ruveta laittamaan päällysvaatteita jo puoli tuntia aiemmin ennen lähtöhetkeä. Ensimmäisinä vuosina myöhästyimme ihan joka paikasta. Se stressasi kyllä paljon, koska itse olen aikataulusidonnainen ihminen.